En tiiä, onkohan ihan hullu ajatus että voitas joskus taas jatkaa yhdessä oloa, ottaa ihan rauhassa ja katsella miten onnistuisi. Tiiän että molemmat tarvii nyt paljon omaa aikaa ja että on hyvä jos molemmat vaan keskittyis omiin juttuihin nyt. Mutta että ehkä joskus voisi katsoa uudelleen tilannetta? En tiedä. En tiiä kannattaako ees mainita tosta hänelle. Vaikka tuntuu että ollaan voitu olla tosi avoimia tästä erosta ja siihen liittyvistä ajatuksista
Tulee mieleen mä tasoo päivä tai kaks sitten.
Deja vu
(Erosin perjantaina tyttöystävästäni)
Ainakin oma fiilis on, et täs tilanteessa ei kannata miettiä mitään tollasia. Jos joskus tuntuu, et voisitte vielä yrittää, niin yrittäkää, mut älkää miettikö sitä vielä.
Jos jää vaan kelaa tälläsiä ei oo oikeesti irti siitä suhteesta, eli se on sit yhtä tyhjän kanssa.
Sillein tuntuu tosi ikävältä sanoo tällein, ku ainakin itestä tuntuu, et jos vois vaan aatella, et ehkä me voidaan vielä joskus yrittää, tois jotenkin toivoa, ku nyt elämä on tosi surullista ja ahdistavaa, et vois sanoo, että tunne tuskasi
mut se ois oikeesti väärä tapa
Aika parantaa ja se, et hyväksyy, että se mitä oli, oli se sit miten kaunista tahansa, on ollutta ja mennyttä
Ja se, että se on ohi, ei itessään tarkota mitään tulevaisuuden suhteen. Te saatatte vielä joskus päätyä yhteen, mutta sä myös saatat päättää ryhtyä selibaattiin ja lähteä luostariin, sä saatat päättää maalata itsesi vihreäksi ja muuttaa pienelle saarelle Karibianmerellä ja niin edelleen.
Kuka tietää?
Ainakin parisuhteen auki sun tulevaisuus on just nyt täysin auki - tai viimesitään sit kun oot päässyt yli. Ja mä uskon, että sä pääset. Samalla tavalla kun mä uskon, että tuun itsekin pääsemään yli.
Ja joskus paras, mitä voi tehdä on uskoa.
