Suhteet mikä tekee siun parhaasta ystävästä siun parhaan ystävän?

[azgeda]

tää keskustelu tuli randomilla mieleen, kun mie rupesin miettii miun ja miun bff ystävyyttä. itseasiassa mietin sitä aika paljon. sitä, kuinka paljon luotan häneen. pystyn kirjaimellisesti kertoo hänelle kaiken (ei oo mitään asiaa, mitä en pystyis kertoo) ja tiiän, ettei hän tuomitse.
myö jaetaan samanlainen huumorintaju ja nauran hänen seurassaan aina vatsakippurassa (itseasiassa kukaan ei saa nauraa minuu yhtä paljon ja useesti, kuin hän). meillä on muutenkin hemmetin outoja juttuja, joita muut ei vaan ymmärrä (mikä on ymmärrettävää :D).
myö haukutaan toisiamme vitsillä ja se on parasta, kun tiietään niitten olevan vitsejä ja todellisuudessa myö voitais kuolla toistemme puolesta.
hänen seurassaan mie pystyn olla täysin omaitteni, enkä häpeile mitään. mie vitsailen tosi paljon, enkä välitä siitä vaikkei miun jutut oiskaan hauskoja. mie pystyn sanoo ja ääntelee, mitä ekana tulee mieleen. hänen seurassaan kehtaan laulaa. hän näkee miussa semmosen puolen, jota moni ei nää ja hän on saanu avattuu sen vahvalla luotolla.
jos jotain sattuu, hän on se ensimmäinen henkilö kehen otan yhteyttä. hänen kanssaan jaan jokaisen surun, ilon, onnen, häpeän...
myö jaetaan samanlaisia mielenkiinnon kohteita, mikä on yllättävää. fnaf, undertale, batim-... kaikki on tuttuja ja niin moni muu peli (resident evil, outlast, cuphead...). myö kuunnellaan samanlaista musiikkii ja TLT, JT Music - kaikki on tuttuja :D electro swing on genre, jota tykätään kuunnella.
myö ollaan omalla tavalla niin samanlaisia, mutta myös niin erilaisia. mie oon se ystävällinen, kiltti, rauhanomanen, optimisti - hän on se pessimisti, "jos joku satuttaa kaverii niin henki pois", uskaltaa sanoo jos vituttaa (ihan mahtava). hän on se, jota ei kiinnosta toisten mielipiteet paskaakaan ja mie oon se, jolla on taipumusta mielistellä toisia.
hän tietää mistä tykkään ja mitä inhoon. hän tietää, että rakastan hänen tyhmiä isävitsejä. hän tietää, että vihaan ASMR -videoita yli kaiken ja ottaa kaiken siitä sitten irti :'D mie tiiän, että hänen uuden mielenkiinnon kohteen pystyy spottaamaan whatsappin proffakuvan kautta. mie tiiän, että hän rakastaa royal -suklaata, arvostaa vanhaa teknologiaa, ei oo tuhopolttaja vaikka antaa niitä viboja toisille, rakastaa koiria enemmän kuin mitään muuta.
meillä molemmilla on ADHD ja varmasti se on vahva syy sille, miten ruvettiin bondaamaan melko saman tien (neurotyyppisten kaa juttelu on ihan erilaista - ei-niin luonnollisen ja aidon tuntusta). ja se on varsin mahtavaa siinä vaiheessa, kun molemmilla on sama hyperfiksaatio meneillään. tällä hetkellä se on fnaf ja ollaan molemmat siitä ihan sekasin. tänäänkin kun hengasin hänellä, kuunneltiin fnafista tehtyjä biisejä, katoin kun hän pelas fnafii, katottiin hauskoja animaatioita fnafista ("5 am at freddy's: the prequel) ja naurettiin vatsakippurassa...

