Suhteet Mielipiteenne avoimesta suhteesta?

[haituvainen]

Mie en ikinä näkis itteeni avoimessa suhteessa, koska tuun helposti mustasukkaseks ja varmaan ahistusin muutenkin kauheesti siitä. Haluun että oisin se number one miun kumppanille, ainoo jonka hän näkee romanttisessa mielessä. Oon kuitenkin sitä mieltä ettei kenenkään (avoin) suhde oo miulta pois, enkä myöskään pidä sitä mitenkään sairaana jos joku haluaa olla avoimessa suhteessa. Toki siinä on tärkeetä että kaikki osapuolet todella haluaa sitä ja on selvillä ns. pelisäännöistä, sillä ei oo todellakaan ok, mikäli joku suostuu painostuksen alasena tai sen takia että pelkää eron tulevan muuten. Oon myös ymmärtäny että aika moni tämmönen avoin suhde on päättyny riitasasti (yleensä nimenomaan sen mustasukkasuuden takia), joten onhan siinä tietysti omat riskinsä eikä se todellakaan sovi kaikille. Aattelin kauan että jos henkilö on avoimessa suhteessa niin ei hän kyllä oikeesti rakasta kumppaniaan, koska on ok sen asian kans että menee panemaan muita. Tää johtuu siitä, etten oo ite voinu koskaan kuvitella harrastavani seksiä ellen oikeesti rakasta jotain ihmistä, joten kaikki yhden illan jutut ja irtosuhteet ja tämmöset ei oo ikinä ollu miun juttu. Miulla seksi ja parisuhde kulkee siis vahvasti käsi kädessä. Nykyään kuitenkin aattelen ettei avoin suhde välttämättä meinaa sitä ettei pari rakastas toisiaan tai ettei suhde olis vahvalla pohjalla, koska ehkä jotkut ei vaan koe seksin harrastamista samalla lailla kun mie (= ei näe sitä niin vahvasti pelkästään parisuhteen sisällä olevana asiana). Ja mikäpä mie oon muutenkaan muita tuomitsemaan. Rakkaus on joka tapauksessa ihana asia ja sitä on niin monenlaista, eläkööt siis kaikki mimmosessa suhteessa haluaa. Tärkeintä että on onnellinen, joten älkää antako muiden mielipiteiden vaikuttaa.

 

[qualitymonkey]

En mä tiiä. Mulla ois varmaan pakko olla avoin suhde. En ainakaan ite haluu seksiä (tai ainakaan usein, i think) niin se tuskin toimis mikäli se toinen ei oo yhtä haluton ku mä. Se on yks syy ja toinen syy miks mulla varmaan pitäs olla muuta kun monogamiaa on se, että pari kertaa kun mulla on ollut säätöä ja semmost jonkin tyypin kanssa (vaikka tykkäsin siitä kyllä) niin mua alkoi ahdistaa heti se. Siis tismalleen heti. Tunnen olevani about vankilassa jos joudun olemaan tiukasti yksiavioinen. Mun on pakko saada hengittää, mun on pakko saada tykätä muista. Kuten sanottu, ei välttämättä edes harrastaa seksiä kun se ei loppujen lopuksi oo niinkään mun juttu, mutta mun on pakko saada ilmasta tunteitani ainakin vapaasti sille toiselle, ei niin että se toinen on koko ajan mustasukkanen jos tykkään jostain toisesta. Ei tuu ikinä toimimaan mul, ei ikinä, näen sen jo nyt. Se olis todennäköisesti tuhoisaa kaikkien hyvinvoinnille. Toki oon itsekin mustasukkainen mutta se riippuu vähän tilanteesta. Joten näen sen kuitenkin mahdollisena että joku polyjärjestely toimis. Monogaminen suhde... EHKÄ sekin vois toimia, mut mul o kyl aika huono viba siit. Viime aikoina yhä vaan enemmän ja enemmän sellanen olo että siitä saattais seurata hirveyksiä mun omalle mielenterveydelle, kun tajusin että jos noin aikaisessa vaiheessa "säätämistä" mua alkoi jo ahdistaa helvetin paljon se vankilafiilis, niin ei todennäköisesti tuu yhtään mitään monogamiasta mun kohalla.

