Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Myrskyvaroitus" data-source="post: 108757" data-attributes="member: 16">Toinen lukuSeuraavana päivänä Aurelia kohtasi taas Lucen.“Hei Aurelia”, Luce tervehti. “Hei”, Aurelia vastasi hiljaa. Hänen oli vaikea uskoa, että tuo poika - tuo niin mukava poika olisi kuningattaren armeijan 1. osaston päällikön, Qerolin, poika. Luce huomasi hänen katseensa. “Onko jokin vialla?” hän kysyi ja hänen pronssinvärisissä silmissään näkyi huoli. “Ai, ei ole. Olen ihan kunnossa”, Aurelia sopersi. Luce katsoi tyttöä hetken kummastuneena ja muuttui sitten hieman ujoksi. “Eihän se, tuota, minusta johdu?” hän kysyi hieman nolona, vaikkei Aurelia tajunnut, mitä noloa tilanteessa oli. “Minä aluksi ajattelin, että et halua olla kanssani, kun olen sinua vanhempikin.” Aurelia heläytti naurun. “Sinähän olet ihan pöhkö! Ei minua ikäero haittaa. Minkä ikäinen sinä oikeastaan olet?” hän kysyi. “Minäkö? 16, sinua vain vuotta vanhempi siis”, poika vastasi. “Ei haittaa”, Aurelia hymähti. Sitten hänen mieleensä heräsi epäilys. “Muuten, mistä tiesit, että olen 15? Ja entä minun nimenikin, vaikka en ole koskaan tavannut sinua enkä puhunut sinulle enkä siis sanonut ikääni enkä nimeäni. Älä yritä valehdella”, hän käski yhtäkkiä. Luce hätkähti. “Siis, tuota, minä kun... Siellä missä asun, ei ole ketään lähellekään minun ikäistäni. Sitten kuulin eräältä kyläläiseltä, että sinä asut täällä ja ajattelin-” “Älä yritä. Sanoinhan, ettet saa valehdella. Olet Qerolin poika, etkö olekin? Mitä haluat minusta?” Aurelia keskeytti. Häntä suretti, ettei poika halunnut myöntää asiaa. Se varmisti, että hän oli täällä isänsä -tai jopa kuningattaren- käskystä.</blockquote>

[QUOTE="Myrskyvaroitus, post: 108757, member: 16"] Toinen luku Seuraavana päivänä Aurelia kohtasi taas Lucen. “Hei Aurelia”, Luce tervehti. “Hei”, Aurelia vastasi hiljaa. Hänen oli vaikea uskoa, että tuo poika - tuo niin mukava poika olisi kuningattaren armeijan 1. osaston päällikön, Qerolin, poika. Luce huomasi hänen katseensa. “Onko jokin vialla?” hän kysyi ja hänen pronssinvärisissä silmissään näkyi huoli. “Ai, ei ole. Olen ihan kunnossa”, Aurelia sopersi. Luce katsoi tyttöä hetken kummastuneena ja muuttui sitten hieman ujoksi. “Eihän se, tuota, minusta johdu?” hän kysyi hieman nolona, vaikkei Aurelia tajunnut, mitä noloa tilanteessa oli. “Minä aluksi ajattelin, että et halua olla kanssani, kun olen sinua vanhempikin.” Aurelia heläytti naurun. “Sinähän olet ihan pöhkö! Ei minua ikäero haittaa. Minkä ikäinen sinä oikeastaan olet?” hän kysyi. “Minäkö? 16, sinua vain vuotta vanhempi siis”, poika vastasi. “Ei haittaa”, Aurelia hymähti. Sitten hänen mieleensä heräsi epäilys. “Muuten, mistä tiesit, että olen 15? Ja entä minun nimenikin, vaikka en ole koskaan tavannut sinua enkä puhunut sinulle enkä siis sanonut ikääni enkä nimeäni. Älä yritä valehdella”, hän käski yhtäkkiä. Luce hätkähti. “Siis, tuota, minä kun... Siellä missä asun, ei ole ketään lähellekään minun ikäistäni. Sitten kuulin eräältä kyläläiseltä, että sinä asut täällä ja ajattelin-” “Älä yritä. Sanoinhan, ettet saa valehdella. Olet Qerolin poika, etkö olekin? Mitä haluat minusta?” Aurelia keskeytti. Häntä suretti, ettei poika halunnut myöntää asiaa. Se varmisti, että hän oli täällä isänsä -tai jopa kuningattaren- käskystä. [/QUOTE]

En ole robotti