mie oon ollu kotona vasta kaks tuntii ja miulla on häntä kauhee ikävä jo. hänellä on synttärit tulevana maanantaina (18 mittarissa) ja oon suunnitellu, että lauantaina (15.1) hän tulee meille (se on jo sovittu, että tulee). mie tilaan pitsat, ostan herkkuu sekä...toki miun pitää hänen lahja ostaa ja miulla on jo mahtava idea (ostan lego paketin - kun annoin hänelle joululahjaks konvehtipaketin, niin hän ravisteli sitä ja kysy, "onko tää lego paketti?", niin nytpähän saa lego paketin :D vähän semmonen vitsi).

mie oon vaan niin kiitollinen, että saan olla just hänen paras ystävänsä ja että myö ollaan näin läheisiä. ollaan tunnettu vähän reilu vuoden ja hän tuntee jo miut paremmin, kuin kukaan muu. mie en vaan tiiä, mitä mie tekisin ilman häntä. mie arvostan ja ihailen häntä hurjasti.

 

[Xanor]

tää keskustelu tuli randomilla mieleen, kun mie rupesin miettii miun ja miun bff ystävyyttä. itseasiassa mietin sitä aika paljon. sitä, kuinka paljon luotan häneen. pystyn kirjaimellisesti kertoo hänelle kaiken (ei oo mitään asiaa, mitä en pystyis kertoo) ja tiiän, ettei hän tuomitse.
myö jaetaan samanlainen huumorintaju ja nauran hänen seurassaan aina vatsakippurassa (itseasiassa kukaan ei saa nauraa minuu yhtä paljon ja useesti, kuin hän). meillä on muutenkin hemmetin outoja juttuja, joita muut ei vaan ymmärrä (mikä on ymmärrettävää :D).
myö haukutaan toisiamme vitsillä ja se on parasta, kun tiietään niitten olevan vitsejä ja todellisuudessa myö voitais kuolla toistemme puolesta.
hänen seurassaan mie pystyn olla täysin omaitteni, enkä häpeile mitään. mie vitsailen tosi paljon, enkä välitä siitä vaikkei miun jutut oiskaan hauskoja. mie pystyn sanoo ja ääntelee, mitä ekana tulee mieleen. hänen seurassaan kehtaan laulaa. hän näkee miussa semmosen puolen, jota moni ei nää ja hän on saanu avattuu sen vahvalla luotolla.
jos jotain sattuu, hän on se ensimmäinen henkilö kehen otan yhteyttä. hänen kanssaan jaan jokaisen surun, ilon, onnen, häpeän...
myö jaetaan samanlaisia mielenkiinnon kohteita, mikä on yllättävää. fnaf, undertale, batim-... kaikki on tuttuja ja niin moni muu peli (resident evil, outlast, cuphead...). myö kuunnellaan samanlaista musiikkii ja TLT, JT Music - kaikki on tuttuja :D electro swing on genre, jota tykätään kuunnella.
myö ollaan omalla tavalla niin samanlaisia, mutta myös niin erilaisia. mie oon se ystävällinen, kiltti, rauhanomanen, optimisti - hän on se pessimisti, "jos joku satuttaa kaverii niin henki pois", uskaltaa sanoo jos vituttaa (ihan mahtava). hän on se, jota ei kiinnosta toisten mielipiteet paskaakaan ja mie oon se, jolla on taipumusta mielistellä toisia.
hän tietää mistä tykkään ja mitä inhoon. hän tietää, että rakastan hänen tyhmiä isävitsejä. hän tietää, että vihaan ASMR -videoita yli kaiken ja ottaa kaiken siitä sitten irti :'D mie tiiän, että hänen uuden mielenkiinnon kohteen pystyy spottaamaan whatsappin proffakuvan kautta. mie tiiän, että hän rakastaa royal -suklaata, arvostaa vanhaa teknologiaa, ei oo tuhopolttaja vaikka antaa niitä viboja toisille, rakastaa koiria enemmän kuin mitään muuta.
meillä molemmilla on ADHD ja varmasti se on vahva syy sille, miten ruvettiin bondaamaan melko saman tien (neurotyyppisten kaa juttelu on ihan erilaista - ei-niin luonnollisen ja aidon tuntusta). ja se on varsin mahtavaa siinä vaiheessa, kun molemmilla on sama hyperfiksaatio meneillään. tällä hetkellä se on fnaf ja ollaan molemmat siitä ihan sekasin. tänäänkin kun hengasin hänellä, kuunneltiin fnafista tehtyjä biisejä, katoin kun hän pelas fnafii, katottiin hauskoja animaatioita fnafista ("5 am at freddy's: the prequel) ja naurettiin vatsakippurassa...

