Tai niinku välillä vähän mietin että haluaisin tappaa itteni. Tai en nyt silleen tosissaan mutta ei tämä eläminenkään oikein nappaa. En tappais itteäni mutta voisin kuolla
Äiti on niin saatanan ristiriitanen ihminen. Valittaa ko en nää ihmisiä ja jankuttaa että miks en näe sitä tätä ja tuota ihmistä. Ja selittää että kuskaa kyllä jos vaan pyyän. Sitten en kuitenkaan saa olla yötä edes serkuilla jos vanhempia ei oo kotona. Enkä saa mennä asuntolalle. Enkä poikaystävän tykö päivällä jos sen vanhemmat ei oo kotona.
Ja se ottaa multa puhelimen pois yleensä yöks. Otti lomallaki monesti.
En tiiä miten se kuvittelee että mulla pysyy minkäänlainen elämänhalu jos ei se anna mun elää??? En saa tehä mitään.
En oo edes ikinä tehny mitään minkä takia ei luotettais.. paitsi jäin kiinni ko kävin ausseilla mutta tilannehan oli sama jo ennen sitä.
Olis paljon kivempaa jos annettais edes vähän löysää ja voisin sitten olla rehellinen.
Luuleekohan tuo että se saavuttaa yhtään mitään sillä että kieltää kaiken? En ymmärrä..
Mitä jos teen jotaki mikä on kielletty ja sitten sattuuki jotaki? En sitten tietenkään vois kertoa mitään ko tulis vaan huutoa. Eli mikään muu ei muutu kieltämällä ko se, että tapellaan enemmän, valehtelen enemmän ja luottoa on vähemmän.
Sitten vielä seki että ymmärtäisin jos ekalla kerralla ei saa mennä asuntolalle näkemään yhtään ketään. Ja ymmärrän sen, että sääntöjä on ja rajat on rakkautta ja päläpälä. Mutta ko liika on liikaa. En saa tehä mitään ja musta tuntuu ettei edes vaikuttais elää ko pitää vielä ainaki 2,5v kuunnella näitä liian tiukkoja sääntöjä.
Ja tajuaisin senki jos luottamus olis menny jostaki, mutta ko kaverit saa arestissaki tehä enemmän kaikkea..
Sitten vielä ihmettelee ko en halua kertoa miks on paha mieli jostaki. Ja kehtaa saatana loukkaantua ko en halua puhua sen kanssa mistään.
En vittu jaksa tämmöstä paskaa
Äiti on niin saatanan ristiriitanen ihminen. Valittaa ko en nää ihmisiä ja jankuttaa että miks en näe sitä tätä ja tuota ihmistä. Ja selittää että kuskaa kyllä jos vaan pyyän. Sitten en kuitenkaan saa olla yötä edes serkuilla jos vanhempia ei oo kotona. Enkä saa mennä asuntolalle. Enkä poikaystävän tykö päivällä jos sen vanhemmat ei oo kotona.
Ja se ottaa multa puhelimen pois yleensä yöks. Otti lomallaki monesti.
En tiiä miten se kuvittelee että mulla pysyy minkäänlainen elämänhalu jos ei se anna mun elää??? En saa tehä mitään.
En oo edes ikinä tehny mitään minkä takia ei luotettais.. paitsi jäin kiinni ko kävin ausseilla mutta tilannehan oli sama jo ennen sitä.
Olis paljon kivempaa jos annettais edes vähän löysää ja voisin sitten olla rehellinen.
Luuleekohan tuo että se saavuttaa yhtään mitään sillä että kieltää kaiken? En ymmärrä..
Mitä jos teen jotaki mikä on kielletty ja sitten sattuuki jotaki? En sitten tietenkään vois kertoa mitään ko tulis vaan huutoa. Eli mikään muu ei muutu kieltämällä ko se, että tapellaan enemmän, valehtelen enemmän ja luottoa on vähemmän.
Sitten vielä seki että ymmärtäisin jos ekalla kerralla ei saa mennä asuntolalle näkemään yhtään ketään. Ja ymmärrän sen, että sääntöjä on ja rajat on rakkautta ja päläpälä. Mutta ko liika on liikaa. En saa tehä mitään ja musta tuntuu ettei edes vaikuttais elää ko pitää vielä ainaki 2,5v kuunnella näitä liian tiukkoja sääntöjä.
Ja tajuaisin senki jos luottamus olis menny jostaki, mutta ko kaverit saa arestissaki tehä enemmän kaikkea..
Sitten vielä ihmettelee ko en halua kertoa miks on paha mieli jostaki. Ja kehtaa saatana loukkaantua ko en halua puhua sen kanssa mistään.
En vittu jaksa tämmöstä paskaa
