Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 75782" data-attributes="member: 34">Niin ja sekin itkettää nyt yhtäkkiä taas vitusti kun ikävöin tavallaan myös sellasia kavereita joiden kanssa ei olla enää yhteyksissä, esimerkiks yks yläastekaveri, tai no tavallaan muutama muukin tyyppi yläasteelta mutta meillä tuli joskus 2018 nii hirvee riita etten oo pystyny sen jälkeen oleen yhteyksis niihin. Se yks sit taas ni sen kaa meil ei ollu riitaa mut jotenki ei vaa enää puhuta tai nähdä. Tai kyl me joskus tänä vuonna juteltii mut vaa ehk kerran tai jotain. Sit tavallaan ikävöin myös yhtä toistakin kaveria joka on enemmänkin lukiosta, mutta toisaalta siinäkin oli omat ongelmansa ku sillä oli vissiin jotain draamaa porukan muiden tyyppien kanssa ja ilmeisesti sitten meidänkin välit vähän kuihtu vaikka meillä ei just riitaa oikein ollukaan. Ja viimeks vielä puhuttiin että olis kiva nähdä joskus mutta ei me sit olla sen jälkeen puhuttu. Mäki oon kai niin huono laittaa viestiä ja juttelee asioista, en ainakaan enää oikein avaudu mistään sillee niiku ennen saatoin laittaa iha mistä tahansa pikkuasiasta viestiä ja tuntu et pysty puhuu mut nyt must tuntuu etten pysty puhumaan kellekään. Niiku oikeesti en yhtään kellekään mun kaverille. En ymmärrä mitä tää on. Nii ja yks toinen lukioaikanen kaveri kanssa erkaantu vissiin kokonaan porukasta enkä mäkään oo jutellu sille pitkään aikaan, mutta toisaalta se sano mulle kyl välil aika ilkeen tuntusia asioita mm. Mun ulkonäöstä niin periaatteessa mulle tuli kyl vähän itsetunto-ongelmia mut omalla tavallaan silti kaipaan sitä ihmistä, mut en tiiä onko se sit jotenki toxic frendi tai jotai. Ja ehkä oon muutenkin liian sinisilmänen ja haluun vaa aina nähä kaikissa sen hyvän ja kiinnyn kaikkiin vaikka ne olis mulle ilkeitäkin. En tiiä, ennen mul ei ollu oikein koskaan ikävä mun kavereita ku näin niitä edes sillon tällön, en niiku vissiin vaa tuntenu mitään erityistä ikävän tunnetta, mut nyt ku en oo nähny juuri ketään pitkiin aikoihin nii tuntuu että on jopa ikävä. Jollain oudolla tavalla. Ja sit siihen sekottuu sellasta paniikinomasta tunnetta jatkuvasti ku mietin liikaa et mitä ne aattelee musta ku en pidä yhteyttä niin paljoo tai jotain en mä todellakaan tiedä. Sit mietin et luuleeks ne et teen tän tahallaan etten vaa haluu liikkuu mihinkään vaikka oon yrittänyt selittää et mul ei oikeesti vaan oo mahdollisuutta tälleen yhtäkkiä ottaa niin isoa harppausta et lähen jonneki helsinkii yhtäkkiä sillee about vuoden tauon jälkeen. Niiku oikeesti. Okei, ei siitä ihan vuotta oo ku oon ollu helsingis kai, mut siis millo oon viimeks julkisil ollu siellä ni siitä saattaakin olla jopa vuosi, ehkä enemmänkin. Saatto olla ehkä kesällä 2020, en muista.Ja sillonki mä muistan ku olin frendien kaa ja ne koko ajan vaa kritisoi mua (muistaakseni ihastuksiin liittyen?). Ei sinänsä jääny ehk mikää mahtava fiilis. Nijuu kivaa on.Oikeest mä en enää tiedä mitä ajatella noista. Mä tykkään mun kavereista mut ku must tuntuu et ne inhoo mua. Siis ainakin pari niistä on kyl sanonu et ois kiva nähdä pitkästä aikaa mut silti must vaan välillä tuntuu et mua inhotaan. Tuntuu et ne ei ees tunne mua.. tai jotain</blockquote>

En ole robotti