Mielenterveys Miten sinä käsittelet ahdistavia tunteita ja ajatuksia?

[Bones99]

Otsikko kysyy.

 

[Makkachin]

Ahdistavien tunteiden keskellä tämä ei välttämättä auta, mutta usein kun on parempi tilanne, mietiskelen kuolemaa ja sitä miten se ei oikeasti itsessään ole paha asia. Kaikki on muutosta ja eräänlaista kuolemaa itsessään. Vähentää ahdistusta huomattavasti, eikä nykyisin ahdista juurikaan, vaikka yhteen väliin sain paniikki- ja ahdistuskohtauksia päivittäin. Tosin luulen itse, että lähes kaikki ahdistuksestani kumpusi pohjimmiltaan kuolemanpelosta, ja siksi tämä auttoi.

Jos nyt jostakin tuntuu että voi samaistua minuun (tai miksei muutenkin), niin kannattaa lukea tämä essee. Koin jonkin valaistumisen tuon luettuani suunnilleen vuosi sitten, jonka jälkeen mieleni alkoi hiljalleen parantua ja tekee sitä edelleen. Uskoakseni kohtasin siinä pelkoni ja näin sen sellaisena kuin se on, en sellaisena kuin mieleni sen maalasi kauhukuvissaan.

https://www.sanjuan.edu/cms/lib8/CA01902727/Centricity/Domain/3981/Death%20of%20A%20Moth-Virginia%20Woolf%20copy.pdf

 

[Skeletor]

Ahdistavien tunteiden keskellä tämä ei välttämättä auta, mutta usein kun on parempi tilanne, mietiskelen kuolemaa ja sitä miten se ei oikeasti itsessään ole paha asia. Kaikki on muutosta ja eräänlaista kuolemaa itsessään. Vähentää ahdistusta huomattavasti, eikä nykyisin ahdista juurikaan, vaikka yhteen väliin sain paniikki- ja ahdistuskohtauksia päivittäin. Tosin luulen itse, että lähes kaikki ahdistuksestani kumpusi pohjimmiltaan kuolemanpelosta, ja siksi tämä auttoi.

Jos nyt jostakin tuntuu että voi samaistua minuun (tai miksei muutenkin), niin kannattaa lukea tämä essee. Koin jonkin valaistumisen tuon luettuani suunnilleen vuosi sitten, jonka jälkeen mieleni alkoi hiljalleen parantua ja tekee sitä edelleen. Uskoakseni kohtasin siinä pelkoni ja näin sen sellaisena kuin se on, en sellaisena kuin mieleni sen maalasi kauhukuvissaan.

https://www.sanjuan.edu/cms/lib8/CA01902727/Centricity/Domain/3981/Death%20of%20A%20Moth-Virginia%20Woolf%20copy.pdf

Rankkaa.. en tiennytkään..

 

[Makkachin]

Rankkaa.. en tiennytkään..

Mutta olenhan sinulle puhunut asiasta...

 

[Skeletor]

Mutta olenhan sinulle puhunut asiasta...

Olet, mutta että usein mietitään kuolemaa ja sitten minua estetään tekemästä asialle mitään..

 

[Makkachin]

Olet, mutta että usein mietitään kuolemaa ja sitten minua estetään tekemästä asialle mitään..

Tietenkin... mutta eihän se nyt liity asiaan...

 

[Skeletor]

Tietenkin... mutta eihän se nyt liity asiaan...

Anteeksi.

 

[Bones99]

Anteeksi.

katso liitettä 56

Nämä kauniit luontokuvat eivät varmaan liittyneet keskustelun aiheeseen? Vai?

 

[Skeletor]

Nämä kauniit luontokuvat eivät varmaan liittyneet keskustelun aiheeseen? Vai?

Siinä katumukseni ja suruni.

 

[Skeletor]

Mutta vastauksena otsikkoon, hyvin usein alkoholilla, mikä ei ole mitenkään järkevä ratkaisu vaan se oikeastaan siirtää asioiden käsittelyä myöhemmäksi.

