Suhteet Vittu et oon yksinäinen

[qualitymonkey]

Onneks asun ees perheen kaa mut silti. En muista millon viimeks oisin nähny ketään mun kaveria. Huoh.

 

[qualitymonkey]

Noh, töissä nään ihmisiä ja sillee semi tuttujakin osa niist on, mut silti.

 

[qualitymonkey]

Oikeesti tuntuu vaan et mul ei OO kavereita. Vaikka on mutta en oo ees puhunu niille varmaan yli viikkoon taas. Siis oikeesti. En puhu niille mistään. Jotenki ihan hirvee ikävä sellast et ois ihminen jonka kanssa olla ja joka oikeesti tykkää susta ja joka tajuu sua jotenki tai sillee.

 

[qualitymonkey]

Onks mus oikeesti niin paljon vikaa et kaikki mun ystävyyssuhteet kuihtuu

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

ootko puhunu sun kavereille että haluat nähdä

 

[qualitymonkey]

ootko puhunu sun kavereille että haluat nähdä

Noh, oon sanonu jotain että olis kiva nähdä taas joku kerta mutta kun en oo pystynyt lähtee sinne enää. Yhtäkkiä vaan alko se et jokin asia estää mua menemästä. Asiaa ei auta se et matka on kohtuuttoman pitkä mulle (ehkä ei terveelle ihmiselle mut mulle se on liian pitkä) ja en vaan uskalla lähtee minnekään ja ahistaa ja about joka kerta ku oon nähny niit ni mua vaan ahistaa ja tuntuu et haluun kotiin. En tiiä onko siinä kyse niistä mun kavereista ihmisinä, et ne ahdistaa mua jollain tavalla, vai onko siin kyse siitä että en vaan halua olla jossain vieraassa paikassa tai silleen pois kotoa ja mua ahdistaa se. Vai onko kyse molemmista. Joka tapauksessa, en oo kuukausiin pystyny lähtee näkemään niitä. En vaan pysty. En mitenkään. Ehkäpä jos ne tulis vähän lähemmäs mua niin ehkä sitten, vaikka en tiedä pystyisinkö välttämättä sittenkään

 

[qualitymonkey]

Ei nyt välttämättä liity tähän tai emt liittyykö mut vittu on ihan hirveen paha olo. Tuntuu että pitäs päästä ammattilaiselle puhumaan taas mahdollisimman nopee. Se mun seksuaaliterapeutti jäi ny kesälomalle niin en mee sinne pitkään aikaan ainakaa. En tiedä onks tää oikeesti ees mitään mut jotenki nyt vaa tuntuu silt et ahistaa ihan tosi paljon ja en jotenkin vaan kestä olla.