Sarjakuvat Skeletorin sarjakuva-arvostelut

[Skeletor]

Aloitan alkuun helpolla ja hyvällä:

Spider-Man: Life Story

Kanadalainen Chip Zdarsky ei ole koskaan ole ujostellut Hämähäkkimiestä kohtaaan tuntemaansa rakkautta, niin kuuden lehden mittainen kertomus siitä, millainen toisten rakastama ja toisten vihaama (kyselyn tuotti Daily Bugle) seittisinko olisi elänyt elämänsä syntymästään asti reaaliajassa.
Ensimmäisestä numerosta (jonka aihion loivat Stan Lee ja Steve Ditko!) alkaen Hämähäkkimies joutuu taistelemaan moraalisen kompanssinsa kanssa, ja tekee valintoja, joita ei nähty sarjakuvissa
Kuuden numeron aikana Hämähäkkimiehestä tulee voimansa tuovan vastuun tuoma liikemies, joka joutuu taistelemaan elämässään dollareista Jamesonin kanssa ja lopulta Tony Starkin kanssa pörssissä. Samalla Hämähäkkimies joutuu taistelemaan vaikeimmissa asioissa, joita ei nyrkeilä voi ratkaista. Ja onhan siinä välissä Salatut Sodat, joiden laskeuma satutti Hämähäkin lisäksi myös muita Marvelin hahmoja: (kuva alla).
Zdarsky ei vain luo "mitä jos"-tarinaa perusten vanhoihin hahmoihin vaan luo heistä uusia, vahvempia ja mielenkiintoisempia mitä aiemmin oli: Mary Jane ei ole koskaan ollut näin rakastettava hahmo.

Loppujen lopuksi kaltaiselleni Hämähäkkimies-fanille oli ihastuttavaa nähdä, miten Zdarsky kohteli arkkipahaa ja yleistä Marvelin sarjisten kusipäätä, Norman "Vihreä Menninkäinen" Osbornia. Mutta Osbornin lisäksi Hämähäkki kohtaa ehkä sarjisten parhaasta roistogalleriasta ne kaikki, ja lopullinen paha on yllättävä.
Mark Bagleyn taide taas on omaa luokkaansa, jopa parempaa mitä piirsi tuolloin muihin lehtiin. Ehkä Bagleykin ymmärsi, että nyt on sitä hyvää sarjista..

5/5

 

[Skeletor]

Toisena kirjoitan sattumalta ottamani Asterxin,

Asterix ja alppikukka

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan lukeneet Asterxia, koska tarinat ovat kuin Hollywood-elokuvia!

Tässä tarinassa, joka kuvaa aikaansa, niin äärimmäisen moni vitsi ja viittaus jäävät nykyajan lukijalle tyhjäksi. Jos tarina on tehty keskisormi edessä Pariisin päättäjille, niin suoraan sanottuna sarjakuva ei ole hyvä.
"Asterix Sveitsissä" haluaisi olla erittäin viihdyttävä sarjakuva, alkaen Obelixista päällikön kilvenkantajana, mutta siitä tulee hauska vasta Helvetiassa, kuin olisi kaksi sarjakuvaa, mitä lukea. Vitsit eivät aina aukea edes minun sukupolveni lukijoille, mutta ranskalainen korruptio: HAH HAH.
Loppu on taas hätäisesti kyhätty ja sen huomaa. Pahikset lyödään laululla viime tinkaan? Aivan juu.
Taiteellisesti Uderzo on väsynyt verrattuna muihin töihinsä, mutta syy taitaa olla Goscinnysta, jota ei selvästi kiinnosta eikä sitten Uderzoakaan.
1,5/5

 

[Skeletor]

Aku Ankka ja punainen postimerkki

Aku Ankka, kukapa sitä ei rakastaisi? Barksin pitkistä seikkailuista tämä on ehkä suosikkini, koska tarina ei ala sillä verukkeella, että pitäisi lähteä jonnekin. Tarina kantaa itseään jokaisesta Aku Ankan hölmöstä päätöksestä.
Tarinan aluksi voisi olla "jaahas taas tätä", koska Akulla on mielessä "hetkessä rikkaaksi"-ajatus, koska lajittelee postimerkkejään ja sitten luennoituaan pojille tapaa Hannu Hanhen, joka on monen Barksin tarinan "pahis". Tai oikeastaan vastavoima Akulle.
Hannun kohtaamisesta sitten alkaa huikea seikkailu, mikä vie Akun ja pojat Etelä-Amerikan viidakkoihin ja hengenhätään, josta selvitään - ei sudenpentujen käsikirjalla - vaan näennäisen turhalla tarvikkeella, minkä pojat hankkivat ilman oikeaa syytä.
Suurempia sanomatta, Hannu nähtävästi vetää pidemmän korren mutta todellinen voittaja on lopulta Aku Ankka, mitä suurin osa nyky-Akun kirjoittajista ei osaa kirjoittaa.
Taiteesta, Barks on aina ollut suosikkejani ja tässäkään ei petä. Ankkojen ilmeet ovat edelleen sellaisia, että pistäisin Ateneumin seinälle eikä sivuhahmotkaan jää tylsännäköisiksi. Myöskin taustat ovat niin helposti, mutta silti niin yksityiskohtaisesti piirrettyjä, joiden tasolle ei muut yllä.

