irwikissa
Puff-lohikäärme
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 8,026
- Reaktioarvo
- 5,782
Tw itsetuhoisuus ja pieni varoitus syömiseen
Mun bdi oli huhtikuussa 18, kesäkuussa 25 ja nyt kun terkkarilla tein niin 29. Eli pistettä vaille niin olis jo vaikean puolella. Ei se tunnu sille. Kai. En mä tiedä. Ei kukaan tajua että mä tiiän ettei tää oo ok mut mä en tiiä miltä musta tuntuu mitä tää on onko tää vaan pienen burnoutin jälkiaallot vai ei. Jos mä sanon että ihan ok kun en halua valittaa kun en muista eikä se paha olo tunnu niin "vaikealle", enkä valita ihan kaikesta, olen terve. Jos taas valitan ja ylianalysoin, liioittelen, eikä kukaan jaksa sitä kuunnella.
Väsyttää, en syö tai syön tosi epäterveellisesti, viimejaksolta on tekemättömiä koulutöitä, treeneissä pitäs käydä kun yks semmonen tasomerkkikoe on tulossa ja en jaksa en osaa. Käytiin sunnuntaina kaverin ja valmentajan kanssa ne asiat läpi ja mistään ei tullu mitään mun tekniikka on kuulemma pikku nättiä ja pitäs saada asennetta ja terävyyttä. Paha on saada mitän terävyyttä kun jokapaikka tärisee ja tasapaino ei pidä ja mitään voimaa ei enää ole. Lähin sitten itkien kotiin ja löin käsiä muutaman kerran niihin teiden varsilla oleviin metallikaiteisiin kun turhauduin itseeni
Olin myös viikonloppuna lasten leirillä yhden yön ja tulin takaisin siinä kunnossa että en jaksanut edes vanhempien kysymyksiin vastata ja äiti katsoi et nyt mua pitää vahtia vähän tarkemmin kai etten tee itelleni mitään. Mut en mä oo viillelly heinäkuun jälkeen. En mä enää uskalla enkä kehtaa.
Lisäksi eilen illalla kaveri tuli juttelemaan ja pahoittelin etten treenatessa ollut ehkä kauhean ystävällinen että tää viikonloppu on vähä menny huonosti ja sit juteltiin ja se rupes että "lupaatko mulle yhden jutun? Lupaa ettet satuta itteesi" ja et aina on joku toinen vaihtoehto. Ja tästä mä ahdistuin ei ole reilua en mä oo viillelly pitkään aikaan antakaa olla jooko....Muutenkin en halua olla vastuussa taas yhdelle ihmiselle siitä mitä teen itelleni. Mä tunnen jo ihan tarpeeksi syylisyyttä siitä jo ilman että mulle kerrotaan että "se on pahin asia mitä voin tehä itelleni tai läheisilleni".
Äh
Jah noh äh mä laitoin sille bdi kyselyyn linkin että täyttäisi sen ja paljonko saa pisteitä. Ja että se on ihan avaava kokemus ja sit tietää ehkä paremmin mistä mä puhun ja sit laitto et hui uskaltaako tuota ja sit selitin et toi on se mitä psykologit jne laittaa välillä täyttämään. Siihen se vastas jotain että "Juu okei" tms ja mä en tienny mitä laittaa ni vastasin vaan "joo". Ja sit se ei vastannu mitään.
Nyt mä pelkään että se oli virhe laittaa se sille ja se oli liikaa tai jotain ja äh. Sitä ennen se oli taas kertonu miten ihana oon ja että se ei ollu ees tajunnut ja jotain.
Mä en osaaa
Mun bdi oli huhtikuussa 18, kesäkuussa 25 ja nyt kun terkkarilla tein niin 29. Eli pistettä vaille niin olis jo vaikean puolella. Ei se tunnu sille. Kai. En mä tiedä. Ei kukaan tajua että mä tiiän ettei tää oo ok mut mä en tiiä miltä musta tuntuu mitä tää on onko tää vaan pienen burnoutin jälkiaallot vai ei. Jos mä sanon että ihan ok kun en halua valittaa kun en muista eikä se paha olo tunnu niin "vaikealle", enkä valita ihan kaikesta, olen terve. Jos taas valitan ja ylianalysoin, liioittelen, eikä kukaan jaksa sitä kuunnella.
Väsyttää, en syö tai syön tosi epäterveellisesti, viimejaksolta on tekemättömiä koulutöitä, treeneissä pitäs käydä kun yks semmonen tasomerkkikoe on tulossa ja en jaksa en osaa. Käytiin sunnuntaina kaverin ja valmentajan kanssa ne asiat läpi ja mistään ei tullu mitään mun tekniikka on kuulemma pikku nättiä ja pitäs saada asennetta ja terävyyttä. Paha on saada mitän terävyyttä kun jokapaikka tärisee ja tasapaino ei pidä ja mitään voimaa ei enää ole. Lähin sitten itkien kotiin ja löin käsiä muutaman kerran niihin teiden varsilla oleviin metallikaiteisiin kun turhauduin itseeni
Olin myös viikonloppuna lasten leirillä yhden yön ja tulin takaisin siinä kunnossa että en jaksanut edes vanhempien kysymyksiin vastata ja äiti katsoi et nyt mua pitää vahtia vähän tarkemmin kai etten tee itelleni mitään. Mut en mä oo viillelly heinäkuun jälkeen. En mä enää uskalla enkä kehtaa.
Lisäksi eilen illalla kaveri tuli juttelemaan ja pahoittelin etten treenatessa ollut ehkä kauhean ystävällinen että tää viikonloppu on vähä menny huonosti ja sit juteltiin ja se rupes että "lupaatko mulle yhden jutun? Lupaa ettet satuta itteesi" ja et aina on joku toinen vaihtoehto. Ja tästä mä ahdistuin ei ole reilua en mä oo viillelly pitkään aikaan antakaa olla jooko....Muutenkin en halua olla vastuussa taas yhdelle ihmiselle siitä mitä teen itelleni. Mä tunnen jo ihan tarpeeksi syylisyyttä siitä jo ilman että mulle kerrotaan että "se on pahin asia mitä voin tehä itelleni tai läheisilleni".
Äh
Jah noh äh mä laitoin sille bdi kyselyyn linkin että täyttäisi sen ja paljonko saa pisteitä. Ja että se on ihan avaava kokemus ja sit tietää ehkä paremmin mistä mä puhun ja sit laitto et hui uskaltaako tuota ja sit selitin et toi on se mitä psykologit jne laittaa välillä täyttämään. Siihen se vastas jotain että "Juu okei" tms ja mä en tienny mitä laittaa ni vastasin vaan "joo". Ja sit se ei vastannu mitään.
Nyt mä pelkään että se oli virhe laittaa se sille ja se oli liikaa tai jotain ja äh. Sitä ennen se oli taas kertonu miten ihana oon ja että se ei ollu ees tajunnut ja jotain.
Mä en osaaa
