verenhimo

[hiiri]

upotan terävät hampaani syvälle kaulaasi, maistan veren.
elo sykkii suonistasi suoraan suuhuni, nielen kuumaa, raudan makuista nestettäsi minkä kerkeän.
en halua sinun kuolevan, mutta janoni kasvoi liian suureksi ja nyt muulla ei ole väliä kuin sillä, että saan juoda sinut kuiviin.
elämäsi ei tunnukkaan enää kovin tärkeältä.

kadun tätä myöhemmin.

tiedän miltä se tuntuu,
ympäröivä pimeys kasvaa sisäänpäin, lähemmäs ja lähemmäs, se tunkee sisään, alkaa pyörryttämään, pimeys on niin voimakas, se sokaisee, ja lopulta..
on hiljaisuus.
kivulias, kivulias hiljaisuus.

jos onnekkaasti(¿) käy, heräät samaan aikaan miljoonan vuoden jälkeen ja heti kuoltuasi uudenlainen tunne sisälläsi,
sellainen tyhjyys, ja kylmyys.
tulet haluamaan täyttää sen.
mutta mieti ensin onko se sen arvoista.
voit antaa sille vallan, voit juoda, Juoda!
tai voit kuolla, lopullisesti.
tila ennen Juomista on kuin limbo, välitila, uni.
Veren haistettuasi virkoat
koet sen, mitä on olla todellisesti Eläin, luonnollinen.
ihmisenä yritämme niin kovasti vastustaa luontoamme eläimenä, mutta VAMPYYRINÄ!
silloin tunnet syvän oikeuden
ja haluat juoda.
juoda verta.
jos sen ja kun sen teet, ei ole paluuta takaisin.
“elät” lopun ikuisuutesi janoten Sitä.
tappaen, ehkä katuen.
mutta et voi muuttaa luontoasi
sille ei voi mitään
se ottaa vallan Otat vallan
ja Olet Elossa.