5/5

 

[Skeletor]

Mighty Avengers vol. 2, numerot 1-3: Infinity

Alkuun, koko tarina alkaa Vuokrasankarien seikkailuna, kunnes Hämähäkkimies (jonka ruumista hallitsee Tohtori Mustekala) puuttuu peliin ja Luke Cage ja Mustis-Hämis alkavat vänkäämään sankaruudesta. Erittäin huonosti kirjoitetun alun jälkeen, joka on pelkkää sivujen täyttöä totta puhuakseni, tarina siirtyy osaksi Infinity-tarinakaarta.
En puutu Infinityyn sen enempää, mutta Thanos hyökkää taas kerran Maahan ja tällä kertaa sillä on mukana oma joukko (myös leffoista tutut) kätyrinsä, joista "Mahtavia Kostajia" kohtaan asettuu Keskiyö (Proxima Midnight), jonka suurena ideana on vain tappaa New York asukkaineen.
Sattumien summana kaikki "aidot" Kostajat ovat muualla tappelemassa Thanoksen kanssa ja jostain syystä Ihmenelosia ei kiinnosta mitä kaupungissa tapahtuu, mikä jättää keskenään riitelevät Vuokrasankarit, Hämähäkkimiehen ja Spektrin taistelemaan.
Huolimatta Greg "piirrän pornoleffojen pysäytyskuvista sarjikset" Landin taiteesta, tarina etenee vauhdikkaasti ja tunteellisesti, mitä nyt Ewing hieman aina pitkittää Cagen puheita tehden niistä pateettisia. Sen sijaan, että tarina päättyisi Thanoksen välintuloon niin Ewing vetäisee Shuma-Gorathin naftaliinista ja muokkaa siitä Starron (tunnettu DC:n sarjiksista) ja tappaa sen sitten samantien, esitellen yhden uuden Teräsmies-pastissin Marvel-yleisölle: Sinisen Ihmeen (Blue Marvel).
Ilman tätä kohtausta sarjakuva olisi 1/5, mutta annan suoraan 3/5, koska kerrankin newyorkilaisia käytetään asiallisesti, kun kaupunki on taas kerran tuhottavana:





Kostajat kokoon.

 

[Myrskyvaroitus]

Mielenkiintoista.

 

[Skeletor]

Mielenkiintoista.

Mitäs sarkasmia..
ps. voi laittaa toiveita sarjakuvista, joita arvostelen..

 

[Skeletor]

Pimennys: (Webspinners: Tales of Spider-man vol.1 15-16) Rurik Tyler (kaikki)

Valitettavasti en saa tähän suomalaisesta Hämähäkkimiehestä näitä kuvia, mutta lupaan päivittää kunhan löydän ne tuolta kasasta.

Kuitenkin, Rurik Tylerin tarina 20 vuoden takaa oli minulle lapsena vaikuttava. Ja se on ajaton.
New York City ajautuu kaaokseen sähkökatkojen takia, ja Hämähäkkimies auttaa poliiseja normaalisti, kunnes tulee poliisiradioon ilmoituksia, että katkojen takana on joku metaihminen.



Korppikotka ei ajattele taaskaan muuta kuin rikastumista, mutta sillä hetkellä kun kidnappaa lapsen saadakseen miljoonia koruina, niin joutuu Hämähäkkimiehen kanssa taisteluun elämästä ja kuolemasta.
Lapsen, Hämärin ja Korppikotkan.
Tarina on erittäin kauniisti piirretty ja kirjoitettu, Tyler ei tee mistään sananvaihdosta kiusallista vaan ainoassa Hämähäkkimiehen tarinassaan pitää seittisingon aina hauskana, vaikka tilanne olisi mikä. Ja Tyler myös esittelee sankarimme älykkyyttä, jota harva kirjoittaja teki tuolloin. Tylerin vitsit ovat myös 5/5, mikä tekee tästä ahdistavasta tarinasta ei-niin-pahan, se on vain huonompi päivä Hämähäkkimiehen elämässä.



Suomalainen käännös tähän sarjakuvaan on sitten paljon parempi kuin alkuperäinen teksti.