 

[Wikibedia]

Siirrän ajatukseni mukavampaan enkä koskaan käsittele ahdistavaa tai traumaattista ajatustani.

 

[Myrskyvaroitus]

Oon idiootti ja säälittävä enkä pysty käsittelee niitä.
Eilenki purin pahan olon mun kaveriin ja se esti mut ja mä estin sen.
Viiltelen ja oon itsetuhoinen ja stressaannun kaikesta.

Alko ahistaa ihan vaan tän viestin kirjoittaminen, mut pääasia tässä on se et mulla on asiat aika sekasin

 

[Syksysydän]

Joko puhun niistä itse itseni kanssa ja ajattelen vaan lisää, tai sitte alan ajattelemaa jotai muuta

 

[Girlofpunk]

Ainoa miten kunnolla voin ne käsitellä on jutella terapeutin kanssa. Hetkellisesti saan ahdistavat ajatukset pois katsomalla leffoja/sarjoja tai kuuntelemalla musaa. Kävelylenkit auttaa myös hyvin.
Kumppanille voin myös puhua.
Siivoaminen auttaa myös kummasti. Jokaisella on omat tapansa käsitellä asioita.

 

[Bones99]

Mutta vastauksena otsikkoon, hyvin usein alkoholilla, mikä ei ole mitenkään järkevä ratkaisu vaan se oikeastaan siirtää asioiden käsittelyä myöhemmäksi.

Sama homma minullakin, tosin olen nyt yrittänyt hiljalleen vähentänyt alkoholia. Nopeana tuskan lievittämiskeinona se houkuttelee, mutta kuten sanoit, niin se siirtää pahan olon käsittelyä tuonnemmaksi.

 

[Bones99]

Oon idiootti ja säälittävä enkä pysty käsittelee niitä.
Eilenki purin pahan olon mun kaveriin ja se esti mut ja mä estin sen.
Viiltelen ja oon itsetuhoinen ja stressaannun kaikesta.

Alko ahistaa ihan vaan tän viestin kirjoittaminen, mut pääasia tässä on se et mulla on asiat aika sekasin

Onko sinulla ketään, kelle puhua? Oletko saanut esim. ammattiapua?

 

[Bones99]

Siirrän ajatukseni mukavampaan enkä koskaan käsittele ahdistavaa tai traumaattista ajatustani.

Miten teet sen, mitä tarkalleen ottaen ajattelet?

 

[Mikael88]

Yritän ajatella jotain mukavampaa asiaa koska ahdistavan asian käsittely päässä ei ainakaan paranna tilannettani.

 

[Myrskyvaroitus]

Onko sinulla ketään, kelle puhua? Oletko saanut esim. ammattiapua?

Yleensä saatan kaverille jotain sanua
Ja ne sossut aikoo vissiin hankkia mulle jonku psykologin ja jtn muuta apua kai

 

[klovni]

Lähinnä ahdistun kovasti, sen jälkeen yritän rauhottua, etten saisi paniikki/ahdistuskohtausta. Jos en onnistu rauhottumaan ja saamaan itteeni semmoseen hyvään moodiin, nii joudun sitten turvautumaan muutamaan alkoholiannokseen...se viimeistään saa ajatukset selkiytymään ja saan käsiteltyä mielessäni asian joka ahdistaa.

 

[justsekukkanen]

Ahdistavien tunteiden keskellä tämä ei välttämättä auta, mutta usein kun on parempi tilanne, mietiskelen kuolemaa ja sitä miten se ei oikeasti itsessään ole paha asia. Kaikki on muutosta ja eräänlaista kuolemaa itsessään. Vähentää ahdistusta huomattavasti, eikä nykyisin ahdista juurikaan, vaikka yhteen väliin sain paniikki- ja ahdistuskohtauksia päivittäin. Tosin luulen itse, että lähes kaikki ahdistuksestani kumpusi pohjimmiltaan kuolemanpelosta, ja siksi tämä auttoi.

