Suhteet Oonko ainut, joka ei pidä ystävänpäivistä?

[Lalamon]

Taas sitä on ystävänpäivä, kavereiden ja rakkaudenkyyhkyläisten päivä, jolloin vietetään aikaa rakkaiden kanssa.

Ite oon pienestä pitäen inhonnut ystävänpäiviä, koska oon pienestö pitäen ollut yksinäinen. Muistan, kun kolmosluokalla meidän koulun homeongelma yltyi niin pahaksi, että meidän koulu evakuoitiin. Osa meni eri kouluihin, mukaan lukien mun oma luokka, ja osa jäi vanhaan kouluumme parakkeihin. Oma kaverini, joka oli vuotta alemmalla luokalla, jäi parakkeihin. Olin siis aika pitkään uudella koulussa yksin. Ystävänpäivä lähestyi, ja koulussa tehtiin ystävänpäiväkortteja. Sanoin opelle, etten haluu tehdä korttei, koska mulla ei ole kavereita, mutta ope silti pakotti tekee. En tunnilla saannut mitään aikaseksi, mutta ope pakotti mua tekee kotona ystävänpäiväkortin rangaistuksen uhalla. En muista mikä rangaistus oli, mutta väsäsin kortin lopulta luokkani jätkälle.

Ja siis opet ala-asteella vähättelivät mun yksinäisyyttä ja sanoivat, etten olisi yksinäinen. Kun kaverini oli joulukuun aikana vitosluokalla Yhdysvalloissa, jouduin taas yksin. Tehtiin joulukortteja, ja pyysin opea, etten tekisi kortteja. Ope ei vielkään suostunut pyyntööni, ja kumoi yksinäisyyden väitteeni sanomalla, kuinka kaikki koulumme 600 oppilasta ovat ystäviäni, kuinka kaverin ei tartte aina olla se "best friend". Aika säd, kun en tunne puoliikaan 600 kaveristani nimeltä. :'(

Ja siis joskus 10-vuotiaasta lähtien helmikuu oli johonkin aikaan saakka mun inhokkikuukausi, koska silloin on jäätävät pakkaset, sanomalehtiviikko (vihaan sanomalehden hajua) ja YSTÄVÄNPÄIVÄ! <\3

Tänä ystävänpäivänä tunnelma on latteampi, koska mulla meni välit poikki ex-ihastukseni kaa ikävissä merkin. Oon lisäksi yrittänyt monesti saada kavereita elämäni aikana, useimmiten tuloksetta. On jätetty leikkien ulkopuolelle, sanottu köksän tunnilla kovaan ääneen: "EN MÄ HALUU OLLA LALAMONIN KAA!", kohdeltu mua vihamielisesti ja sivuutettu mut luokan WhatsApp-ryhmässä.

 

[Lalamon]

Ja siis ei oo tarkoitus pilata teidän ystävänpäivän tunnelmaa. En vaan pidä kyseisestä tapahtumasta kokemusteni vuoksi.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

et todellakaan pilannut mun ystävänpäivää. ystävänpäivä suomessa on muutenkin niin erilainen kuin vaikkapa amerikassa, enkä ole varma kumpi idea on pahempi. D: tavallaan samaistun, vaikka mulla onkin ollut kavereita suunnilleen koko kouluiän. ne vaan on rajoittunut nimen omaan sinne kouluun, kenenkään kanssa en näe vapaa-ajalla.

 

[franco]

enm tykkää

 

[meikä]

anteeks mut miten joku EI voi tykätä sanomalehtien hajusta?????? mikä sua vaivaa????

Mut oikeasti tosi ikävää tollanen, ettei oo ollu ketään kelle tehä kortteja tms. Oon ollu siihen nähen aina onnekas, että mulla on ollu se joku kenelle laittaa noita kortteja.. Mutta en siltikään sen pätkän vertaa tykkää ystävänpäivästä. Varsinkin tää ystävänpäivä satutti pahasti, kun kaikki mun muut "kaverit" näki toisiaan keskenään eivätkä kutsuneet mua mukaan :------)

 

[Mursuilijaa]

Voi eii D: Tosi ikävää :'(
En itsekään pidä ystävänpäivästä, sillä oon menettänyt monia ystäviä... Tuntuu, että oon kaikille vaan se varavaihtoehto. Niinhän mä oonki, jollei kukaa muu pääse tai keksi jotain niin Mursuilijaa sitte...

Haleja sulle. Nyt se päivä on taas vasta vuoden päästä <3

 

[Cieli]

En erityisemmin välitä ystävänpäivästä, ei ole merkinnyt mulle mitään. Oikeastaan se tuli noteerattua vain kun olin vaihto-oppilaana maassa, jossa se on vähän isompi juttu (en tarkoita USAa) ja mulla oli paljon uusia kavereita. Nyt ei ole mitään semmoista, niin en jaksa välittää.