 

[Myrskyvaroitus]

Mitäs sarkasmia..
ps. voi laittaa toiveita sarjakuvista, joita arvostelen..

Ei se ollut sarkasmia...

 

[Skeletor]

Ei se ollut sarkasmia...

Pistää miettimään..

 

[Myrskyvaroitus]

Pistää miettimään..

Mitä mietit..

 

[Skeletor]

Mitä mietit..

Että mitä kiusaa..

 

[Myrskyvaroitus]

Että mitä kiusaa..

Kuka kiusaa

 

[Skeletor]

Kuka kiusaa

Sinä minua täällä.

 

[Myrskyvaroitus]

Sinä minua täällä.

Enkä D: Minähän KEHUIN että mielenkiintoista on!

 

[Skeletor]

Enkä D: Minähän KEHUIN että mielenkiintoista on!

Vai niin!

Luetko itse sarjakuvia?

 

[Myrskyvaroitus]

Vai niin!

Luetko itse sarjakuvia?

Luen minä välillä...Tex Willeriä ja Aku Ankkaa ja Korkeajännitystä

 

[Skeletor]

Luen minä välillä...Tex Willeriä ja Aku Ankkaa ja Korkeajännitystä

Tex Willeriä!? Kulttuurin naisia!

 

[Myrskyvaroitus]

Tex Willeriä!? Kulttuurin naisia!

Kyllä vain :D

 

[Skeletor]

Kyllä vain :D

Harmi, että hävitin vanhat Tex Willerini aikoinaan isälle. Ja isän naisystävä sitten lämmitti taloa niillä, mikä menetys!

 

[Myrskyvaroitus]

Harmi, että hävitin vanhat Tex Willerini aikoinaan isälle. Ja isän naisystävä sitten lämmitti taloa niillä, mikä menetys!

Eikä D:
Meillä on kaikki Willerit vuodesta 2006 asti
Ja sit niitä kronikoitaki ja sit se oli se joku iso kirja Kuoleman ratsumies missä oli se joku el hombre muerto tai jotain xd

 

[Skeletor]

Eikä D:
Meillä on kaikki Willerit vuodesta 2006 asti
Ja sit niitä kronikoitaki ja sit se oli se joku iso kirja Kuoleman ratsumies missä oli se joku el hombre muerto tai jotain xd

"vuodesta 2006 asti", miten sööttiä!
Minulla oli tätini vanhat 70-luvulta ysärille. Hitto ne oli hyviä sarjiksia! Tiesitkö muuten, että Willerit ovat Italiasta? Jostain syystä pastanpurijoilla sydän sykkii vahvasti vanhalle lännelle.

 

[Myrskyvaroitus]

"vuodesta 2006 asti", miten sööttiä!
Minulla oli tätini vanhat 70-luvulta ysärille. Hitto ne oli hyviä sarjiksia! Tiesitkö muuten, että Willerit ovat Italiasta? Jostain syystä pastanpurijoilla sydän sykkii vahvasti vanhalle lännelle.

Onhan meijänkin mummulassa tuolta armaalta 70-luvulta joitain Willereitä :D
Ja kyllä vain tiesin, enhän minä tyhmä ole :D

 

[Skeletor]

Onhan meijänkin mummulassa tuolta armaalta 70-luvulta joitain Willereitä :D
Ja kyllä vain tiesin, enhän minä tyhmä ole :D

Ai et..

 

[Myrskyvaroitus]

Ai et..

Mitä koitat vihjailla?

 

[Skeletor]

Mitä koitat vihjailla?

En mitään..

 

[Myrskyvaroitus]

En mitään..

Niin varmaan..

 

[Skeletor]

Pitäisi kirjoittaa muutakin, kuin Hämähäkkimiestä. Mutta minkäs teette, kun seittisinko on paras?

Spider-Man: The Spider's Shadow
Chip Zdarsky on jälleen kertomassa "mitä jos?!" tapahtuisi. Phil Noto piirtää, ja hänen piirrosjällkensä on outoa, unenomaista eikä se oikein toimi aina. Noton piirrosjälki toimii hyvin, kun katsotaan "sankarin" silmien kautta, silloin se muistuttaa videopeliä.
Tarina sijoittuu aikaan, kun Hämähäkkimies saapuu Salatuista Sodista tuoden "uuden puvun", symbiootin. New Yorkin väki on ihmeissään, Hämäri itsessään täysin väsynyt ja gonahtanuneena laiminLYÖ rakkaitaan ja käy käsiksi Ihmenelosten Reed Richardsiin.
Lopulta Hämäri pieksee Mörkön ja paljastaa tämän henkiilöllisyyden (Rodrick Kingsley oli muotimaailman ykkösnimi) ja sitten Kingsley kostaa..