mie oon ollu kotona vasta kaks tuntii ja miulla on häntä kauhee ikävä jo. hänellä on synttärit tulevana maanantaina (18 mittarissa) ja oon suunnitellu, että lauantaina (15.1) hän tulee meille (se on jo sovittu, että tulee). mie tilaan pitsat, ostan herkkuu sekä...toki miun pitää hänen lahja ostaa ja miulla on jo mahtava idea (ostan lego paketin - kun annoin hänelle joululahjaks konvehtipaketin, niin hän ravisteli sitä ja kysy, "onko tää lego paketti?", niin nytpähän saa lego paketin :D vähän semmonen vitsi).

mie oon vaan niin kiitollinen, että saan olla just hänen paras ystävänsä ja että myö ollaan näin läheisiä. ollaan tunnettu vähän reilu vuoden ja hän tuntee jo miut paremmin, kuin kukaan muu. mie en vaan tiiä, mitä mie tekisin ilman häntä. mie arvostan ja ihailen häntä hurjasti.

Kuulostaa tosi kivalta :D En oikeen osaa sanoa syytä ystävyydelleni kavereideni kanssa. Ollaan tunnettu jo ala-asteelta, niin kai siinä on vaan tottunut tuijottaa toistensa naamaa. Eikä meillä oikeen oo ees mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia. Se harmittaa kyl, koska mietin aina paljonko potentiaalia ryhmällä on saavuttaa juttuja.

Mut joo. Vanhat kaverit on ja pysyy, vaikka hirveästi yhteistä meillä ei ole.

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

ollaan tunnettu vauvasta asti, ja kasvettu koko elämä yhdessä. oltiin naapurit, samassa päiväkodissa, samalla luokalla ala-asteella, samalla yläasteella, samassa kaveriporukassa lukiossa ja sen jälkeen. hän tietää koko mun elämäntarinani, millainen olen ollut hirveimmilläni (ja parhaimmillani) ja mistä pidän ja mistä en. luotan häneen ihan 100% ja kerron hänelle kaiken ensimmäisenä. ei oo asiaa, jossa hän ei olis ollut tukena, ja vaikka oon välillä ollut aika hirveä häntä kohtaan, niin ollaan aina saatu ongelmamme selvitettyä. hän ei myöskään puutu ihan hirveästi mun valintoihin, vaan antaa mun olla se kuka olen.

asutaan nykyään 400 km päässä toisistamme ja nähdään ainoastaan kerran vuodessa, mutta siitä huolimatta pidetään yhteyttä oikeastaan päivittäin. meillä ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja meillä on nytkin ihan eri elämäntilanteet, mutta mun mielestäni se on vain rikkaus. :) saadaan tosi mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi ja varsinkin teininä hänen kanssaan sai harjoitella hirveästi omien tunteidensa hallintaa tämän vuoksi, kun meinasi välillä alkaa toinen ärsyttää vähän enemmänkin. :D

välillä aina mietin että mitä niin hyvää oon elämässäni tehnyt että oon ansainnut hänen ystävyytensä.