 

[Tvruutujalämminsyli]

Et oo ainoo. Mulle ystävänpäivä on masennuspäivä syistä että ei ole ketään läheistä ystävää, jolle voi kertoa mitä vaan ja mun edesmenneen perheenjäsenen syntymäpäivä on tuolloin.

 

[Lalamon]

et todellakaan pilannut mun ystävänpäivää. ystävänpäivä suomessa on muutenkin niin erilainen kuin vaikkapa amerikassa, enkä ole varma kumpi idea on pahempi. D: tavallaan samaistun, vaikka mulla onkin ollut kavereita suunnilleen koko kouluiän. ne vaan on rajoittunut nimen omaan sinne kouluun, kenenkään kanssa en näe vapaa-ajalla.

No jaa, Amerikassa juhla pohjautuu enemmän rakastavaisten juhlaan, kun taas Suomessa se on lähinnä kavereiden ja ystävien juhla.

Itelläkin vaikee päättää, kumpi on pahempi. Kavereita pidetään ihmiselle itsestään selvänä ominaisuutena, joten Suomessa yksilö voi kokea itsensä ulkopuolisemmaksi ystävänpäivänä kuin Amerikassa.

Amerikassa puolestaan kaikki juhlat ovat jäätävän kaupallisia ja ylihehkutettuja, joten tarve juhlia ystävänpäivää siellä on suurempi. Suomessa taas kyseinen juhla ei ole erityisen suuri. :D

 

[Lalamon]

anteeks mut miten joku EI voi tykätä sanomalehtien hajusta?????? mikä sua vaivaa????

Mut oikeasti tosi ikävää tollanen, ettei oo ollu ketään kelle tehä kortteja tms. Oon ollu siihen nähen aina onnekas, että mulla on ollu se joku kenelle laittaa noita kortteja.. Mutta en siltikään sen pätkän vertaa tykkää ystävänpäivästä. Varsinkin tää ystävänpäivä satutti pahasti, kun kaikki mun muut "kaverit" näki toisiaan keskenään eivätkä kutsuneet mua mukaan :------)

Höh, onpa ikävät kaverit sulla. :( Itelläkin tää ystävänpäivä satutti erityisesti, koska ajattelin silloin mun vanhaa säätöä, jonka jaa meni välit poikki ikävissä merkin tossa loppiaisena.

Ja siis kaikkien sanoma- ja aikakauslehtien haju on aivan järkyttävä! Mä en yhtään tajuu, miks niiden sivujen pitää saada tuoksahtamaan erityisellä tavalla? Ei kirjastaan välttis erityisen voimakkaille haise. Ite en siis voimakkaists hajuista pidä. Parfyymin- ja tupakanhaju saa mun pään kipeeksi. :/

 

[Lalamon]

Voi eii D: Tosi ikävää :'(
En itsekään pidä ystävänpäivästä, sillä oon menettänyt monia ystäviä... Tuntuu, että oon kaikille vaan se varavaihtoehto. Niinhän mä oonki, jollei kukaa muu pääse tai keksi jotain niin Mursuilijaa sitte...

Haleja sulle. Nyt se päivä on taas vasta vuoden päästä <3

Kiitos. <3

Itekin tässä menettänyt pari "kaverii" ja luoton löytää uusii ystävii lähiaikoina. Itekin oon täs lukioaikana näille mun äsken mainitsemille "kavereilleni" aloittaa keskustelun ite, koska he eivät sitä useimmiten tee, aivan kuin he eivät olisi viihtyneet kanssani.

 

[Lalamon]

En erityisemmin välitä ystävänpäivästä, ei ole merkinnyt mulle mitään. Oikeastaan se tuli noteerattua vain kun olin vaihto-oppilaana maassa, jossa se on vähän isompi juttu (en tarkoita USAa) ja mulla oli paljon uusia kavereita. Nyt ei ole mitään semmoista, niin en jaksa välittää.

Ai. Ei se kyl Suomes erityisen iso juhla ollut, mut ala-asteel siitä piti tehdä niin iso numero, jotta yksinäiset kärsis. :D

 

[Lalamon]

Et oo ainoo. Mulle ystävänpäivä on masennuspäivä syistä että ei ole ketään läheistä ystävää, jolle voi kertoa mitä vaan ja mun edesmenneen perheenjäsenen syntymäpäivä on tuolloin.

