Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="PastelliPrinssi" data-source="post: 7350" data-attributes="member: 50">Et ole ainut, en itsekään pidä ystävänpäivästä. Ei mulla oo ikinä kavereita ollut, ja ystävänpäivä se vaan boostaa yksinäisyyttä vuosi vuodelta enemmän. Muistaa vaan peruskouluajoilta ne typerät halisydämet, ja kuinka kaikki muut sai toisiltaan kortteja ja lahjoja, ja itse jäi ilman. En muista, että oisin ikinä saanut yhtäkään ystävänpäiväkorttia. Muistan, kun juuri ennen seiskaluokan jälkeistä kesää mut pistettiin vaihtamaan luokkaa, kun olin kiusattu. Mulle toitotettiin kuinka &quot;tällä luokalla on tosi hyvä yhteishenki!&quot; ja no, olihan se. Ilman mua. Ei mua otettu porukkaan. Jäin yksin.Ja sehän se tässä on se hämmentävin ja pelottavin asia. Kun samaan aikaan haluaa niin kovasti jonkun tuohon vierelle. Haluaa vaan jonkun jolle puhua. Mutta sitten taas toisaalta ei halua. Ei uskalla. Ei luota. Ei pysty. Ei pysty luottamaan kuin vain itseensä, eikä aina siihenkään. Kun sulle tulee se tilanne eteen, että kenties voisit tutustua uusiin ihmisiin. Mutta et pysty. Pelkäät liikaa. Panikoit, vetäydyt, syrjäydyt. Pysyttelet turvassa sun omassa, pienessä, kuplassa. Kuplassa, jossa kukaan ei voi enää satuttaa sua.Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä?</blockquote>

[QUOTE="PastelliPrinssi, post: 7350, member: 50"] Et ole ainut, en itsekään pidä ystävänpäivästä. Ei mulla oo ikinä kavereita ollut, ja ystävänpäivä se vaan boostaa yksinäisyyttä vuosi vuodelta enemmän. Muistaa vaan peruskouluajoilta ne typerät halisydämet, ja kuinka kaikki muut sai toisiltaan kortteja ja lahjoja, ja itse jäi ilman. En muista, että oisin ikinä saanut yhtäkään ystävänpäiväkorttia. Muistan, kun juuri ennen seiskaluokan jälkeistä kesää mut pistettiin vaihtamaan luokkaa, kun olin kiusattu. Mulle toitotettiin kuinka "tällä luokalla on tosi hyvä yhteishenki!" ja no, olihan se. Ilman mua. Ei mua otettu porukkaan. Jäin yksin. Ja sehän se tässä on se hämmentävin ja pelottavin asia. Kun samaan aikaan haluaa niin kovasti jonkun tuohon vierelle. Haluaa vaan jonkun jolle puhua. Mutta sitten taas toisaalta ei halua. Ei uskalla. Ei luota. Ei pysty. Ei pysty luottamaan kuin vain itseensä, eikä aina siihenkään. Kun sulle tulee se tilanne eteen, että kenties voisit tutustua uusiin ihmisiin. Mutta et pysty. Pelkäät liikaa. Panikoit, vetäydyt, syrjäydyt. Pysyttelet turvassa sun omassa, pienessä, kuplassa. Kuplassa, jossa kukaan ei voi enää satuttaa sua. Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? [/QUOTE]

En ole robotti