azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 728
- Reaktioarvo
- 746
miun aiempi keskustelu, "nyt ahistaa ja paljon..." liittyy vahvasti tähän, mutta kyllä kai tästä saa jotakin irti, vaikkei sitä käy erikseen lukemassa.
olin R suunnilleen viien maissa ja kun tulin, niin juteltiin torstaista (kerroin hälle kaikkee - mm. sen, että pelkäsin menettäväni hänet blablabla). tuona kertana ei kuitenkaan saatu asioita puhuttuu täysin halki... tai lähinnä hän ei, jonka huomasin kun alettiin kattoo AHS -sarjaa... hän ei vieläkään ollu oma ittensä, vaan etäinen ja...no tottakai se tuntu pahalta, vaikka kuinka ajattelin, että okei nyt anna aikaa ja omaa tilaa.
häntä ahistaa mielen sopukoissa se, että suhde päättyis yhenäkkii. hän pelkää satuttavansa minuu, eikä myöskään haluu käyä enää yhtäkään eroo läpi. hän myöhemmin kerto, että yleensä aiemmissa parisuhteissa sitä ahistusta on kestäny jonkun kuukauden, mutta viime suhde oli poikkeus ja se vaan jatku ja jatku (en tiiä minkälainen se suhde sitten on ollu, että ovatko pystyneet puhuu toisilleen asioita halki, tms.).
toisen jakson jälkeen myö oikeesti puhuttiin asiat halki. R kysy mitä mietin ja kerroin hälle miun tän hetkisestä mielenterveyden tilasta ja että oon kyllä hankkimassa apuu. mie myös kerroin siitä, että olin torstaina purru itteeni ahistukseen. hän rupes syyttää itteään siitä, että hän satuttaa minuu, vaikka ei... ei missään nimessä. avauduin hälle sitten miun menneisyydestä ja vakuuttelin, ettei miun mt-ongelmat tosiaankaan oo hänen vika, vaan ne kumpuu jo yläaste ajoilta (ei todellakaan johu torstaista yksinään).
R kerto, että on miettiny sitä onko valmis suhteeseen (ei sillä että johtuis miusta, vaan just se ettei haluu käyä enää eroo läpi taikka satuttaa minuu). rupesin sitten aika hysteerisesti itkemään, kun pelkäsin sitä että meillekin tulee väistämättä ero ja ajattelin, että nyt tässäkin suhteessa R ahistus tulee jatkuu ja jatkuu, mitä viime kerralla. mie kerroin hälle kaikkee (mm. miten onnelliseks hän tekee miut, hän on tuonu miun elämään valoo ja pelkkää hyvää, hän ei oo satuttanu minuu, mie en tiiä mitä tekisin ilman häntä, pelkään että joku päivä en ookkaan täällä, jne.).
R silitti miun selkää ja yritti lohduttaa minuu, kunnes jossain vaiheessa istu sit sohvalle miun kaa ja halas minuu. hän vakuutti, ettei oo jättämässä minuu. hän kerto miulle kahesti rakastavansa minuu... hän kuttu minuu rakkaaks... hän kuttu minuu kauniiks, vaikka kaikki meikit oli levinny ja naama oli ihan märkä kyynelistä ja räästä. hän suuteli minuu ja kerto kuinka onnellinen on, että hällä on miut ja kiitti minuu siitä, että kestin hänen huonomman hetken (tottakai kestän...).
myö sitten tehtiin sopimus, että aina jos tulee jotain mielen päälle, niin niistä sitten puhutaan toiselle matalalla kynnyksellä, ja ettei kumpikaan tuomitse toista, jne. <3
mie vielä vakuutin hälle, etten taho olla kenenkään muun, kuin hänen kaa ja etten oo jättämässä häntä <3 vakuutin hälle, ettei hän joudu enää käymään yhtäkään eroo läpi (jos se on miusta kiinni).
mie menin sitten puhistaa meikit ja hän tuli halaa minuu takaapäin (ihan niinkun ennenkin) ;w; hän kerto olevansa onnellinen ja... no halus puhistaa ne purema jäljet, mitkä olin purru torstaina... sekä myös sano, ettei miun käet oo rumat (kun siis olin siitä aiemmin kertonu, että...kun oon joskus aikoinaan viilelly, joista on jääny arpia käsiin, niin en oo pitäny miun käsiä mitenkään kauniina + nyt ne purema jäljet, mitkä on parantumassa). hän myös anto T-paian miulle, kun miun oma oli ihan räkänen :')
sanotaanko näin, että meille molemmille tuli erittäin huojentunu fiilis tuon puhumisen jälkeen. hän sano miulle olevansa huojentunu, eikä enää ahista. nyt tulevaisuudessa tietää, että toiselle voi puhuu ja ennen kun se ahistus vaan pahenee ja pahenee. loppu illasta hän ei enää ollu etääntyny, vaan...oma ittensä <3 ja samoin tänään <3 mie oon niin...onnellinen ja helpottunu. nyt tietää, että kyllä myö selvitään yhessä ihan mistä vaan <3 ...ja mie oikeesti tarviin ammatti apuu tähän miun ahistukseen.
en tajuu, miten helpottavaa puhuminen voikaan olla (sekun ei ikinä oo ollu meiän perheessä mikään juttu, vaan ollaan oltu turvat kiinni omissa oloissa). ja...kyllä tää vahvisti meiän suhdetta <3
illalla käytiin kaupassa (sai raitista ilmaa) sekä katottiin masked singeriä.
yöllä jossain vaiheessa hän nukku ihan miussa kiinni ;w; (minuun painautuneena). ...vaikka just sillä hetkellä ois pitäny mennä vessaan, mutten kehannu siitä liikkuu varmaan 20min :D
aamulla kun oltiin molemmat herätty, niin makoiltiin sit lusikassa ;w; ...ja katottiin kaks AHS jaksoo, ennen kun lähin :3! sovittiin alustavasti, että menisin tiistaina ja torstaina taas hälle <3
mutta ai vitst miten huojentunu oon... ja kun nyt tosissaan tietää, että puhuminen oikeesti auttaa ja...hänkin on nyt viimeistään tajunnu sen, että miulle voi puhuu oikeesti ihan mistä vaan ja mie oon kyllä tukena. ja vaikka on tullu tämmösiä hetkiä, niin.. ei kumpikaan oo jättämässä toista <3
olin R suunnilleen viien maissa ja kun tulin, niin juteltiin torstaista (kerroin hälle kaikkee - mm. sen, että pelkäsin menettäväni hänet blablabla). tuona kertana ei kuitenkaan saatu asioita puhuttuu täysin halki... tai lähinnä hän ei, jonka huomasin kun alettiin kattoo AHS -sarjaa... hän ei vieläkään ollu oma ittensä, vaan etäinen ja...no tottakai se tuntu pahalta, vaikka kuinka ajattelin, että okei nyt anna aikaa ja omaa tilaa.
häntä ahistaa mielen sopukoissa se, että suhde päättyis yhenäkkii. hän pelkää satuttavansa minuu, eikä myöskään haluu käyä enää yhtäkään eroo läpi. hän myöhemmin kerto, että yleensä aiemmissa parisuhteissa sitä ahistusta on kestäny jonkun kuukauden, mutta viime suhde oli poikkeus ja se vaan jatku ja jatku (en tiiä minkälainen se suhde sitten on ollu, että ovatko pystyneet puhuu toisilleen asioita halki, tms.).
toisen jakson jälkeen myö oikeesti puhuttiin asiat halki. R kysy mitä mietin ja kerroin hälle miun tän hetkisestä mielenterveyden tilasta ja että oon kyllä hankkimassa apuu. mie myös kerroin siitä, että olin torstaina purru itteeni ahistukseen. hän rupes syyttää itteään siitä, että hän satuttaa minuu, vaikka ei... ei missään nimessä. avauduin hälle sitten miun menneisyydestä ja vakuuttelin, ettei miun mt-ongelmat tosiaankaan oo hänen vika, vaan ne kumpuu jo yläaste ajoilta (ei todellakaan johu torstaista yksinään).