Ai, onpa ikävää. Itelle ystävänpäivä oli hieman masennuspäivä, koska ajattelin mun vanhaa säätöö, jonka kaa meni välit poikki loppiaisena. :( Ja tietty mun yhtä "kaveriakin" ajattelin.

 

[Mursuilijaa]

Kiitos. <3

Itekin tässä menettänyt pari "kaverii" ja luoton löytää uusii ystävii lähiaikoina. Itekin oon täs lukioaikana näille mun äsken mainitsemille "kavereilleni" aloittaa keskustelun ite, koska he eivät sitä useimmiten tee, aivan kuin he eivät olisi viihtyneet kanssani.

Voiih :((
Kuulostaa tutulta... :(

 

[Maisie]

Oon kavereilleni varavaihtoehto aina eikä kukaa vietä mun kans aikaa joten enne vihasin ystävänpäivää. Tänävuonna se oli kiva koska se oli eka jonka saatoin viettää poikaystävän kans

 

[Oltermanni]

En oo itse kyllä pahemmin näistä päivistä välittänyt, ne ei ole itsessään merkinnyt juurikan mitään. Joo ystäviä voi muistaa, mutta tuntuu kuin kukaan muukaan ei välittäisi näistä päivistä niin miksi itsekkään ja näillä menty sitten. Aina tapahtuu sama, oho, onko se päivä jo tänään :D

 

[Lalamon]

Oon kavereilleni varavaihtoehto aina eikä kukaa vietä mun kans aikaa joten enne vihasin ystävänpäivää. Tänävuonna se oli kiva koska se oli eka jonka saatoin viettää poikaystävän kans

Aww. Mulla on nyt taas ikävä entistä säätööni, vaikka olihan hän samalla idiootti. :D

 

[Lalamon]

En oo itse kyllä pahemmin näistä päivistä välittänyt, ne ei ole itsessään merkinnyt juurikan mitään. Joo ystäviä voi muistaa, mutta tuntuu kuin kukaan muukaan ei välittäisi näistä päivistä niin miksi itsekkään ja näillä menty sitten. Aina tapahtuu sama, oho, onko se päivä jo tänään :D

Ei Suomes kyl ystävänpäivä ookkaan sinänsä iso juhla niin kuin Amerikassa, esim. harvoin ystävänpäiväkortteja tääl lähetetään yms. Mut ala-asteel ystävänpäivästä tehtiin iso numero, aivan kuin se olisi maailman tärkein päivä. :D

 

[meikä]

Höh, onpa ikävät kaverit sulla. :( Itelläkin tää ystävänpäivä satutti erityisesti, koska ajattelin silloin mun vanhaa säätöä, jonka jaa meni välit poikki ikävissä merkin tossa loppiaisena.

Ja siis kaikkien sanoma- ja aikakauslehtien haju on aivan järkyttävä! Mä en yhtään tajuu, miks niiden sivujen pitää saada tuoksahtamaan erityisellä tavalla? Ei kirjastaan välttis erityisen voimakkaille haise. Ite en siis voimakkaists hajuista pidä. Parfyymin- ja tupakanhaju saa mun pään kipeeksi. :/

mä oon hyvin hajusteherkkä enkä voi just polttaa tuoksukynttilöitä tai käyttää hajuvesiä, mutta uusien kirjojen/sanomalehtien tuoksu on vaan niiin taivaallinen <33

 

[PastelliPrinssi]

Et ole ainut, en itsekään pidä ystävänpäivästä. Ei mulla oo ikinä kavereita ollut, ja ystävänpäivä se vaan boostaa yksinäisyyttä vuosi vuodelta enemmän. Muistaa vaan peruskouluajoilta ne typerät halisydämet, ja kuinka kaikki muut sai toisiltaan kortteja ja lahjoja, ja itse jäi ilman. En muista, että oisin ikinä saanut yhtäkään ystävänpäiväkorttia. Muistan, kun juuri ennen seiskaluokan jälkeistä kesää mut pistettiin vaihtamaan luokkaa, kun olin kiusattu. Mulle toitotettiin kuinka "tällä luokalla on tosi hyvä yhteishenki!" ja no, olihan se. Ilman mua. Ei mua otettu porukkaan. Jäin yksin.

Ja sehän se tässä on se hämmentävin ja pelottavin asia. Kun samaan aikaan haluaa niin kovasti jonkun tuohon vierelle. Haluaa vaan jonkun jolle puhua. Mutta sitten taas toisaalta ei halua. Ei uskalla. Ei luota. Ei pysty. Ei pysty luottamaan kuin vain itseensä, eikä aina siihenkään. Kun sulle tulee se tilanne eteen, että kenties voisit tutustua uusiin ihmisiin. Mutta et pysty. Pelkäät liikaa. Panikoit, vetäydyt, syrjäydyt. Pysyttelet turvassa sun omassa, pienessä, kuplassa. Kuplassa, jossa kukaan ei voi enää satuttaa sua.

Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä?

 

[Lalamon]

mä oon hyvin hajusteherkkä enkä voi just polttaa tuoksukynttilöitä tai käyttää hajuvesiä, mutta uusien kirjojen/sanomalehtien tuoksu on vaan niiin taivaallinen <33

Hyyi. Okei, kyl osa kirjoista, varsinkin vanhoista kirjoista, haisee hyvälle, mut mun ala-asteen ja lukion historian kirjat haisi järkyttäville. :D Ihan kuin kirjojen tekijät olis halunnut saada historiallista tunnelmaa niihin pistämällä niihin pahaa hajua, koska hygienia on ihmisen historian aikana kehittynyt hitaasti. :D

 

[Lalamon]

Et ole ainut, en itsekään pidä ystävänpäivästä. Ei mulla oo ikinä kavereita ollut, ja ystävänpäivä se vaan boostaa yksinäisyyttä vuosi vuodelta enemmän. Muistaa vaan peruskouluajoilta ne typerät halisydämet, ja kuinka kaikki muut sai toisiltaan kortteja ja lahjoja, ja itse jäi ilman. En muista, että oisin ikinä saanut yhtäkään ystävänpäiväkorttia. Muistan, kun juuri ennen seiskaluokan jälkeistä kesää mut pistettiin vaihtamaan luokkaa, kun olin kiusattu. Mulle toitotettiin kuinka "tällä luokalla on tosi hyvä yhteishenki!" ja no, olihan se. Ilman mua. Ei mua otettu porukkaan. Jäin yksin.

Ja sehän se tässä on se hämmentävin ja pelottavin asia. Kun samaan aikaan haluaa niin kovasti jonkun tuohon vierelle. Haluaa vaan jonkun jolle puhua. Mutta sitten taas toisaalta ei halua. Ei uskalla. Ei luota. Ei pysty. Ei pysty luottamaan kuin vain itseensä, eikä aina siihenkään. Kun sulle tulee se tilanne eteen, että kenties voisit tutustua uusiin ihmisiin. Mutta et pysty. Pelkäät liikaa. Panikoit, vetäydyt, syrjäydyt. Pysyttelet turvassa sun omassa, pienessä, kuplassa. Kuplassa, jossa kukaan ei voi enää satuttaa sua.

Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä?

Joo, itekin kokenut samaa tossa ihmisiin tutustumisen kohdalla. Ite en näin lukiossa uskaltanut aluksi jutella kuille, koska pelkäsin tulevani torjutuksi peruskouluaikoijen tavoin. Ja no, kylhän mun lukion luokkatoverit sit lopulta näin tekivät, kun uskalsin lopulta heille puhuu...

Itekin tässä lukion kohta loppuessa oon miettinyt, pitäiskö uskaltaa tutustuu muihin korkeakoulussa, mutta koska oon paska sosiaalisissa tilanteissa ja näytän robotilta ottaessa yhteyttä muihin, niin välillä tuntuu siltä, ettei kannata. Aina oon vaan saanut kokee, kun tyypit oudoksuu mua, jopa täällä lukiossa, vaikka oon erityislinjalla, jossa on muita friikkejä, ja meidän koulussa "saa olla oma itsensä". Kyl tuntuu hirveeltä ajatella, että olen friikki friikkienkin rinnalla... x/.

Niin ja meidänkin luokalla on toi "hyvän ryhmähengen" maine, niin ymmärrän hyvin tuon tunteen, minkä koit yläasteella. Enpä itekään rohkaistuttua päässyt lukiossa porukkoihin. :D

 

[KäveleväNakki]

Itekkään en pidä ystävänpäivästä, koska tiedän että se on mulle ihan samanlainen päivä kuin muutkin, siinä ei ole mitään erikoista. Joskus kyl mietin et jos oon koulussa ystävänpäivänä ni voisin vaan tehä sen kunniaks muille jäynää siellä, pilaisin sit muittenkin päivän lol.

 

[Lalamon]

Itekkään en pidä ystävänpäivästä, koska tiedän että se on mulle ihan samanlainen päivä kuin muutkin, siinä ei ole mitään erikoista. Joskus kyl mietin et jos oon koulussa ystävänpäivänä ni voisin vaan tehä sen kunniaks muille jäynää siellä, pilaisin sit muittenkin päivän lol.

Heh. :D Ja joo, on se totta, että välil ystävänpäivän kaltaiset teemapäivät välillä unohtaa, koska eihän niitä Suomessa erityisesti juhlita paitsi kouluissa. :D