Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="Peruukkiteline" data-source="post: 27523" data-attributes="member: 197">Itse miellän ylimielisyyden lähinnä heikkoudeksi, koska ylimielisillä ihmisillä on usein niin kova uskomus omasta ylivertaisuudestaan muihin nähden, että he eivät suostu ottamaan kritiikkiä vastaan "alemmiltaan", ja yhteistyö heidän kanssaan on monesti haastavaa, koska heillä ei ole joko kykyä kriittiseen itsetarkasteluun tai kykyä myöntää, ettei olekaan aina oikeassa tai paras/osaavin juuri kyseisessä asiassa. Tällainen sokeus omalle toiminnalleen tuottaa väistämättä myös ongelmia sekä ylimieliselle ihmiselle itselleen, että hänen ns. vaikutuspiirissään oleville ihmisille.Ylimielisyys on myös eri asia kuin itsevarmuus. Itsevarmuus voi joissakin asioissa muistuttaa näennäisesti ylimielisyyttä, ja toisaalta ylimielisyys sekoitetaan usein itsevarmuuteen, vaikka ylimielinen ihminen ei välttämättä ole lainkaan itsevarma. Itse asiassa ylimielisyys saattaa olla keino peitellä huonoa itsetuntoa ja epävarmuutta.Yhteistä itsevarmuudelle ja ylimielisyydelle saattaa olla taipumus toimia itsenäisesti muiden sanomisista piittaamatta, joskin eri syistä. Itsevarma ihminen ei välttämättä koe tarvetta kysellä muilta ihmisiltä, miten hänen kannattaisi tai pitäisi toimia, vaan hän uskaltaa tehdä itsenäisesti päätöksiä. Ylimielinen taas ei kunnioita muita ihmisiä ja toimii siksi muiden näkökulmista piittaamatta, mutta hänen toimintaansa ei välttämättä ohjaa riittävä osaaminen, vaan pelkkä luulo siitä.Ja näin siis kärjistettynä. Ylimielinen ihminen voi tietysti olla myös itsevarma, ja itsevarmuus voikin toisinaan olla ylimielisyyttä itsevarmuudeksi naamioituneena.Mutta joo, jokaisella on makunsa. Rakastuvathan jotkut murhasta tuomittuihin rikollisiinkin ja käyvät heidän kanssaan kirjeenvaihtoa, joten ylimielisistä ihmisistä viehättyminen ei ole minun mielestäni outoa tai kummallista. Tunteilla kun ei muutenkaan välttämättä ole mitään tekemistä järjen kanssa.</blockquote>

En ole robotti