R kerto, että on miettiny sitä onko valmis suhteeseen (ei sillä että johtuis miusta, vaan just se ettei haluu käyä enää eroo läpi taikka satuttaa minuu). rupesin sitten aika hysteerisesti itkemään, kun pelkäsin sitä että meillekin tulee väistämättä ero ja ajattelin, että nyt tässäkin suhteessa R ahistus tulee jatkuu ja jatkuu, mitä viime kerralla. mie kerroin hälle kaikkee (mm. miten onnelliseks hän tekee miut, hän on tuonu miun elämään valoo ja pelkkää hyvää, hän ei oo satuttanu minuu, mie en tiiä mitä tekisin ilman häntä, pelkään että joku päivä en ookkaan täällä, jne.).
R silitti miun selkää ja yritti lohduttaa minuu, kunnes jossain vaiheessa istu sit sohvalle miun kaa ja halas minuu. hän vakuutti, ettei oo jättämässä minuu. hän kerto miulle kahesti rakastavansa minuu... hän kuttu minuu rakkaaks... hän kuttu minuu kauniiks, vaikka kaikki meikit oli levinny ja naama oli ihan märkä kyynelistä ja räästä. hän suuteli minuu ja kerto kuinka onnellinen on, että hällä on miut ja kiitti minuu siitä, että kestin hänen huonomman hetken (tottakai kestän...).
myö sitten tehtiin sopimus, että aina jos tulee jotain mielen päälle, niin niistä sitten puhutaan toiselle matalalla kynnyksellä, ja ettei kumpikaan tuomitse toista, jne. <3
mie vielä vakuutin hälle, etten taho olla kenenkään muun, kuin hänen kaa ja etten oo jättämässä häntä <3 vakuutin hälle, ettei hän joudu enää käymään yhtäkään eroo läpi (jos se on miusta kiinni).
mie menin sitten puhistaa meikit ja hän tuli halaa minuu takaapäin (ihan niinkun ennenkin) ;w; hän kerto olevansa onnellinen ja... no halus puhistaa ne purema jäljet, mitkä olin purru torstaina... sekä myös sano, ettei miun käet oo rumat (kun siis olin siitä aiemmin kertonu, että...kun oon joskus aikoinaan viilelly, joista on jääny arpia käsiin, niin en oo pitäny miun käsiä mitenkään kauniina + nyt ne purema jäljet, mitkä on parantumassa). hän myös anto T-paian miulle, kun miun oma oli ihan räkänen :')
sanotaanko näin, että meille molemmille tuli erittäin huojentunu fiilis tuon puhumisen jälkeen. hän sano miulle olevansa huojentunu, eikä enää ahista. nyt tulevaisuudessa tietää, että toiselle voi puhuu ja ennen kun se ahistus vaan pahenee ja pahenee. loppu illasta hän ei enää ollu etääntyny, vaan...oma ittensä <3 ja samoin tänään <3 mie oon niin...onnellinen ja helpottunu. nyt tietää, että kyllä myö selvitään yhessä ihan mistä vaan <3 ...ja mie oikeesti tarviin ammatti apuu tähän miun ahistukseen.
en tajuu, miten helpottavaa puhuminen voikaan olla (sekun ei ikinä oo ollu meiän perheessä mikään juttu, vaan ollaan oltu turvat kiinni omissa oloissa). ja...kyllä tää vahvisti meiän suhdetta <3
illalla käytiin kaupassa (sai raitista ilmaa) sekä katottiin masked singeriä.
yöllä jossain vaiheessa hän nukku ihan miussa kiinni ;w; (minuun painautuneena). ...vaikka just sillä hetkellä ois pitäny mennä vessaan, mutten kehannu siitä liikkuu varmaan 20min :D
aamulla kun oltiin molemmat herätty, niin makoiltiin sit lusikassa ;w; ...ja katottiin kaks AHS jaksoo, ennen kun lähin :3! sovittiin alustavasti, että menisin tiistaina ja torstaina taas hälle <3
mutta ai vitst miten huojentunu oon... ja kun nyt tosissaan tietää, että puhuminen oikeesti auttaa ja...hänkin on nyt viimeistään tajunnu sen, että miulle voi puhuu oikeesti ihan mistä vaan ja mie oon kyllä tukena. ja vaikka on tullu tämmösiä hetkiä, niin.. ei kumpikaan oo jättämässä toista <3
