Oon aina tullut lasten kanssa tosi hyvin toimeen. Siitä huolimatta en ole suurinta osaa elämästäni halunnut lapsia. Toisten vauvakuumeilu on kuulostanut musta aina tosi vieraalta. En vain yksinkertaisesti ole osannut nähdä itseäni äitinä. Myös vanhemmussnormit ovat tuntuneet kuvottavilta. Vauvat ovat muutenkin vähän epäilyttäviä.
Kyllä ärsytti ne typerästi hymyilevät ihmiset jotka sanoivat, että kyllä se mieli saattaa vielä muuttua. Kyllähän se saattaa, mutta olisi kauhean ihanaa, että lapsettomat haaveet nähtäisiin ihan yhtä valideina haaveina.
Sitten täytin 25 ja alitajuntani alkoi trollata mua. Muistan, kuinka näin maailman ihaninta unta siitä, että sain lapsen. Hän oli aivan huipputyyppi. Heräsin kesken unen sydän kipeänä, sillä kaipasin tätä juuri tapaamaani ihmistä niin kovasti. Enemmän heräiltyäni olin hämmästyksissäni. Jaa että näinkö se alkaa. Muistan, kuinka kaipasin koko loppupäivän. Niin se sitten alkoi.
Nykyään mulla on usein ovulaation aikaan ihan hirveä vauvakuume. Se ilmenee outona levottomuutena ja kaipuuna. En kuitenkaan ikipäivänä lähtisi niin massiiviseen projektiin ilman sellaista kumppania, jonka kanssa tuntisin vanhemmuuden voivan todella olla TURVALLISTA, HAUSKAA ja SEIKKAILULLISTA. Tylsyysloukku on pahin painajaiseni ja samoin se, että joutuisin kantamaan vastuun yksin. Unettomuus ja stressi kuumottavat, sillä ne provosoivat mulla mielialojen vaihtelua. Siksi kaipaisin paljon tukipilareita. Ideaalini olisi iiiiiiso lähipiiri, jossa lapset voisivat kasvaa ihan sikin sokin ja jossa turvallisia aikuisia olisi monta.
Vauvat ovat musta kyllä yhäkin vähän epäilyttäviä, mutta niin ne monista vanhemmista ensialkuun on. Oon muutoinkin onnekseni saanut nähdä sekä lähipiirissä että some-maailmassa mua ällöttäviä vanhemmuusnormeja rikkovaa vanhemmuutta. On ollut huojentavaa huomata, ettei vanhemmuuden tarvitse olla mitään tiettyä. Mun ei tartte muuttua tylsämieliseksi sosesössöttäjäksi, jos en halua.
Mutta niin siis miksi lapsia! Varmaankin siksi, että musta tuntuu vaikealta taistella biologista kelloani vastaan.
Ei mua varsinaisesti haittaa, vaikken koskaan saisikaan lapsia. Sitten mulla vain on joitain toisenlaisia elämäntehtäviä.
