Syvälliset haluisitko joskus lapsia? jos et / jos joo niin miksi?

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,691
Reaktioarvo
1,689
mie olin joskus varma että kyllä ehdottomasti haluan, mutta nyt on tullu joku ihmeen pakokauhu että en :D:: ensinnäkin en jaksa melkeinpä pitää edes itestäni huolta, niin ainakin tällä hetkellä tuntuu että joku lapsiarki ois ihan liian sitovaa miun makuun. varmaan ahdistusin siitä ennen pitkää, että oon aina vastuussa toisen elämästä ja en vaan voi heittää hanskoja tiskiin jos väsyttää. aina pitäs tehä sitä ja tätä ja tuota, oon kuitenkin ihminen joka tarvii paljon omaa aikaa ja koen että lapsi tavallaan veis sitä liikaa pois, joka kyllä kuulostaa karulta mutta... niin se vaan on D: miulla on myös harvinainen sairaus, jonka takia ois mahdollista että pojalle tulis jopa vaikea kehitysvamma. ja siinä vaiheessa jos selviäis raskausaikana että täähän onkin kehitysvammanen, niin en mie haluis sitä lasta pitää. enkä siis missään nimessä aattele että kehitysvammasissa on jotain vikaa, mutta kyllähän se tois mielettömän isoja haasteita ja varjopuolia arkeen. myös synnyttäminen ja kaikki siihen liittyvä tuntuu niin vieraalta ja pelottavalta. toisaalta pitää muistaa että oon 16, joten ei tässä iässä tietysti varmaks voi sanoo - tiiä vaikka perustasin suurperheen :D mutta tuskin sentään sitä, uskon että jos hankin lapsia niin pari.
 

persikkapyllykkä

pehmeä prinsessa
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
17.2.2021
Viestejä
1,403
Reaktioarvo
1,922
en. joskus halusin, sit en halunnukaa, sit halusin taas ja ny oon tullu luultavasti lopulliseen päätökseen että en halua lapsia D: kyl mä tykkään lapsista, mut en halua omaa. jos mietin mu unelmaelämää ni siihe kuuluu mu poikaystävä, oma talo, ehkä jotain lemmikkejä ja matkustelua. en näe lapsia mailla halmeilla näissä unelmissani. D:
 

Totenkopf

Ragdoll
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
3,852
Reaktioarvo
2,388
En ole koskaan halunnut, kun en ole yhtään lapsirakas ja elämäntilanne on sellainen, etten pystyisi huolehtimaan.
 
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
307
Reaktioarvo
566
Oon aina halunnu olla äiti ja tykkään yleisesti ottaen lapsista, joten kai se jossakin elämäntilanteessa ois tarkotus tapahtua, muttei todellakaan vielä. Mulla ei ole mitään halua tai tarvetta tulla itse raskaaksi ja synnyttää, eikä mua haittaa, vaikkei ne lapset ois biologisesti mun tai mun kumppanin. Eli pidän adoptiota ihan relevanttia vaihtoehtona. Oon myös jonkun verran pyöritellyt päässäni sijaisvanhemmuutta joskus. Onhan se aika erilainen tapa olla perhe, mutta perhe kumminkin. Lähinnä sijaisvanhemmuudessa arveluttaa se, että miten ne viranomaiset suhtautuu mun mahdolliseen tulevaan elämään ja sen tyyliin, että onko se riittävän "normaali." Vanhemmuudessa mua kiinnostaa se itse kasvattaminen, toisen ihmisen kasvun ja kehityksen todistaminen ja rakkaus, ihmissuhde ja tunneside sitä lasta kohtaan. En missään nimessä sano, että lasten kasvattaminen ois Se juttu kaikille, mutta kyllä musta tuntuu, että lasten kasvattaminen on yks hienoimmista tavoista olla kytköksissä tulevaisuuteen.
 
