Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Poistettu käyttäjänimi 92" data-source="post: 24771" data-attributes="member: 201">Tiedän, että stereotypiat on stereotypioita, mutta ootko koskaan miettinyt sitä aikaa, kun et vielä älynnyt olevas ei-hetero, mutta taaksepäin katsottuna se on aika selkeää?Omia tämmösiä merkkejä on ainakin se, että jostakin syystä pussasin mun eskarikaveria, ku se oli lähdössä meiltä, niinku hyvästiksi. Se oli vähän kummastunu. Jälkeenpäin aateltuna en saa päähäni, miksi mää niin tein muutaku se, että kaikkea pitää kokeilla.Toinen merkki vois olla se, että yläkoulussa sanoin ihan randomisti kavereille, että mää en koskaan tuu löytämään ketään miestä. Hehe. Tähän liitty myös se, että yläkoulussa yleistä tietoa oli se, etten halua ikinä mennä naimisiin.Tää on ehkä vähän pöljä, mutta haaveilin pienenä aina moottoripyöristä...Sekin on ehkä validi merkki, että otin homo- tai transfobian paljon enemmän tosissaan kuin mun ympäröivät (hetero)ihmiset. Se tuntu aina niinku melkein henkilökohtaiselta loukkaukselta, jos vaikka jossakin toisella puolella maapalloa oli sattunut joku homofobinen episodi.Kerran kun mun kaveri itki mulle sitä, miten sitä pelotti tulla kaapista sen vanhemmille, halasin sitä ja seisottiin siinä sitten ja mun suusta vaan livahti, että mää tiedän miltä susta tuntuu. Ja hän siinä katto mua hetken vähän yllättyneesti, mutta sitten me vaan jatkettiin elämää ja pyyhittiin kyyneleitä.</blockquote>

[QUOTE="Poistettu käyttäjänimi 92, post: 24771, member: 201"] Tiedän, että stereotypiat on stereotypioita, mutta ootko koskaan miettinyt sitä aikaa, kun et vielä älynnyt olevas ei-hetero, mutta taaksepäin katsottuna se on aika selkeää? Omia tämmösiä merkkejä on ainakin se, että jostakin syystä pussasin mun eskarikaveria, ku se oli lähdössä meiltä, niinku hyvästiksi. Se oli vähän kummastunu. Jälkeenpäin aateltuna en saa päähäni, miksi mää niin tein muutaku se, että kaikkea pitää kokeilla. Toinen merkki vois olla se, että yläkoulussa sanoin ihan randomisti kavereille, että mää en koskaan tuu löytämään ketään miestä. Hehe. Tähän liitty myös se, että yläkoulussa yleistä tietoa oli se, etten halua ikinä mennä naimisiin. Tää on ehkä vähän pöljä, mutta haaveilin pienenä aina moottoripyöristä... Sekin on ehkä validi merkki, että otin homo- tai transfobian paljon enemmän tosissaan kuin mun ympäröivät (hetero)ihmiset. Se tuntu aina niinku melkein henkilökohtaiselta loukkaukselta, jos vaikka jossakin toisella puolella maapalloa oli sattunut joku homofobinen episodi. Kerran kun mun kaveri itki mulle sitä, miten sitä pelotti tulla kaapista sen vanhemmille, halasin sitä ja seisottiin siinä sitten ja mun suusta vaan livahti, että mää tiedän miltä susta tuntuu. Ja hän siinä katto mua hetken vähän yllättyneesti, mutta sitten me vaan jatkettiin elämää ja pyyhittiin kyyneleitä. [/QUOTE]

En ole robotti