Poistettukäyttäjänimi174
Guest
- Liittynyt
- 5.2.2021
- Viestejä
- 4,659
- Reaktioarvo
- 5,133
Olin hänessä koko ajan kiinni eikä hän pannut pahakseen. Halailimme toisiamme. Jossain vaiheessa hän veti minut nurkkaan ja kysyi jotakin että mihinkä suuntaan me nyt oikein mennään. Siinä kohtaa tunnustin, että tunteeni häntä kohtaan eivät ole hävinneet mihinkään. Hän sanoi samaa. Loput unesta olimmekin sitten vielä enemmän kiinni toisissamme.
Tästä suhteesta on melkein kaksi vuotta aikaa. Oikeastaan ihastuin häneen aika tasan kaksi vuotta sitten. Poikki se sitten meni saman vuoden syksynä, kun olimme seurustelleet huikeat pari viikkoa. Itkin aika pitkään sen jälkeen.
Luulin, että olen päässyt yli vaikka en ole kunnolla ihastunut kehenkään hänen jälkeensä. Oikeastaan, se mikä on hassua, päättärien lähestyessä aloin ajatella häntä enemmän ja enemmän ja suunnittelin jopa, että menen päättäreissä juttelemaan hänelle ja kertomaan juuri tuon, minkä unessa sanoin. Tavallaan unohdin tämän suunnitelman, mikä voisi tarkoittaa, ettei se ollut minulle niin tärkeää. Kuitenkin nyt tuntuu täysin päinvastaiselta.
Eniten sattuu se, etten ehkä saa tilaisuutta sanoa sitä enää koskaan. En oikein uskalla ottaa yhteyttä. Viimeisin viestienvaihto on juuri siltä illalta, kun hän minut jätti. Tietääkseni hän hakee opiskelemaan samaan paikkaan kuin minä, mutta eihän sitä silti koskaan tiedä. Nyt ajattelen häntä koko ajan ja haluaisin ottaa yhteyttä muttei riitä rohkeus.
Tästä suhteesta on melkein kaksi vuotta aikaa. Oikeastaan ihastuin häneen aika tasan kaksi vuotta sitten. Poikki se sitten meni saman vuoden syksynä, kun olimme seurustelleet huikeat pari viikkoa. Itkin aika pitkään sen jälkeen.
Luulin, että olen päässyt yli vaikka en ole kunnolla ihastunut kehenkään hänen jälkeensä. Oikeastaan, se mikä on hassua, päättärien lähestyessä aloin ajatella häntä enemmän ja enemmän ja suunnittelin jopa, että menen päättäreissä juttelemaan hänelle ja kertomaan juuri tuon, minkä unessa sanoin. Tavallaan unohdin tämän suunnitelman, mikä voisi tarkoittaa, ettei se ollut minulle niin tärkeää. Kuitenkin nyt tuntuu täysin päinvastaiselta.
Eniten sattuu se, etten ehkä saa tilaisuutta sanoa sitä enää koskaan. En oikein uskalla ottaa yhteyttä. Viimeisin viestienvaihto on juuri siltä illalta, kun hän minut jätti. Tietääkseni hän hakee opiskelemaan samaan paikkaan kuin minä, mutta eihän sitä silti koskaan tiedä. Nyt ajattelen häntä koko ajan ja haluaisin ottaa yhteyttä muttei riitä rohkeus.