Viimeksi muokattu:

Tanssivapina

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
952
Reaktioarvo
1,221
Olen ollut lapsesta asti sitä mieltä että en lapsia halua. Olen kauhulla odottanut sitä sisäistä kelloa, mutta onnekseni sitä ei ole tullut vieläkään ja toivottavasti ei tule. Mä en vaan omista äiti geeniä. Mä olen jo 30 jolloin usein se ns. Kello alkaa tikittää. Ollaan puhuttu tästä mun kumppanin kanssa ja hänkään ei lapsia onnekseni halua.
Miksi en niitä halua? En ole koskaan nähnyt sitä osana tulevaisuuden suunnitelmiani. En myöskään ole koskaan pitänyt lapsista mikä myös vaikuttaa siihen tietenkin. Valitettavasti lapset ovat mielestäni ärsyttäviä ja ällöttäviä....
 

swindle

piisamirotta
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
197
Reaktioarvo
232
ensinnäkään en koe olevani kovinkaan äidillinen ihminen joten sillä tasolla ei liene kovin järkevää hankkia lapsia, stressaa vaan vähän se että jos suku ei jatku niin se sammuu. raskaus- ja synnytyspelko on ollut aina, musta on tavattoman vastenmielinen ajatus että mun _sisällä_ kasvaa joku ja sitten se pitäs vielä saada jollain ilveellä puskettua ulos sieltä mihin voin myös kuolla.

adoptoida kyllä voisin, onhan se tavallaan siisti ajatus että olis joku pikkutyyppi jonka kasvua seurata, opettaa elämää ja tarjota kokemuksia. mutta näillä näkymin vaikuttaa melko epätodennäköiseltä että hankin.
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,446
Reaktioarvo
3,134
Haluaisin, mutta mietin, että osaisinkohan kasvattaa lapsiani.
Huolta varmasti osaisin lapsistani pitää, mutta kun katson supernannya niin aina kyseenalaistan samalla myös omat lastenkasvatustaidot. Vaikka vaikeaahan se on vielä tietää, kun niitö omia lapsia ei vielä ees ole. En siltikään ehkä kestäisi sitä ajatusta, että joskus nelikymppisenä huomaan, ettei lapsia ole siunaantunut elämääni.
Kolme lasta olisi minulle kelpo määrä...
 
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
307
Reaktioarvo
566
Huolta varmasti osaisin lapsistani pitää, mutta kun katson supernannya niin aina kyseenalaistan samalla myös omat lastenkasvatustaidot.
Anteeksi nyt vaan, mutta älä huoli kovasti. Supernanny on osin bullshittia ainakin mun varhaiskasvatuksenopettajavanhemman mielestä. En oo kattonut sitä ohjelmaa pitkään aikaan, mutta muistan, että siinä joskus esim. käytettiin jäähyjä, mikä ei ole ollenkaan hyvä.
 
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
6,011
Reaktioarvo
4,757
Anteeksi nyt vaan, mutta älä huoli kovasti. Supernanny on osin bullshittia ainakin mun varhaiskasvatuksenopettajavanhemman mielestä. En oo kattonut sitä ohjelmaa pitkään aikaan, mutta muistan, että siinä joskus esim. käytettiin jäähyjä, mikä ei ole ollenkaan hyvä.
en itse allekirjoita kaikkea niitä ohjeita siitä ohjelmasta myöskään
 

IhmeellinenIhminen

Asiantuntija
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
220
Reaktioarvo
146
haluisin pari lasta joskus ja emt ei mulla oo mitää syytä miks oon aina pitänyt sitä vaan itsestäänselvyytenä et haluan ja tuntus että elämä jäis vajaaks ilman
 

