Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="PinkkiHuppari" data-source="post: 46705" data-attributes="member: 112">En keksinyt nyt mitään kovin hyvää otsikkoa, joten tällänen lyhyt ja ytimekäs tällä kertaa. Jos on aikasemmin lukenut näitä mun keskusteluja, niin varmaan tietää, että mulla ei ole enää yhtäkään kaveria. Tää ei helpota sitä, että en uskalla käydä edes kaupassa yksin, joten yleensä käyn siellä vanhempien tai siskon kanssa. Lähinnä pelkään, että törmään vanhoihin tuttuihin ja ne sais tietää jotenkin, että oon yksinäinen ja vähän syrjäytynytkin. Joo, vähän tyhmä pelko, koska harvoin se missään kauppareissuilla muille selviää. :D Haluaisin viettää mun siskon kanssa enemmän aikaa, koska se on oikeastaan mun ainoa &quot;kaveri&quot;. Mun sisko on mua vajaa kaksi vuotta nuorempi ja aika suosittu tyyppi, jopa mun entiset yläasteen luokkalaiset on ollut samoissa kotibileissä jne. sen kanssa. Ja koska hänellä on paljon kavereita, niin eipä kotona kovin paljoa tule oltua tai sitten täällä on aina joku sen kaveri. Ei sitä edes oikeestaan kiinnosta mun asiat tai mun kanssa oleminen. Uskon, että se johtuu siitä, kun joskus purin pahaa oloa häneen ja en oo ollut mikään 10 tai edes 7 arvoinen sisko, en nykyäänkään. Oon nyt päättänyt, että minkäänlaiset ihmissuhteet ei sovi mulle, kun kaikki valuu tasaisella tahdilla pois elämästä, niin on käynyt jo päiväkodista asti. Oon tässä ehtinyt miettiä kaikkia asioita, mutta silloin tää teksti ei loppuis ikinä joten jätän tän&nbsp; tähän. Just nyt, kun psykologista vois olla apua, niin on ens kuun puoliväliin asti aikaa hukata nämäkin ajatukset. :/</blockquote>

[QUOTE="PinkkiHuppari, post: 46705, member: 112"] En keksinyt nyt mitään kovin hyvää otsikkoa, joten tällänen lyhyt ja ytimekäs tällä kertaa. Jos on aikasemmin lukenut näitä mun keskusteluja, niin varmaan tietää, että mulla ei ole enää yhtäkään kaveria. Tää ei helpota sitä, että en uskalla käydä edes kaupassa yksin, joten yleensä käyn siellä vanhempien tai siskon kanssa. Lähinnä pelkään, että törmään vanhoihin tuttuihin ja ne sais tietää jotenkin, että oon yksinäinen ja vähän syrjäytynytkin. Joo, vähän tyhmä pelko, koska harvoin se missään kauppareissuilla muille selviää. :D Haluaisin viettää mun siskon kanssa enemmän aikaa, koska se on oikeastaan mun ainoa "kaveri". Mun sisko on mua vajaa kaksi vuotta nuorempi ja aika suosittu tyyppi, jopa mun entiset yläasteen luokkalaiset on ollut samoissa kotibileissä jne. sen kanssa. Ja koska hänellä on paljon kavereita, niin eipä kotona kovin paljoa tule oltua tai sitten täällä on aina joku sen kaveri. Ei sitä edes oikeestaan kiinnosta mun asiat tai mun kanssa oleminen. Uskon, että se johtuu siitä, kun joskus purin pahaa oloa häneen ja en oo ollut mikään 10 tai edes 7 arvoinen sisko, en nykyäänkään. Oon nyt päättänyt, että minkäänlaiset ihmissuhteet ei sovi mulle, kun kaikki valuu tasaisella tahdilla pois elämästä, niin on käynyt jo päiväkodista asti. Oon tässä ehtinyt miettiä kaikkia asioita, mutta silloin tää teksti ei loppuis ikinä joten jätän tän tähän. Just nyt, kun psykologista vois olla apua, niin on ens kuun puoliväliin asti aikaa hukata nämäkin ajatukset. :/ [/QUOTE]

En ole robotti