 

[qualitymonkey]

En mä tiiä. Mulla ois varmaan pakko olla avoin suhde. En ainakaan ite haluu seksiä (tai ainakaan usein, i think) niin se tuskin toimis mikäli se toinen ei oo yhtä haluton ku mä. Se on yks syy ja toinen syy miks mulla varmaan pitäs olla muuta kun monogamiaa on se, että pari kertaa kun mulla on ollut säätöä ja semmost jonkin tyypin kanssa (vaikka tykkäsin siitä kyllä) niin mua alkoi ahdistaa heti se. Siis tismalleen heti. Tunnen olevani about vankilassa jos joudun olemaan tiukasti yksiavioinen. Mun on pakko saada hengittää, mun on pakko saada tykätä muista. Kuten sanottu, ei välttämättä edes harrastaa seksiä kun se ei loppujen lopuksi oo niinkään mun juttu, mutta mun on pakko saada ilmasta tunteitani ainakin vapaasti sille toiselle, ei niin että se toinen on koko ajan mustasukkanen jos tykkään jostain toisesta. Ei tuu ikinä toimimaan mul, ei ikinä, näen sen jo nyt. Se olis todennäköisesti tuhoisaa kaikkien hyvinvoinnille. Toki oon itsekin mustasukkainen mutta se riippuu vähän tilanteesta. Joten näen sen kuitenkin mahdollisena että joku polyjärjestely toimis. Monogaminen suhde... EHKÄ sekin vois toimia, mut mul o kyl aika huono viba siit. Viime aikoina yhä vaan enemmän ja enemmän sellanen olo että siitä saattais seurata hirveyksiä mun omalle mielenterveydelle, kun tajusin että jos noin aikaisessa vaiheessa "säätämistä" mua alkoi jo ahdistaa helvetin paljon se vankilafiilis, niin ei todennäköisesti tuu yhtään mitään monogamiasta mun kohalla.

Must tuntuu et selitin tän nyt jotenkin epäymmärrettävästi ja oudosti, mutta Toivottavasti saa jotain selvää. En itsekään ymmärrä itseäni ja tbh vihaan itteeni varmaan tämänkin takia osittain. Toisaalta normaalius on yliarvostettua joten polyjutut ja avoimet suhteet on ihan ok. Mut lyhyesti sanottuna: monogamia tuskin toimii mulla, se todennäköisesti aiheuttaa ahdistusta vitusti. Joten ei oo paljon vaihtoehtoja omalla kohdalla.

Jotkut on myös sanonut mulle, että en ihastu enää muihin kun oon suhteessa. Se on mahdollista, mutta näen sen todella epätodennäköisenä itelleni. Oon 99 % varma että tää piirre ei musta poistu ikinä tai ainakaan joku parisuhde ei siihen auta.

 

[klovni]

Ei oo mun juttu. Tavallinen parisuhde on jees, tai sitten vaan vapaana ja valmiina tekemään mitä haluu kenen kanssa haluu. Ei mulla oo mitään irtosuhteita vastaan, oon niitä harrastanut. Mutta siis pointti oli se, että jos oon suhteessa, niin se on sitten sillä hetkellä se yks ja ainoa suhde, enkä säädä silloin muiden kanssa.

 

[Totenkopf]

Minulle olis ihan ok jos kaikesta siis sovitaan yhteisymmärryksessä. Oon aika pitkälti yksilönvapauden kannalla ja vaikka saatan olla todella mustasukkainen niin en voi sietää oikein mitään rajoituksia tai liikaa sitoutumista. Toisaalta en ole itse ollut koskaan rakastunut niin se voisi mulle sen takia toimia.

 

[persikkapyllykkä]

mikäs siinä, jos/kun jotkut haluu avoimen suhteen. ei mul oo oikeen asiaan mitään sillee ihmeellistä mielipidettä kai 😂 mut ite en ikin varmaa pystyis olemaan avoimessa, koska oon suht mustasukkanen ihminen D: en kyl toisaalt muutenkaa koe, että se ois mun juttu vaikken mustis oliskaan

 

[Myrskyvaroitus]

No en kyllä itekkää mittää avointa suhdetta haluais
En vaan pidä koko ajatuksesta, se lähinnä vaan oksettaa.
Mut jos joku haluu olla avoimessa suhteessa ja se on kaikille osapuolille fine nii siitä vaan, ei se mun elämään vaikuta.

