Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 75778" data-attributes="member: 34">En mä aina koe oloani kovin yksinäiseks, mutta sillee ainakin nyt viime aikoina joo. Tuntuu että ahistun koko ajan jo pelkästään sen takia et oon niin helvetin yksin. Vaikkakin asun perheen kanssa mut en tiedä mikä siinä sitten on. Tai sillee kyl mä vietän aikaa niiden kanssa joten en oo niin yksinäinen ku vois olla mut silti mul on usein sellanen olo et oon yksin ja kukaa ei puhu mun kanssa. Ehkä se on sit ku en juttele kavereiden kanssa niin paljon, vaikka perheen kanssa puhunkin. Enkä mä nyt niidenkään kanssa koko ajan oo, mut siis kuitenkin. Et en ymmärrä et onko mulla silti vaa liian vähän ihmiskontakteja. Vaikka perheen kanssa oonkin. Mut ehkä se on sit just se et ku ne kaverit puuttuu, tai niiku face to face jutteleminen niiden kans puuttuu kokonaan. Oon viimeks nähny yhtä kaveriani hyvin lyhyesti joskus muutamia viikkoja sitten, sitä ennen en ees muista millon viimeks. Et tällee niiku todella harvoin näen ketään, puhelimessa saatan joskus jutella mut sekin harvoin. Toki jos unohetaa kaverit nii tiettyjä tuttuja mä kyllä näen välillä, mut en niitäkään välttämättä joka viikko. Eikä ne kuitenkaan oo ehkä silleen kavereitaMut niin. taitaa vaan olla niin että näen kavereitani liian vähän ja sen takia siitä tulee yksinäinen olo kun tuntuu että en enää edes omista kavereita, vaikka kyllähän ne siellä on. Mutta sitten ku yritetään nähdä ni siitä ei koskaan tuu mitään ja must tuntuu et niit ei kiinnosta minä edes sen vertaa et ne vois tulla vähän pidemmän matkan lähemmäs mua, meanwhile mä oon käyny niiden luona vuosikausia ja ne on tullu tänne ehkä pari kertaa. Nyt kun mulla on sit kerrankin se tilanne etten oikeen pysty käyttämään julkisia niin en oikein pääse niiden luo ja ne ei sit missään nimessä voi tulla tänne mua lähemmäs. Joten tulee vaa sellanen olo et niit ei kiinnosta minä edes sen vertaa et ne vois vähän ees tulla pidemmän matkan tänne. Niil ei tietääkseni oo mitään paniikkikohtauksia jotka estäis tän toisin ku mulla semmosia saattaa tulla. Ei siinä sinänsä muuta mut ku must tuntuu et niit ei kiinnosta vissiin sit yhtään mikään mitä mun elämässä tapahtuu ja mikä ois mulle tärkeetä, mitä mulle kuuluu ja mikä helpottais mun oloa. Ne ei ilmeisesti tajua että mä en pysty kulkemaan varsinkaan pitkiä matkoja julkisilla tällä hetkellä niin eiks ne oikeasti välitä? Sanois suoraan jos ne ei sit haluu nähä enää ollenkaan. Ku mietin et voisko ne edes kerran tulla tänne. Edes kerran. Oon selittänyt niille että mulla on muutenki paljon helpompi olla täällä ja mulla on ihan sairaaan turvaton olo jos lähen jonneki pidemmälle yksinkertaisesti se on mahdoton ajatus tässä vaiheessa. Mulla on turvaton olo jo siinäkin vaiheessa jos joudun mennä edes lyhyen matkan julkisilla jos nähtäis jossain tääl vähän lähempänä, mutta se nyt on ehkä viel jotenkuten mahdollista, tosin en o varma. Mut mihinkään pitkälle kulkeminen ei vaan oo mahdollista nyt. Lähelle, ehkä, jos pystyy. Saan paniikin jo melkein siitäkin jos edes ajattelen että joutuisin olla Helsingissä. Muutenki mua ahistaa ja itkettää jatkuvasti niin mua pelottaa että sitten mulle tulee taas vitun paha mieli niiden seurassa niinku joskus aiemminkin on tullu, en tiiä ees miks mut välillä on tullu, ja uskon et se on nimenomaan johtunu niistä. Mut se on varmaa se ku oon sellane hiljasempi ni sit jään jotenki sivuun ja tuntuu et kukaan ei ees haluu puhuu mulle ja jotenki ihan ku niitä kiinnostais vaa toistensa asiat mut ei mun. Must tuntuu et oon about joku näkymätön jäsen siinä porukassa.No jaa</blockquote>

En ole robotti