Mandalay

kadoksissa
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
783
Reaktioarvo
747
Juu haluan. Oon aina pitänyt lapsista ja ajatellut ne osana tulevaisuutta ja tuntuu ihanalta ajatukselta kasvattaa toinen ihminen, opettaa sille kaikkea tärkeää ja nähdä kun se kasvaa ja viettää sen kanssa aikaa. Ylipäänsä sellanen klassinen perhearki kuulostaa vaan juuri siltä mitä haluan sitten, kun oon vanhempi ja elänyt jo jonkin aikaa näitä näitä opiskeluvuosia ja nuoruutta. Tuntuu että lapset toisi myös sisältöä elämään ja toisaalta pelkäisin myös tulevani yksinäiseksi ilman omia lapsia ja perhettä ympärilläni, sillä läheisiä sukulaisia minulla ei paljoakaan ole omia vanhempiani ja isovanhempia lukuunottamatta, jotka kaikki kuitenkin kuolevat joskus eikä parisuhteet välttämättä kestä lopun ikää, joten tuntuu turvallisemmalta että on vanhuudessa myös muuta perhettä kuin pelkkä puoliso. Ylipäänsä rakastan sitä kun on paljon ihmisiä ympärillä, joten myös mahdollisuus tulla mummoksi joskus on kiva ajatus
 
Viimeksi muokattu:

kromi

Kurnau
Liittynyt
21.2.2021
Viestejä
660
Reaktioarvo
1,112
En.

Koskaan tää ei ollut mikään ehdoton ei. Sellainen, että ei oo koskaan ollut mitään halua tehdä lapsia, mutta en oo sulkenut sitä poiskaan, että jos josjys vaikka haluaisi.

Nyt oon kyllä varma, etten halua. Tykkään liikaa omasra ajasta, vapaudesta ja siitä, että voin koittaa tehdä työkseni taidetta, mikä vie aikaa, mutta tuskin on koskaan kovin kannattavaa. Kun mieskin on vielä samalla alalla niin näillä epävarmoilla tuloilla ei kyllä jälkikasvua ruokittais. Kaksin vielä pärjätään aika vähälläkin ja kärsitään vain itse elämänvalinnoistamme.
 

Tulisydän

Keittiömeteorologi
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,715
Reaktioarvo
1,636
Hmm, en oo itse asiassa ihan varma. Mullakin on varsin sama homma kuin aloittajalla:
ensinnäkin en jaksa melkeinpä pitää edes itestäni huolta, niin ainakin tällä hetkellä tuntuu että joku lapsiarki ois ihan liian sitovaa miun makuun. varmaan ahdistusin siitä ennen pitkää, että oon aina vastuussa toisen elämästä ja en vaan voi heittää hanskoja tiskiin jos väsyttää. aina pitäs tehä sitä ja tätä ja tuota, oon kuitenkin ihminen joka tarvii paljon omaa aikaa ja koen että lapsi tavallaan veis sitä liikaa pois, joka kyllä kuulostaa karulta mutta... niin se vaan on D:
Mää kyllä tykkään lapsista kovastikin, tykkään leikkiä lasten kanssa jne., mutta sitten mua arveluttaa se, että kuin hyvä vanhempi musta nyt oikeesti tulis. Tarviin meinaan hyvän ja säännöllisen unirytmin, en pärjää kovin montaa päivää huonoilla unilla - joten en tiiä, kuinka terveellistä mun olis nousta öisin ihan ihmeellisiin aikoihin vauvaa hoitamaan. En kehuis myöskään mun stressinsietokykyä - melko stressaavaahan sen vanhemmuuden vois kuvitella useesti olevan. Aloitekykykin mulla on melko huono, ja myös aikataulutuskyky - jos mulla on jo siinäkin täys työ, että saan omat päivärutiinini hoidettua ajallaan (Meinaan... Tajusin, että söin tänään lounasaikaan vaan appelsiinin (+ rautakapselin), enkä sen jälkeen mitään... hupsis :'D), niin miten mää voisin kuvitella itseni realistisesti ajateltuna huolehtimassa jonkun muun (vielä) vähän avuttomamman olennon tarpeista siihen lisäksi? Tai peräti useammankin avuttoman olennon? (Esim. kissan hoitaminen vois jopa onnistuakin, mutta ihmislapsi... Emmää tiiä.)