Jos nyt jostakin tuntuu että voi samaistua minuun (tai miksei muutenkin), niin kannattaa lukea tämä essee. Koin jonkin valaistumisen tuon luettuani suunnilleen vuosi sitten, jonka jälkeen mieleni alkoi hiljalleen parantua ja tekee sitä edelleen. Uskoakseni kohtasin siinä pelkoni ja näin sen sellaisena kuin se on, en sellaisena kuin mieleni sen maalasi kauhukuvissaan.

https://www.sanjuan.edu/

http://

 

[titi-uuh]

Riippuu tosi paljon siitä, millasesta tilanteesta on kyse.

Jos kyseessä on vaikkapa joku eeppinen pms-kuilu, jossa kaikki ahdistavat ajatukset hyökyvät yhtä aikaa päälle, niin pyrin tekemään jotain, mikä vie ajatukset muualle. Katon vaikka muumeja koko päivän kuumavesipullo kainalossa. Yritän olla itselleni lempeä. Laitan standardit tosi alas ja päätän, että tänään mun ei tartte olla mitään muuta kuin pieni mytty. Jos jaksan, käyn vaikka kuumassa suihkussa ja teen jonkun hedelmälautasen. Tai popkornia. Mua on jeesinyt tosi paljon se että oon paremman mielialan tiloissa opetellut tietämään, mikä tekee mun olosta paremman ja että mulla on lupa tavoitella sitä. Auttaa navigoimaan pimeydessä hapuillessa.

Jos on tosi paha olla, yritän muistuttaa itseäni, että tää olo menee ohi ja nää mun ajatukset ei oo totta, vaikka sillä hetkellä ne tuntuiskin ihan tosilta. Yritän olla luottamatta omiin ajatuksiini siinä olotilassa. Just sen takia ajatusten harhauttaminen ja itteeni väkisin hyvänä pitäminen on mulle tärkeitä välineitä.

Youtubesta Yoga with Adriene jeesii kans. Adriene on ainoa youtube-joogi jota siedän. 20-30 minuuttia lempeää joogasettiä tekee mulle aina ihmeitä, vaikka etukäteen tuntuiskin ettei mulla vitussa ole rahkeita keskittyä mihinkään. Ekat 10 minuuttia ajatukset pyörii siellä sun täällä, mutta harjoituksen lopussa huomaan aina, etten ole hetkeen miettinyt omia asioitani. Henki kulkee ja veri virtaa paremmin. Olo helpottaa joka kerta, jos vain osaan painaa playta.

Oon myös ihan yksinkertaisesti opetellut sietämään nihkeitä oloja ja hyväksymään sen, että ne tulee aina olemaan osa mun elämää. Ne on mun rujo ystävä ja yksi maailmankaikkeuden darkki aspekti, jota kannan mukanani.

Ahdistus on mulle nykyään tärkeä viestintuoja, jolla on mulle jotain olennaista sanottavaa. En ehkä hyväksy itsessäni jotain puolta, oon ehkä vaikeassa elämäntilanteessa johon tarvitsisin enemmän tukea, ehkä hormonit, ehkä pitäisi mennä nukkumaan, ehkä oon ylikuormittunut ja voisi himmata. Milloin mitäkin.

Yksi sana: itsemyötätunto.

Terapia on auttanut aika paljon :DDD

 

[Tulisydän]

Koitan hengittää rauhallisesti. Koitan järkeillä itsekseni, että tuskin se ahdistava asia oikeesti tapahtuu, jonka pelkään tapahtuvan. Tai sitten rukoilen Jumalaa. Pehmolelun halaaminen auttaa myös vähän. Saatan koittaa suunnata ajatukset johonkin kivempaan vaikkapa ajattelemalla mun ihastusta ja kaikkia sen kanssa koettuja kivoja muistoja.

 

[HUISKELIINI]

Kuuntelen musiikkia, soitan ystävälle, itken, kirjoitan...