 

[varjojenmaa]

Ite haluan kyllä ihan tavallisen monogamisen suhteen. En halua avata omaa seksuaalisuuttani kuin yhdelle ihmiselle, enkä myöskään jaksa ylläpitää henkisesti yhtä syvällistä suhdetta kuin ehkä ihan vaan yhden tai kahden ystävän kanssa puolison lisäksi. Uuvun liiallisesta sosiaalisuudesta ja tarvitsen paljon myös omaa tilaa ja aikaa.
Jos polygaminen suhde toimii, niin siitä vaan. Mutta jos se ei toimi, niin en todellakaan voi hyväksyä sellaista, eikä se kyllä omalla kohdalla toimisi.

 

[Vikatikki]

Olin pitkään sitä mieltä että avoin suhde on ihanteellisin suhdemuoto. Oon aiemmissa suhteissa aina kaivannu huomiota myös muilta ihmisiltä enkä osannu kuvitella eläväni loppuikää yhden ihmisen kanssa.

Mun kohdalla tässä oliki ilmeisesti kyse suhteista väärien ihmisten kanssa, nykyistä en jakaisi enkä kaipaa muita ihmisiä ollenkaan tuon rinnalla.

Oon silti sitä mieltä että oikeanlaisten ihmisten suhteessa avoimuus on tosi hyvä juttu ja kertoo ihan omanlaisesta luottamuksesta ja arvostuksesta kumppania kohtaan. Kaikille ei tietenkään sovi eikä mullekaan enää.

 

[Kertokaapliis]

No mua ei kiinnosta jos muilla on avoin suhde, tietysti sit täytyy sopia ne rajat aika tarkkaan ja kaikista ei sellaseen ole että sinällään kannattaa aika varovainen olla. Itse en ikimaailmassa pystyisi avoimeen suhteeseen

 

[Girlofpunk]

joillakin toimii sellanen, tehkööt mitä haluavat.

 

[Jjoker]

En varsinaisesti ite koe tarvetta avoimelle suhteelle, koska en muutenkaan harrasta seksiä kuin parisuhteessa.
Jos mulla olisi kumppani, joka jostain syystä tahtois avoimen parisuhteen niin kyllä mä voisin antaa sille mahdollisuuden, mutta en oo varma toimisko se mun kohdalla.

 

[Tanssivapina]

En ikinä näkisi itseäni avoimessa suhteessa mutta ymmärrän täysin miksi se joillekin sopii. Juuri tuo seksielämä on se syy. Monet ihmiset tarvitsevat heidän seksuaaliset tarpeet tyydytetyksi ja jos kumppani ei sitä jostain syystä kykene tekemään. Mieleen tulee mm. Aseksuaalinen kumppani tai kumppani jolla on jonkunlainen vamma ja seksi tuottaisi kipua. On toki myös ihmisiä joille seksi on mielihyvää tuottavaa "harrastus" ja etsii siitä aina uusia kokemuksia jolloin se on täysin irrallinen parisuhteesta. On myös hyvin monia parisuhteita jotka kaatuvat sen takia kun seksi ei toimi parisuhteessa vaikka kuinka olisi rakkautta ja molemmat voi tuntea että suhde on muuten täydellinen mutta seksuaaliset tarpeet ei tyydyty. On ymmärrettävää että tällaisessa tilanteessa yritetään suhde pelastaa sillä että molemmat tyydyttävät seksuaaliset tarpeensa muualla ja palaavat aina yhteiseen arkeen.
Mutta kuten sanoit, pelisäännöt on oltava selvät ja molemmat osapuolet on oltava siinä mukana omasta tahdostaan.

 

[immortalem]

Jos joillakin toimii, niin miksipä ei. Itse en koskaan ryhtyisi sellaiseen.

 

[Skeletor]

Epäluotettavien ihmisten hommia. Kasvattaisinko ikinä lapsen jonkun kanssa, joka on sitä mieltä että on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia?