Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="e71347" data-source="post: 33310" data-attributes="member: 200">Kiitos. Mulle tosiaan on lohtua jo siitäkin että uskalsin julkaista tämän aloituksen ja tulla tavallaan nähdyksi, yritän sitä kautta saada surua vähän siedettävämmäksi. Ja varmasti puolisonikin arvostaa jos avaudun välillä muuallakin eikä hän joudu koko ajan käymään mun kanssa samaa keskustelua kun en kykene vielä mihinkään rakentavampaan. Tällaisella hetkellä sitä toivoo että olisipa sosiaaliset taidot edes jollain tasolla ja sitä kautta kavereita, joiden kanssa voisi käydä asioita läpi.Itsestään huolehtiminen meinaa kyllä helposti unohtua. Mulla ei ole pitkään aikaan ollut elämässä meneillään mitään sellaista, että olisin huomannut ruokahalun kadonneen lähes kokonaan mutta nyt on kyllä syöminen ollut vähän kyseenalaista. Onneksi on sentään melkein kotioven vieressä reilusti metsää jossa voi käydä kävelyllä, se on auttanut ihmeen paljon.</blockquote>