Mielenterveys Hävettääkö teitä itkeä?

[TalvinenRasia]

Mä itken useimmiten vain silloin, kun kukaan ei ole näkemässä. Toki muutama romahdus on tullut lääkärin sekä tyttöystävän nähden ja niitä jostain syystä häpeän.
Hävettääkö teitä itkeä?

 

[Karzaa]

Hmmm no mieluiten itken yksin tai äidin seurassa. Ennen oon ainakin hävennyt itkemistä aika paljonkin, mut enää en taida tai en ainakaan niin paljoa.

 

[Skeletor]

Ei ikinä. Mutta en toisaalta itkekään koskaan, varsinkaan netissä.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Kyllä. Paljon. Olen tosin elämäni aikana julkisesti itkenyt useita kertoja, sillä en yksinkertaisesti osaa olla itkemättäkään.

 

[Myrskyvaroitus]

Mua ahistaa itkeminen muiden edessä. Ei siis hävetä, (ainakaan en tiedosta häpeäväni) tiiän et se on ihan ok mut saan aina ahistuskohtauksen siitä jostakin syystä, en tiiä miksi (voi kai olla joku tiedostamattoman häpeän merkki?? Mut se kyl tuntuu ihan puhtaalta ahistukselta eikä häpeältä)
Yleensä itken sillon ku kukaan ei nää eikä kuule.

 

[rätvänä]

Joo, sinänsä/oikeasti en ajattele että itkemisessä on mitään hävettävää, mut käytännössä se tunne tulee silti välillä. Itken aika harvoin, mut esimerkiksi unettoman yön jälkeen pienistäkin asioista. Pelkään että se yleinen harvakseltaan itkeminen saa ihmiset olettamaan, et niillä satunnaisilla itkukerroilla olen jotenkin tosi murtunut tai onneton, ja se taas tuntuu hankalalta.

Niin ja toisinaan tulee mieleen itkettävä asia iloisessa tilaisuudessa tai rennon leffaillan aikana jotain Hachikoa katsoessa (yleensä en itke elokuville, mutta se saa aina parkumaan) ja silloinkin tuntuu että hardcore-nyyhkyttäminen vetäisi vähän liikaa huomiota. Känni-itkuja puolestaan häpeän siksi että muilla voisi olla kiva ilta, mutta joutuvat sen sijaan lohduttelemaan.

 

[TalvinenRasia]

Kyllä. Paljon. Olen tosin elämäni aikana julkisesti itkenyt useita kertoja, sillä en yksinkertaisesti osaa olla itkemättäkään.

Samaistun tähän, sillä en osaa itsekään olla itkemättä siitä huolimatta, että se hävettää paljon. Oon itkenyt bussipysäkillä, koulussa, kadulla ja niin edelleen, mutta ikävintä on, jos joku huomaa. D:

 

[Minkelii]

Joo mä yleensä meen itkee vessaan. Ja silloin ku mulla on tunteet avautuessa ihmisille niin silloin itken tosi herkästi ja se tuntuu minusta oudolta. Pyrin viimeiseen asti välttelemään itkemistä ihmisten edessä mutta joskus se on vaikeeta ja se on vähän paha.

 

[KäveleväNakki]

Itken ääri harvoin, enkä ikinä kenenkään nähden, (ellen sitten ole humalassa tai jotain) joten jos joskus välillä itken vaikkapa keskellä yötä, en häpeä sitä.

 

[hillasuo]

Lol joo mutta mä kyllä itken AINA

On muuten ärsyttävää käydä musatuntien välissä vessassa pillittämässä.. tai muutenki itken ihan sika helposti. Varsinki jos en osaa jotaki😅😅

 

[irwikissa]

Yleensä joo, varsinkin jos olen jonkun kanssa tai kesken keskustelun.

 

[TalvinenRasia]

Lol joo mutta mä kyllä itken AINA

On muuten ärsyttävää käydä musatuntien välissä vessassa pillittämässä.. tai muutenki itken ihan sika helposti. Varsinki jos en osaa jotaki😅😅

Et ole ainoa, joka itkee helposti! Esimerkiksi täällä on toinen, joka saattaa itkeä ihan vain siksi, että joku sanoo tiukempaan sävyyn jotain. 😅

 

[hillasuo]

Et ole ainoa, joka itkee helposti! Esimerkiksi täällä on toinen, joka saattaa itkeä ihan vain siksi, että joku sanoo tiukempaan sävyyn jotain. 😅

Joo silleen mun musiikin ope sano että pittää muistaa ylentää joku f tai jotaki ja meinas tulla itku ku en muistanu😂😂

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

Ei

 

[immortalem]

Hävettää, mutta en koskaan itkekään muiden nähden.

 

[annimetall]

Ei niinkään hävetä, en vain pidä itkemisestä. Varsinkaan muiden seurassa.