 

[qualitymonkey]

Ok tuntuu tosi oudolta kun must tuntuu et mä en edes välitä ystävistäni. Tai joo mutta en tiiä. Ei mulla mitään parasta ystävää ole eikä kukaan mua tajua :D tuntuu että lähinnä inhoon ihmisiä. Aina kun oon mun kamujen kanssa niin lähes joka kerta mulla on vaan paha mieli

Taidan olla vaan aika epäsosiaalinen tyyppi after all

 

[Lukutoukka_05_]

En tiiä ollaan tunnettu kohta 13 vuotta eli melkeinpä kasvettu yhessä pienestä päiväkoti ikäisestä aina tähän päivään saakka. En tiiä vaan ymmärretään aina toisia ja aina on hauskaa :D

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

Ok tuntuu tosi oudolta kun must tuntuu et mä en edes välitä ystävistäni. Tai joo mutta en tiiä. Ei mulla mitään parasta ystävää ole eikä kukaan mua tajua :D tuntuu että lähinnä inhoon ihmisiä. Aina kun oon mun kamujen kanssa niin lähes joka kerta mulla on vaan paha mieli

Taidan olla vaan aika epäsosiaalinen tyyppi after all

mun mielestä kaverit ja ystävät on eri asia. ei mullakaan ole kavereita kohtaan sen suurempia tunteita eikä hirveästi hetkauta jos joku vaikka on kuukausia pitämättä yhteyttä, mutta ystäviäni rakastan ja kaipaan.

 

[qualitymonkey]

mun mielestä kaverit ja ystävät on eri asia. ei mullakaan ole kavereita kohtaan sen suurempia tunteita eikä hirveästi hetkauta jos joku vaikka on kuukausia pitämättä yhteyttä, mutta ystäviäni rakastan ja kaipaan.

Siinä tapauksessa voipi olla et jos mul on vaan kavereita, ei ystäviä. Tai jotain

 

[Taivaansini]

Toi sun ja sun parhaan ystävän ystävyys kuulostaa tosi ihanalta! Mulla ei oikeestaan taida olla mitään parasta ystävää, mutta osa noista sun kertomista jutuista pätee mun siskoon, tätiin, joka on myös mun ystävä ja pariin muuhun ystävään. Oikeastaan oon näitten parin ystävän kanssa varmaan läheisimmissä väleissä ja pystyn puhumaan niille asioista, joista en esim. voi pikkusiskolleni puhua vaikka muuten hyvin läheisiä olemmekin.

 

[azgeda]

Kuulostaa tosi kivalta :D En oikeen osaa sanoa syytä ystävyydelleni kavereideni kanssa. Ollaan tunnettu jo ala-asteelta, niin kai siinä on vaan tottunut tuijottaa toistensa naamaa. Eikä meillä oikeen oo ees mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia. Se harmittaa kyl, koska mietin aina paljonko potentiaalia ryhmällä on saavuttaa juttuja.

Mut joo. Vanhat kaverit on ja pysyy, vaikka hirveästi yhteistä meillä ei ole.

se on aivan ihanaa, että on pysyny rinnalla jo noin pitkään! kun mitä monelta oon just kuullu, niin heillä paras ystävä on just se kenet on tuntenu pisimpään, joka on miusta kyllä ihanaa. itellä valitettavasti kaverisuhteet ei oo pysyny D: (viis vuotta on nyt tällä hetkellä se pisin aika, vaikka näyttää kyllä siltä, että ollaan kasvettu erillemme aika paljon).

 

[azgeda]

ollaan tunnettu vauvasta asti, ja kasvettu koko elämä yhdessä. oltiin naapurit, samassa päiväkodissa, samalla luokalla ala-asteella, samalla yläasteella, samassa kaveriporukassa lukiossa ja sen jälkeen. hän tietää koko mun elämäntarinani, millainen olen ollut hirveimmilläni (ja parhaimmillani) ja mistä pidän ja mistä en. luotan häneen ihan 100% ja kerron hänelle kaiken ensimmäisenä. ei oo asiaa, jossa hän ei olis ollut tukena, ja vaikka oon välillä ollut aika hirveä häntä kohtaan, niin ollaan aina saatu ongelmamme selvitettyä. hän ei myöskään puutu ihan hirveästi mun valintoihin, vaan antaa mun olla se kuka olen.