"Äiti, mul on nälkä!"
"Joo, oota, mää laitan ruokaa ihan justiinsa! Piirrän vaan tän yhden pikku jutun valmiiksi."
*Tulee tosiasiassa piirtäneeksi enemmänkin kuin vaan pikku jutun, koska piirtäminen on niin kivaa, ja kohta unohtaakin jo koko ruuan ja eksyy selaamaan Varasijaa ja Instagramia*
*kaksi ja puoli tuntia myöhemmin*
"Äiti, millon sää teet sitä ruokaa?!"
*Havahtuu kuplastaan ja katsoo kelloa* "Oho... Ai niin, se ruoka! Hupsista, pääs unohtumaan ihan. Sori!"

Joo... eih. :--D

Voihan se toki olla, että muutun vähän vastuullisemmaksi ja mun aloitekyky paranee, kun ikää tulee lisää. Joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta... hmh.
 

ohojelma

Lohduton lohduttaja
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
135
Reaktioarvo
125
Haluaisin ehdottomasti.
Oon aina ollut se kaveriporukan "äitihahmo", rakastan lapsia aivan älyttömästi, ja jotenkin aina vaan mun suurimpiin unelmiin on kuulunut oma perhe lapsineen.

Neljä lasta ois aivan parasta, ja voisin aivan ehdottomasti antaa kodin jollekin sijais-, adoptio-, yms lapsille.
Toivoisin myös biologisia, mutta kunhan vain niitä lapsia saisin.

Tosin oon tällä hetkellä semi hukassa elämässäni ja stressaan aivan kaikkee liikaa, mutta luojan kiitos mulla on vielä aikaa tehdä valintoja.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
53,119
Reaktioarvo
2,931
Se vaihtelee semisti, mutta tällä hetkellä en oikeestaan. En osaa sillee syytä sanoo se mieli vaan muuttuu koko ajan. Välillä lapset on ihania ja välillä suoraan sanottuna: ihan vitun perseestä.
 

immortalem

Antikristus
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
25.3.2021
Viestejä
5,162
Reaktioarvo
5,487
En. En voi sietää lapsia ja se vastuu olisi muutenkin ihan liikaa mulle. Pelkäisin koko ajan että aiheutan sille jotain traumoja ja olisin ihan paska äiti. Sit siitä kasvaisi joku gangsteri ja syyllistäisin itseäni siitä ikuisesti. :D
 

snowflake

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
710
Reaktioarvo
925
15 vuotiaana on vielä aika haastava etukäteen sanoa, mutta musta on aina tuntunut siltä että haluan. Lapset on mielestäni ihania, on kiva jatkaa sukua ja opettaa esimerkiksi asioita joita olen omalta äidiltäni oppinut jotta ne perinteet ja tavat välittyisivät eteenpäin. Laajemmin ajateltuna ylipäätään esimerkiksi oman talon rakentaminen ja se lapsiperhe arki houkuttelee. Vaikka olenkin ihminen joka nauttii omasta ajasta, silti tuntuisi siltä että ilman omaa perhettä jotain jäisi puuttumaan. Sitä kautta pystyy myös "palaamaan niihin omiin lapsuusmuistoihin ja mahdollistaa omille lapsille hyvä lapsuus.
 

Skeletor

Tsemp-tsämp
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
20,637
Reaktioarvo
8,678
Haluaisin. Ja kerran se oli pienen hetken ajan tottakin.
 

Jjoker

Kokenut
Liittynyt
14.3.2021
Viestejä
105
Reaktioarvo
134
En ainakaan biologisesti omaa, enkä ihan pientä vauvaa. Jonkun +3vuotiaan voisin adoptoida, jos olisi kumppani ja muutenkin tasainen, lapsen kasvatukseen sopiva elämäntilanne.
 
Ylös Pohja