Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="Hydrangea" data-source="post: 141875" data-attributes="member: 1766">Mulla oli kolme mielenterveysdiagnoosia ja esimerkiksi masennukseen liittyi harhaisuutta. Olin jokaista sairastanut jo kymmenisen vuotta siinä vaiheessa. Mun vointi oli sellainen, että yritin itsemurhaa oikeastaan heti jos vain sain jonkin syyn siihen. Mä olin ollut aiemmin jo tuetussa asumisessa sekä sairaalassa eikä kumpikaan parantaneet mun oloani. En nukkunut, sain paniikkikohtauksia eikä mikään kokeiltu lääke toiminut. Olin käytännössä täysin vanhemmistani ja kavereistani riippuvainen, vaikka asuin omillani. Sain tosi helposti lääkäriltä lausunnon ja hakemus meni ensimmäisellä läpi. En tosin usko, että olisin saanut myönteistä päätöstä, mikäli en olisi oikeasti ollut luovuttanut elämäni suhteen. Ei mua kiinnostanut edes toimeentulo minkään vertaa enää. Koen että eläkkeelle pääsy oli ensimmäinen etappi siihen että aloin nähdä elämässä jotain valoa. En opiskellut siinä samalla, mutta pääsin kuntoutukseen, jossa tavoitteena oli saada mulle mm päivärytmi ja ruokailu kuntoon. Olin tuossa kuntoutuksessa muistaakseni noin pari vuotta, josta siirryin sitten Kelan maksamana kuntoutuksena opiskelemaan. Eka ala ei lähtenyt sujumaan ja mulle myönnettiinkin kuntoutus uudelleen toisen alan kokeilemiseen. Kelan kuntoutus loppui mun osaltani 2021 kestettyään yhteensä kaksi ja puoli vuotta. Kävin koko tuon ajan säännöllisesti ensin psykologilla ja 2020 alkaen psykoterapiassa sekä olin myös lääkityksellä. Lääkitys loppui osaltani viime syksynä.Mä asuin alunperin pienellä paikkakunnalla ja vasta toisen alan vuoksi jouduin vaihtamaan isompaan kaupunkiin ja täällä kaikki on tuntunut olevan vaikeammin järjestettävissä. Eli mun osallani saattoi vaikuttaa myös oikeasti välittävä ja osaava henkilökunta.</blockquote>

En ole robotti