asutaan nykyään 400 km päässä toisistamme ja nähdään ainoastaan kerran vuodessa, mutta siitä huolimatta pidetään yhteyttä oikeastaan päivittäin. meillä ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja meillä on nytkin ihan eri elämäntilanteet, mutta mun mielestäni se on vain rikkaus. :) saadaan tosi mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi ja varsinkin teininä hänen kanssaan sai harjoitella hirveästi omien tunteidensa hallintaa tämän vuoksi, kun meinasi välillä alkaa toinen ärsyttää vähän enemmänkin. :D

välillä aina mietin että mitä niin hyvää oon elämässäni tehnyt että oon ansainnut hänen ystävyytensä.

ihanaa, että ootte tuntenu noin pitkään (no eipä sitä pidempään voikkaan, kun ootte jo vauvasta asti) ja mie kyllä uskon, että teiän ystävyys tulee säilyy läpi elämän :)! ois kyllä mielenkiintosta tuntee toinen henkilö ihan penskasta asti - tai se luotto ois varmasti just semmonen hyvä sisarluotto.

 

[azgeda]

Ok tuntuu tosi oudolta kun must tuntuu et mä en edes välitä ystävistäni. Tai joo mutta en tiiä. Ei mulla mitään parasta ystävää ole eikä kukaan mua tajua :D tuntuu että lähinnä inhoon ihmisiä. Aina kun oon mun kamujen kanssa niin lähes joka kerta mulla on vaan paha mieli

Taidan olla vaan aika epäsosiaalinen tyyppi after all

se on täysin okei :)! en rupee seltitää "myö kaikki ollaan erilaisia" shaibaa, mutta se on kyllä totta :D

 

[azgeda]

Toi sun ja sun parhaan ystävän ystävyys kuulostaa tosi ihanalta! Mulla ei oikeestaan taida olla mitään parasta ystävää, mutta osa noista sun kertomista jutuista pätee mun siskoon, tätiin, joka on myös mun ystävä ja pariin muuhun ystävään. Oikeastaan oon näitten parin ystävän kanssa varmaan läheisimmissä väleissä ja pystyn puhumaan niille asioista, joista en esim. voi pikkusiskolleni puhua vaikka muuten hyvin läheisiä olemmekin.

se kyl on :3 ihanaa, että siultakin kumminkin löytyy niitä luottoystäviä, kun se on tärkeetä, että on ees joku jolle pystyy luottamuksella jakaa omaa elämää :)! ja se on aivan ihanaa, että oot siun siskon kaa läheisissä väleissä, koska...no se merkkaa paljon ja on korvaamatonta tottakai.

 

[qualitymonkey]

se on täysin okei :)! en rupee seltitää "myö kaikki ollaan erilaisia" shaibaa, mutta se on kyllä totta :D

Hmm :D niin

 

[persikkapyllykkä]

mä koen, että hani on mu paras ystävä ja mie hänenvD: tai no, oon aina aatellu et haluisin mun kumppanin olevan mu paras ystävä myös - ja tässä sitä ollaan!

voidaa puhuu ihan kaikesta, voin olla 100% oma itseni eli saan olla juuri sellanen ku minä oon ja niin edelleen. me vaan niinku klikataan yhteen, mie aina sanon et ollaan vähä niinku toistemme yin ja yang. ollaan aika erilaisia, mut sit ollaa kuitenki aika samanlaisia ja sovitaan yhteen ku palapelin palaset. niin kuin yin ja yang ni me tasapainotetaan ja täydennetään toisiamme D: hän on ihanin ja parhain tyyppi, kenet mie tiedän. ja ihminen, kehen luotan eniten täs maailmas - itseni jälkeen, ja se on kuulkaas paljon.

joskus "paras ystävä" oli mul jotenki vieras käsite. muistan et ala- ja yläasteel mul on ollu kyl paras kaveri, mut sit lukiossa ja sen jälkeen oon ollu vähä sillee et "no jjjjjaaa-a". 🤣 mu läheisimmät ystävät on mul tosi tärkeitä, mut en mä ehk heitäkään iha kuitenkaan parhaiks ystäviks kutsuis. jotenki oon ain aatellu, et he on mun tosi hyviä ystäviä ja silleen D:

tästä kessasta inspiroituneena meninki juuri kysymää heiltä, et onks heil parast ystävää tai onk he koskaa ees ajatellu koko asiaa 🤣 miusta tää on söpö kessa! D:

 

[azgeda]

mä koen, että hani on mu paras ystävä ja mie hänenvD: tai no, oon aina aatellu et haluisin mun kumppanin olevan mu paras ystävä myös - ja tässä sitä ollaan!

voidaa puhuu ihan kaikesta, voin olla 100% oma itseni eli saan olla juuri sellanen ku minä oon ja niin edelleen. me vaan niinku klikataan yhteen, mie aina sanon et ollaan vähä niinku toistemme yin ja yang. ollaan aika erilaisia, mut sit ollaa kuitenki aika samanlaisia ja sovitaan yhteen ku palapelin palaset. niin kuin yin ja yang ni me tasapainotetaan ja täydennetään toisiamme D: hän on ihanin ja parhain tyyppi, kenet mie tiedän. ja ihminen, kehen luotan eniten täs maailmas - itseni jälkeen, ja se on kuulkaas paljon.

joskus "paras ystävä" oli mul jotenki vieras käsite. muistan et ala- ja yläasteel mul on ollu kyl paras kaveri, mut sit lukiossa ja sen jälkeen oon ollu vähä sillee et "no jjjjjaaa-a". 🤣 mu läheisimmät ystävät on mul tosi tärkeitä, mut en mä ehk heitäkään iha kuitenkaan parhaiks ystäviks kutsuis. jotenki oon ain aatellu, et he on mun tosi hyviä ystäviä ja silleen D:

tästä kessasta inspiroituneena meninki juuri kysymää heiltä, et onks heil parast ystävää tai onk he koskaa ees ajatellu koko asiaa 🤣 miusta tää on söpö kessa! D:

toi ois just se "ideaali" kans miulle, että se oma kumppani ois samalla paras ystävä (mutta mie aattelen puhtaasti miun parhaasta ystävästä, kenestä tein tän kesun, vaan kaverina, että meillä on semmonen...sisar rakkaus).
se on ihana, että sie luotat häneen ja teillä on tommonen suhde :3! ja se on kans ihanaa, että oot löytäny tommosen ihmisen siun elämään ja se antaa miulle toivoo :D
vähän ihana kuulla, että sie inspiroiduit tästä kesusta ;w;!

 

[Tulisydän]

Se vaan on jotenkin harvinaisen samaistuttava henkilö. Se on ainut ihminen perheen lisäksi, joka säännöllisesti pitää muhun yhteyttä - ja myös ainut ihminen, jota mulle oikeesti tulee ikävä, jos ei vähään aikaan nähdä. D: Ei tuu mieleen toista ihmistä, jonka seurassa mulla olis yhtä hauskaa - ihan siis oikeesti.
Vaikka joiltain osin me ollaan aika erilaisiakin (hyvälläkin tavalla), niin yleisesti ottaen ollaan aika samanlaisia. Samantapaiset kiinnostuksenkohteet, samanlainen huumorintaju, jne. Sen kanssa on kivaa esim. tehdä kymmenien kilometrien pyöräretkiä - tai vaan pelleillä ja nauraa tyhmille jutuille.

 

[TalvinenRasia]

Hän on todella ihana ihminen, jonka katsetta ja puhetta tulee nopeasti ikävä. Pystyn puhumaan hänelle kaikesta ja juttelemme päivittäin. Hän on todella tärkeä mulle ja jotenkin ihmeellisesti pystyn olemaan oma itseni hänen kanssaan. Samaistun häneen ja hän taitaa samaistua myös muhun. Tulemme todella hyvin toimeen ja rakastan viettää aikaa hänen kanssaan. <3

 

[badassbish]

Sen ku tietäs. Jotenki oon vaa liittoutunu sen kaa koko muuta maailmaa vastaan ja sit jumahtanu siihe. EI haittaa yhtään.