 

[Tanssivapina]

Ennen joo mutta nykyään ei. Jotenkin en oo pystynyt pidättää kyyneliä ja aluksi sitten otin extra stressin siitä ja häpeilin, mutta nykyään en pyytele anteeksi mun tunteita. Ehkä tää terapeutti tutkinto on aiheuttanut sen, koska täällä tulee itkettää vähän väliä koko luokan edessä. Meillä ei varmaan ole yhtäkään opiskelijaa ryhmässä joka ei olisi itkenyt kaikkien edessä tän kahden ja puolen vuoden aikana, ja meitä on yli 20 ja me kaikki ollaan 30-60 vuotiaita aikuisia 🤣

 

[TalvinenRasia]

Ennen joo mutta nykyään ei. Jotenkin en oo pystynyt pidättää kyyneliä ja aluksi sitten otin extra stressin siitä ja häpeilin, mutta nykyään en pyytele anteeksi mun tunteita. Ehkä tää terapeutti tutkinto on aiheuttanut sen, koska täällä tulee itkettää vähän väliä koko luokan edessä. Meillä ei varmaan ole yhtäkään opiskelijaa ryhmässä joka ei olisi itkenyt kaikkien edessä tän kahden ja puolen vuoden aikana, ja meitä on yli 20 ja me kaikki ollaan 30-60 vuotiaita aikuisia 🤣

Oho, okei! Saanko kysyä, että miten terapeutti tutkinto toteutuu? Millaista se on?

 

[auringonkukkapuu]

Joo. Itken tosi pienistä asioista ja jos joku saa mulle jollain mitättömällä asialla itkuisen olon, niin häpeän itseäni jopa ennen kuin yksikään kyynel on vierinyt alas.

Oon tosi herkkä, oon jopa miettinyt voisko mulla olla erityisherkkyyttä D:

 

[TalvinenRasia]

Joo. Itken tosi pienistä asioista ja jos joku saa mulle jollain mitättömällä asialla itkuisen olon, niin häpeän itseäni jopa ennen kuin yksikään kyynel on vierinyt alas.

Oon tosi herkkä, oon jopa miettinyt voisko mulla olla erityisherkkyyttä D:

Ymmärrän. D: On surullista, että itkemistä hävetään niin paljon. Se on kuitenkin luonnollinen asia ja yhtälailla tunteen aiheuttama kuin vaikka hymy iloisena. D:

 

[mielikuvitusolento]

Mul riippuu tosi paljon et kenen seurassa on et hävettääkö. Ja sit tietenki et kuinka räkästä itkua tulee itkettyä.. :'D

Useimmiten mua enemmänki vaan ärsyttää se jos ei saa puhuttuu ku itkee ja häpeen enemmänki sitä itkiessä puhumista ku itkemistä itessään. Ja sen liskäs mua ärsyttää se et ku itken niin herkästi et jos kattoo vaik jotain leffaa mikä on vähänki tunteikkaampi nii sit itken vähän välii.

Mua kyl hävettää seki ku sit ku jos itken hirveen herkästi ja nii pienilleki jutuille et alan nauraa itelleni melkein heti ku alotan itkee ja jos mua ei tunne nii se näyttää varmaan vähän oudolta ku itkee ja nauraa samaan aikaan. :D

 

[irwikissa]

Useimmiten mua enemmänki vaan ärsyttää se jos ei saa puhuttuu ku itkee ja häpeen enemmänki sitä itkiessä puhumista ku itkemistä itessään.

Joo tää on kyllä kans totta. Molemmat sekä itkeminen ha nauraminen niin ettei saa kunnolla puhuttua on ärsyttävää

 

[qualitymonkey]

Hävettää kyllä mutta siihen häpeään on ollut pakko tottuu koska oon itkeny niin tolkuttoman monta kertaa muiden ihmisten edessä. Milloin koulussa, milloin vanhempien seurassa, millon kavereiden seurassa, ihan vittu missä vaan :D itken niin helposti yleensä et sille ei nyt sit mitään voi. Ja jos itken se ei aina tarkoita edes että olisin surullinen. Saatan itkeä ihan vaan siitä jos joku biisi on niin kaunis tai muuten vaan millon mistäkin syystä. Hsp kun oon. Kivustakin itken helposti ja mulla on alhainen kipukynnys niin kaikki sattuu muhun normaalia pahemmin

 

[qualitymonkey]

Hävettää kyllä mutta siihen häpeään on ollut pakko tottuu koska oon itkeny niin tolkuttoman monta kertaa muiden ihmisten edessä. Milloin koulussa, milloin vanhempien seurassa, millon kavereiden seurassa, ihan vittu missä vaan :D itken niin helposti yleensä et sille ei nyt sit mitään voi. Ja jos itken se ei aina tarkoita edes että olisin surullinen. Saatan itkeä ihan vaan siitä jos joku biisi on niin kaunis tai muuten vaan millon mistäkin syystä. Hsp kun oon. Kivustakin itken helposti ja mulla on alhainen kipukynnys niin kaikki sattuu muhun normaalia pahemmin

T. Oon itkeny gynelläkin kivusta vaikka kuulemma "ei tää satu ollenkaan ei hätää" tai mitäs se nyt sanokaa siin. Juu ei sattunu xdd

 

[Poistettukäyttäjänimi1542]

Riippuu kenen seurassa itken

 

[Girlofpunk]

Riippuu tilanteesta. Läheisille tai ystäville ei mutta sitten kun ammattilaiselle puhun (omalle terapeutilleni) niin silloin ei vain jotenkin "kehtaa" itkeä jos itkettäisi.

 

[Mikael88]

En, ei ole häpeä jos itkee, itkee sillon kun haluu aina siihen ei välttämättä ole syytä.