Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="immortalem" data-source="post: 76410" data-attributes="member: 367">Aika perus ensimmäinen päivä: tuli niin paljon infoa kerralla, että olisin ihan oikeasti voinut mennä yöunille jo puolenpäivän aikoihin.Ei ollut mitenkään kauhean kiireinen päivä ja olen siitä kiitollinen, koska tuo rauhallisempikin tahti tuntui ekan päivän sekoiluilla höystettynä varsin raskaalta. Yritin olla aktiivinen sen verran mitä tämän hetken osaamistasollani pystyin, eli autoin sänkypotilaiden siirtämisessä ja siivosin kuvaushuonetta potilaiden välillä. Ne muutamat kävellen tulleet potilaat sain hakea käytävästä ja asetella itse, joka tuntui jännittävältä, koska en ole näitä tutkimuksia ennen tätä päivää edes nähnyt. Tehon potilaiden kanssa olin pääasiassa jotain johtoja siirtelemässä, niissä tilanteissa oli niin monta kättä mukana etten oikein tiennyt mitä tekisin. Iltapäivällä tuli koronapotilaita, joiden kanssa en opiskelijana saa olla, joten tyydyin seurailemaan ohjaushuoneen puolelta. Siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt, että olin ihan tyytyväinen etten voinut tehdä mitään.Fiilikset ei ole ihmeelliset, mutta ei ne koskaan ekana päivänä ole. Tämä on varmasti ihan kivaa hommaa, kunhan pääsen tekemään enemmän itse. En ikinä pidä tästä ensimmäisestä viikosta, koska tunnen joka kerta itseni ihan totaaliseksi idiootiksi, kun en osaa mitään. Mutta kyllä se tästä, eiköhän tämän viikon loppupuolella tai viimeistään ensi viikon alussa ole jo parempi fiilis. Niin se on edellisissäkin harjoitteluissa mennyt. Työporukasta en tosin ole tällä kertaa ihan varma, tuntui tämän päivän perusteella etten ole ihan samalla aaltopituudella kaikkien kanssa. Onneksi työntekijät kiertävät eri työpisteillä, niin en ole jumissa niiden (ensivaikutelmaltaan) inhottavien tyyppien kanssa. Tai eivät he varsinaisesti inhottavia ole, mutta hyvin kärkkäitä ja eivät oikein huomioineet minua koko päivänä, mistä jäi paha maku suuhun.</blockquote>

En ole robotti