Syvälliset Voiko lapsella edes olla mitään todellista ongelmaa, jos hän ongelman kohdatessaan selittää epäkohdan asiallisesti sen sijaan, että...

[Tulisydän]

...vain kirkuisi kurkku suorana jotain epämääräistä?

Hmm... Pistää miettimään...

Spoileri

(sarkasmia)

 

[Tulisydän]

(Itsehän tapasin pienenä nostaa kauhean äläkän ihan pienimmistäkin asioista.)

 

[Myrskyvaroitus]

Siinä tapauksessa lapsihan on vain hyvin kasvatettu... Tai muuten vaan syntyjään asiallinen xd

 

[Tulisydän]

Siinä tapauksessa lapsihan on vain hyvin kasvatettu... Tai muuten vaan syntyjään asiallinen xd

Syntyjään asiallinen lapsi? Voiko sellaisia olla olemassa?

 

[Myrskyvaroitus]

Syntyjään asiallinen lapsi? Voiko sellaisia olla olemassa?

Noh kyllähän maailmassa ihmisiä riittää joten en ihmettelisi vaikka olisi :D

 

[Myrskyvaroitus]

Toki itekki pienenä jo osasin selittää kunnolla jos joku oli pielessä ja miksi oli
Mut yleensä sitä vaan tuli niin paha mieli että miten sitä muka oisi voinu olla asiallinen ku huutaakki voi xD Piti ensin vähän rauhoittua lol

 

[Tulisydän]

Toki itekki pienenä jo osasin selittää kunnolla jos joku oli pielessä ja miksi oli
Mut yleensä sitä vaan tuli niin paha mieli että miten sitä muka oisi voinu olla asiallinen ku huutaakki voi xD Piti ensin vähän rauhoittua lol

Itsehän ala-asteelaisena kiljuin kirjaimellisesti kuin syötävä, kun mut pakotettiin tekemään läksyjä... Asuttiin vieläpä kerrostalossa. :'''D Hups.
Nykyään, vaikken läksyistä nostakaan mekkalaa, pahimpien menkkakipujen aikana en voi olla vaikeroimatta.

Sinänsä kyllä mielenkiintoista ottaen huomioon, että vauvana tapasin itkeä vain, jos oli todella iso hätä. Mutta, noh, ajat muuttuvat!

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Syntyjään asiallinen lapsi? Voiko sellaisia olla olemassa?

Minusta sanotaan aina että olen ollut helppo lapsi. Pikkulapsena en tehnyt juuri koskaan mitään pahaa ja kanssani pystyi juttelemaan rakentavasti. :DD Ei ole teini-iässäkään tullut mitään varsinaista angstivaihetta. En ole vain koskaan oikein tykännyt huutaa kiljua tai satuttaa ketään.

 

[Tulisydän]

Minusta sanotaan aina että olen ollut helppo lapsi. Pikkulapsena en tehnyt juuri koskaan mitään pahaa ja kanssani pystyi juttelemaan rakentavasti. :DD Ei ole teini-iässäkään tullut mitään varsinaista angstivaihetta. En ole vain koskaan oikein tykännyt huutaa kiljua tai satuttaa ketään.

No, sehän on hienoa. :D Voit olla ylpeä itsestäsi!

Itse pienenä toisinaan jopa purin ihmisiä-
En tosin muista, että mullakaan olis tullut mitään erityistä "angstivaihetta" teini-iässä. Viimeistään ala-asteen lopulla se mun aggressiivisuus vaan lähti asteittain laskemaan - ja nykyään en edes tunne sellaista käsitettä kuin "vihan sumentama järki", ja pelkään suunnilleen harjata toisten hiuksiakin, koska pelkään satuttavani vahingossa. :P

 

[Myrskyvaroitus]

Itsehän ala-asteelaisena kiljuin kirjaimellisesti kuin syötävä, kun mut pakotettiin tekemään läksyjä... Asuttiin vieläpä kerrostalossa. :'''D Hups.
Nykyään, vaikken läksyistä nostakaan mekkalaa, pahimpien menkkakipujen aikana en voi olla vaikeroimatta.

Sinänsä kyllä mielenkiintoista ottaen huomioon, että vauvana tapasin itkeä vain, jos oli todella iso hätä. Mutta, noh, ajat muuttuvat!

Mulle kouluhommat ei oo koskaan ollu ongelma, vanhempien ei oo oikeestaan tarvinu koskaan sanua mulle mittää kouluun liittyvistä jutuista koska mulla on aina menny hyvin lol
Mut joo menkkakipujen aikana tekis mieli suunnilleen repiä seinät irti ja hajottaa kaikki paikat et en kyllä välttämättä sillon mittää läksyjä tee :D Pysyttelen kyllä muutenki omassa huoneessa että en mää muutenkaa riitele, oli menkkoja tai ei

Vois kysyä äitiltä minkälainen olin vauvana, muistan vaan sen ku äiti ja mummu sano et mää halusin vaan jatkuvasti imeä maitoa tissistä 😂 Eli nälkäinen lapsi olen ollut