 

[Meikävaan]

Yhteiset vihanaiheet

 

[Poistettukäyttäjänimi100]

Ei vaan voija elää ilman toista :D: siis vaikka kuin tapeltais niin lopulta ihan vahingossa, vaikka yrittäis olla vihanen, niin ollaan taas ihanku mittään ei ois tapahtunukkaan :D

Voi puhua kaikesta ja luottaa kaveriin ja on hulluna kaikkia juttuja mitä kukaan ei tajua😂😂
@imppuliini_

 

[KäveleväNakki]

Ollaan tunnettu ensimmäiseltä luokalta asti, ja oltiin heti ihan ylimpiä ystäviä, koska meillä oli tosi samanlainen huumorintaju. Vuosien mittaan on tapahtunu vaikka mitä ja ollaan koettu kaikenlaista, esim. mun paras kaveri muutti toisaalle ja vaihto koulua, mun kaveri on saanu mut monta kertaa jättämään sellaiset asiat tekemättä, joiden takia voisin olla jopa nuorisovankilassa, ja itse olen ollut kaverin tukena sellaisina aikoina kun hän oli itsetuhoinen. Me ollaan muutenkin tosi samanlaisia, tykätään samanlaisesta musiikista, samoista leffoista ja sarjoista, samanlainen huumorintaju, ja jokseenkin samanlainen tyylitaju. Jotkut on jopa luullu meitä siskoiksi, ja periaatteessa niin voi kai sanoa, koska mun kaverin perhe on mulle vähän niin kuin toinen perhe.
Mun kaveri on myös ainoa ihminen koko maailmassa jonka kanssa jaan mun syvällisemmät jutut, ja voin luottaa vaikka henkeni sen käsiin, lisäksi sen kanssa on aina tosi itsevarma olo. Parempaa kaveria ei vois toivoa.

 

[Mikael88]

Ei mikään koska koen ettei sellaista ole.

 

[Myrskyvaroitus]

Mää en silleen ossaa sanua mikä mun parhaassa kaverissa on parasta.
Meistä kahdesta minä oon se joka on suorapuheinen ja joka hermostuu helposti ja on pessimisti ja suojelevainen kavereita kohtaan (lol suunnilleen just noi "jos joku kiusaa kaveria nii se kuolee"-tyyliin xD Toki en mää ny kettää oikiasti tappais, haha) ja oon introvertti ja jääräpää ja lahjakas kaikessa (lol)
Kun taas mun kaveri on on semmone aika kiltti (okei no mun kanssa se saattaa puhhuu vähä kaikenlaista et xD) ja se on semmonen vähä hissukkamainen, mut se ossaa kans kyllä näyttää omat tunteesa vaikkei se ees sanois niitä. Ja just siitä mää tykkään siinä. Oikeestihha mua ottas vaa päähä jos mun kaveri ois samanlaine ku minä, koska miten muka kukaan voi sietää mun luonteista ihimistä kaksin kappalein xDD
Ja mun mielestä yks parhaista juttuista mikä meitä ns. lähentää on se ku mää saan aina toimii sille opettajana jos se ei jotaki ymmärrä, tai sit otan sen takia selevää ihimisistä ja kerron mitä joku on millonki sanonu ja millon kelläki on synttärit yms xD

Plus tää on mun mielestä tosi spessu juttu; meillä oikeesti on joku telepaattinen yhteys :D Koska lähes aina ku mää aattelen jotaki juttua ja sit haluun kertoo siitä mun kaverille se on sillee "määki mietin tota just äsken" ja sama toisinpäin xD

 

[Barefootbandit]

Minulla on kaksi parasta ystävätärtä. Vaikka elämäntilanteet tai mitkään asiat muuten olisivat tässä elämän varrella muuttuneet, olemme pysyneet toistemme elämässä. Minulla ole koskaan ollut syytä pettyä heihin. Heidän seurassaan minun ei tarvitse olla mitenkään vieraskorea.
Heistä kumpikaan ei ole päässyt elämästä turhan helpolla ja he eivät kuitenkaan pidä itseään ollenkaan uhreina.