Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 64702" data-attributes="member: 386"><p>Voi kiitos, ihanasti sanottu!💗 Oon kyllä samaa mieltä D: Jotenkin oon vaan sellanen ihminen, joka ei kestä sitä ettei joku pidä miusta, ja jopa ihan pienikin kritiikki saattaa jo tuoda huonommuuden tunteen D: Vaikka oikeesti kun miettii niin meitä ihmisiä on niin paljon erilaisia, ettei kukaan voi millään miellyttää kaikkia. Miulla on vaan kauhee miellyttämisen tarve ja tarve tulla hyväksytyks. En koe olevani kovin rakastettu, vaikka yks hyvin läheinen ystävä (tää nk. Emmi) miulla onkin, muut oikeestaan vaan kavereita. Tuntuu etten ite välitä oikein kunnolla kenestäkään ja ettei mua rakasteta. Ja ehkä suurin syy siihen minkä takia olen muiden mielestä ärsyttävä on se, että meen yleensä jännittyneeseen tilaan kehollisesti ja mietin kauheesti että mitä nyt sanon seuraavaks. Muut saattaa ehkä huomata sen, että oon koko ajan varautunu ja miulla on semmonen tietty &quot;rooli&quot; yllä. Huomaan sen esim. omasta puheestani niin, että saatan puhuu joko tavallista hiljasemmalla tai korkeammalla tai muuten vaan oudolla äänensävyllä enkä omallani, ihan vaan siks että koitan saada ääneni kuulostamaan muiden korviin mahdollisimman miellyttävältä. Oon niin monta vuotta koittanu miellyttää muita että miut hyväksyttäs, etten edes itekään oikein tiiä kuka oon D: En vaan osaa olla oma itteni ja täysin rentona vaikka kuinka yritän. Äiti on varmaan ainut ihminen jonka seurassa en mieti _yhtään_ tämmösiä asioita. Anteeks kauhee avautuminen D:</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="haituvainen, post: 64702, member: 386"] Voi kiitos, ihanasti sanottu!💗 Oon kyllä samaa mieltä D: Jotenkin oon vaan sellanen ihminen, joka ei kestä sitä ettei joku pidä miusta, ja jopa ihan pienikin kritiikki saattaa jo tuoda huonommuuden tunteen D: Vaikka oikeesti kun miettii niin meitä ihmisiä on niin paljon erilaisia, ettei kukaan voi millään miellyttää kaikkia. Miulla on vaan kauhee miellyttämisen tarve ja tarve tulla hyväksytyks. En koe olevani kovin rakastettu, vaikka yks hyvin läheinen ystävä (tää nk. Emmi) miulla onkin, muut oikeestaan vaan kavereita. Tuntuu etten ite välitä oikein kunnolla kenestäkään ja ettei mua rakasteta. Ja ehkä suurin syy siihen minkä takia olen muiden mielestä ärsyttävä on se, että meen yleensä jännittyneeseen tilaan kehollisesti ja mietin kauheesti että mitä nyt sanon seuraavaks. Muut saattaa ehkä huomata sen, että oon koko ajan varautunu ja miulla on semmonen tietty "rooli" yllä. Huomaan sen esim. omasta puheestani niin, että saatan puhuu joko tavallista hiljasemmalla tai korkeammalla tai muuten vaan oudolla äänensävyllä enkä omallani, ihan vaan siks että koitan saada ääneni kuulostamaan muiden korviin mahdollisimman miellyttävältä. Oon niin monta vuotta koittanu miellyttää muita että miut hyväksyttäs, etten edes itekään oikein tiiä kuka oon D: En vaan osaa olla oma itteni ja täysin rentona vaikka kuinka yritän. Äiti on varmaan ainut ihminen jonka seurassa en mieti _yhtään_ tämmösiä asioita. Anteeks kauhee avautuminen D: [/QUOTE]

En ole robotti