3.5/5
Numero kaksi on taas.. huh huh..

 

[Skeletor]

All-Star Superman
Tekijöinä Grant Morrison ja Frank Quitely

Teräsmies on vaikea hahmo pitää, koska äijähän on jumala käytännössä. Morrison taas siitä isomman kuin jumalan, kun kirjoitti tämän 12-osaisen sarjakuvan, missä Teräsmies on kuolemassa, miettii miten jatkaisi elämäänsä, pelastaa kaikki maailmassa ja vielä taistelee Lex Luthorin lisäksi pientä tähteä, joka syö aurinkoja.
Sillä ei ole mitään väliä, mistä kohti alat lukemaan, koska Morrison on tehnyt sarjakuvasta 30-luvun tyylisen, mutta nykypäivään osuvan.
Quitelyn taide ei vain ole sitä mitä haetaan, ihmisillä on oudon kokoisia leukoja, silmämunat pullistuvat.
Mut hei, numerossa 10 on tämä kohtaus. Mahtava.

4,5/5

 

[Skeletor]

@Makkachin pyysi arvostelemaan "seksisarjakuvan" nimeltä Arthur Sex.
Siis vittu, tämä on paskinta mitä on tullut vastaan, mutta luin kaikki viisi numeroa, koska huumoriarvo on uskomaton. En kuitenkaan suosittele kenellekään tätä, koska vittu mitä huutista.

0/0

 

[Skeletor]

Avengers Finale
Tekijöinä: Brian Michael Bendis ennen ja jälkeen muistelmien, Frank d'Armata väritys ennen ja jälkeen muistelmien, toista tusinaa kirjoittajaa ja piirtäjää muistelmien aikana.

Kostajien hajoaminen sai loppunsa tässä lehdessä; se lopettaa lehden Avengers vol.3 ennen New Avengers vol.1 alkamista.
No, alkuun on varmaan helpoin sanoa että Kostajien kolmannen sarjan lopussa Purppuranoita sekosi ja tuhosi Kostajien lisäksi mm. Hämähäkkimiehen elämää (luoden tälle orgaaniset seittisingot). Sarjakuva alkaa siitä mihin jäätiin Purppuranoidan voittamisen jälkeen: Kostajien kartanon raunioissa. Siellä Kostajat kokoontuvat viimeisen kerran, muistamaan taisteluissa kaatuneita ja muistelemaan historiansa merkittävimpiä taisteluja.
Taistelujen muistelussa Bendis luovuttaa kerronnan muille sarjakuvan tekijöille, joista osa oli DC:n tai Imagen tai muuten ei-Marvelilla. Nämä artistit sitten kertovat eri kostajan suulla, mikä oli heidän mielestään Kostajien huippuhetki (alkaen Stan Leen ja Jack Kirbyn tarinoista 60-luvulta) ja itse kerron tässä omani:


Kostajien hovimestarin Jarviksen muistelmista on oma suosikkini: Kostajat: Saarroksissa (Avengers Under Siege, saatavilla kirjakaupoista kautta maan, julkaistu 2012 ), missä isäongelmaisen uusnatsin johtamat Pahan Mestarit hyökkäävät ja valloittavat Kostajien kartanon, tekevät pahojaan ja lopputuloksen näkeekin tuossa. Tietysti.




Toinen on Haukan muistoista.
Suomeksi tämä julkaistiin muistaakseni 1999 tai 2000 Mega-Marvelissa. Paha tekoäly Ultron oli juuri teurastanut Baltiassa sijainneen Slorenian valtion kaikki elävät ihmiset ja eläimet, valloittanut sen omakseen ja vaati YK:n tunnustusta, mihin YK vastasi pistämällä Kostajat, YK:n rauhanturvaajat apunaan, hullua robottia lopettamaan. Sloreniaan päästessä Kostajista oli vain puolet koossa, koska Ultronin juonittelut aiemmin: robo ajatteli koota uuden ihmis-robo-lajin, joilla olisi variantit hänen "sukulaistensa" aivoaalloista: "isänsä", "äitinsä", "poikansa" ja tämän veljen, joka aiemmin avustanut tätä rikoksissa ihmisyyttä vastaan.
Tarinan lopussa tulee aina miellyttävä olo, kun Hank Pym ottaa anti-metallia käsiinsä ja hakkaa "poikansa" Ultronin hengiltä, tämän viimeisten sanojen olevan "tapan".

Muut tarinat ovat, mitkä tekijät kirjoittivat olivat: Kostajien perustaminen, Kapteeni Amerikan löytäminen jäästä, Krii-Skrulli-sota, Visionin ja Purppuranoidan häät, Thanoksen tappaminen Adam Warlockin kanssa ja Michael Korvacin lyöminen.