Suhteet Paha mieli

[titi-uuh]

Äh. Mulla on ollut hyvä päivä. Oon ollut koko päivän yksin ja onnistunut pitämään mielialan korkealla, mikä ei tyypillisesti oo mulle aina niin helppoa. Asiat ovat liukuneet eteenpäin keveän vaivattomasti. On tuntunut, että ehkä mä sittenkin osaan.

Tunti sitten paras ystäväni kuitenkin soitti mulle vihaisena, sillä olin unohtanut lähettää hänelle lupaamani tiedostot jo ties kuinka monennen kerran. Ihan aiheesta hän pahastui, joten otin hänen tunteenpurkauksensa vastaan. Tosin huomautin, ettei klo 23 ole välttämättä huomaavainen saati hedelmällinen aika purkaa kiukkua. Noh, itepähän mokasin.

Heti perään menin sähköpostiin ja avasin juuri saapuneen viestin, jossa tärkeä yhteistyökumppanini muistutti, että some-postauksissa olisi hyvä kiittää kaikkia osapuolia. Olin lauantaisesta julkaisusta unohtanut kiitokset tyystin. Jeejee. Vittu täähän menee putkeen.

Ei nää nyt mitään kauheen isoja vastoinkäymisiä tosiasiallisesti ole, mutta mun suojakilpi on välillä niin hauras, että tämmöset osuu yllättävän syvälle. Kauhea huutoitku. Ja joo on vähän pms.

Selkärangasta tulee ajatuksia, että ehkä mun pitäisi eristäytyä kaikista ihmisistä ja olla itsekseni vaan. Tuntuu, etten osaa. En osaa koskaan tarpeeksi. Oon rakkaudessa vaurioitunut enkä osaa ihmisyyttä, vaikka kuinka yritän. Tää vitun laumajuttu menee multa ihan ohi. Jos oon todelliselta luonnoltani itsekeskeinen ja ajattelematon, niin on varmaan kaikkien kannalta parasta, että pysyn itsekseni.

En tiiä mitä mä sanon huomenna sille ystävälle. Ainakin pyydän anteeksi omaa unohdustani. Uhriutuminen ei kai oo kauheen kohteliasta, joten ehkä yritän muotoilla oman puoleni asiaan jotenkin aikuismaisemmin. Mulle ei oo nimittäin yhtään ok ottaa vastaan muhun kohdistuvia tunteenpurkauksia just ennen nukkumaanmenoa, vaikka suuttumus olisikin aiheellinen.

Mitä mieltä ootte? Miten tässä tilanteessa pitäisi toimia? Kenen mikäkin oikeus tässä on tärkein?

Kiitos kun sain oksentaa.

 

[Peruukkiteline]

Voi ei! :c

Pystyn hyvin samaistumaan tuollaiseen unohteluun. Kaiken kukkuraksi itselleni on haastavaa tietää, mitä kaikkea kuuluu esim. sähköpostivastaukseen, joten kaikenlaista tuppaa välillä unohtumaan niistä. Ne tavanomaiset "hei" ja "terveisin se ja se" vielä menevät (nykyään :DDDd), mutta muutoin saan välillä palautetta siitä, että sanon asiat liian suoraan, enkä tee sitä edes tahallani.

Toisaalta ymmärrän hyvin ystäväsi harmistuksen ja tunteenpurkauksen siitä, että luvatut tiedostot ovat taas unohtuneet. Ystävälläsi on oikeus olla vihainen asiasta, mutta toisaalta hänkään ei saa käyttäytyä ihan miten tahansa. Olen samaa mieltä siitä, että jos kyse ei oikeasti ole mistään elämän ja kuoleman kysymyksestä, tuollainen räjähdys juuri ennen nukkumaanmenoa ei ole soveliasta.

Myös sinulla on oikeus tuntea kaikkia tunteitasi, kuten kiukkua siitä, miten asia sinulle ilmaistaan. Saat olla vihainen ystävällesi hänen käytöksestään.

En tietenkään tiedä, mitä kaikkea tässä on taustalla ja kuka on "pahiten" möhlinyt mitäkin, mutta jos voin olettaa teidän molempien olevan kuormittuneita ja siksi tunnekuohuherkällä päällä, asioita tuppaa unohtumaan ja toisaalta niiden unohtuminen tuntuu entistäkin vatuttavammalta.

En osaa sanoa, mitä sinun pitäisi sanoa ystävällesi. Minusta suunnitelmasi pahoitella omaa unohdustasi kuulostaa hyvältä, samoin uhriutumisen välttäminen. Toisaalta jos unohtuminen ei johdu tahallisesta välinpitämättömyydestä ja sinulla on jotain muuta huomiotasi viemässä elämässäsi (niin kuin ihmisillä yleensä on) ja siksi asiat tuppaavat jäämään tekemättä, mielestäni on ok sanoa siitä sen verran kuin tahdot kertoa.

Toivottavasti saatte asiat selvitettyä. <3

 

[titi-uuh]

Kiitos ihanasta vastauksesta <3

 

[Skeletor]

Pyydät anteeksi, ja jos on jotain maksullisia some-asioita, niin heti. Jos on vain jotain lässyn-lissyn-paskaa, josta kukaan ei paskaa nakkaa, niin vittuako kavereille, että tuntevat olevansa sinua tärkeämpi.

 

[titi-uuh]

Meillä oli ihan hyvä juttutuokio tänään ystäväni kanssa. Hän oli leppynyt ja pyysi heti anteeksi käytöstään. Mä taas pyysin anteeksi unohdustani ja kerroin ymmärtäväni, että unohteluni tuntuu epäkunnioittavalta häntä kohtaan. Pystyin myös kertomaan avoimesti siitä, että huutoitkin kolme tuntia puhelumme jälkeen ilman, että koko homma kääntyi pelkästään mun hoivaamiseen. Oli smooth. Oltiin hyviä toisillemme. Jeejee. Päivämieli on skidisti skarpimpi kuin yömieli.

Ja joo, yhteistyökumppanilta pyysin oitis anteeksi ja kerroin tekeväni pian uuden postauksen, jossa kiitän kaikkia tahoja kunnolla. Kyseessä oli onneksi vaan sellainen kohteliaisuusjuttu. Nojoo. Ihan ok. Moka on lahja. Moka on virhe. Tjoooh. Mä vaan oon viime aikoina alkanut kerätä todisteita siitä että oonko sittenkin jotenkin epäterveellä tavalla itsekäs. Tää keissi oli tietenkin taas yksi todiste siitä.

Joo en oo viime aikoina ollut ihan vakaimmillani. Toisaalta milloin olisin ollut :DDDDDDDDD