Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Myrskyvaroitus" data-source="post: 4487" data-attributes="member: 16">[USER=181]@Kiwilintu[/USER] seuraatko tätä kesua vai merkkaanko sut vai haluutko ees lukee xD[USER=100]@Jokudemittäjä__[/USER] [USER=148]@Keskiyö[/USER] Heips, jatkoa tarinalle :) //Yhdeksästoista lukuMustat enkelit olivat joko kuolleet tai paenneet manalaan.&nbsp; Aava halasi isää ja piti silmänsä kiinni.&nbsp; &quot;Isä, tuo poika, Noel, on se josta kerroin&quot;, hän sai kuiskattua. Isä jännitti. &quot;Mitä?&quot;&nbsp; Isä päästi irti Aavasta ja katsoi Noelia raivoissaan. &quot;Miksi valehtelit hänelle? Oletko todella vain ruhtinaan palvelija?&quot;&nbsp; &quot;Terve vain sinullekin, Gadriel&quot;, Noel vastasi asiallisesti.&nbsp; &quot;Vastaa kysymykseeni!&quot; isä tiuskaisi. &quot;Etkö välitä ruhtinaan julmuudesta?&quot;&nbsp; Isä kääntyi Aavan puoleen. &quot;Tuo poika ei ole ihminen&quot;, hän ärähti. &quot;Eikä tuo ole hänen oikea ulkomuotonsa.&quot;&nbsp; &quot;Mikä hän sitten on?&quot; Aava kysyi hiljaa, vaikka tiesi jo vastauksen.&nbsp; &quot;Itse Kuolema, elämän alun ja päätöksen valtias ja manalan saattaja!&quot; Maldur hihkaisi ja virnisti hilpeästi. &quot;Joka on tainnut alkaa hieman kapinoida&quot;, hän lisäsi sitten keltaiset silmät välähtäen. Helmi, joka oli tähän mennessä ollut hiljaa, mulkaisi demonia. Helmistä välittämättä —tai ennemminkin tätä ärsyttäen Maldur jatkoi: &quot;Unohtamatta tietenkään Helmiä, tai siis—&quot; Maldur sanoi jotain Aavalle oudolla kielellä, mikä kuulosti soinnukkaalta mutta oudolta sorahdukselta. Aava ymmärsi, että se tarkoitti Helmin oikeaa nimeä.&nbsp; Isä tuijotti Noelia ja Helmiä läpitunkevasti. &quot;Mikä teidän tavoitteenne on?&quot; hän murisi. Noel näytti aidosti yllättyneeltä. &quot;Luulin, että tajusit sen jo. Ruhtinaan tuho&quot;, hän vastasi, kuin asia olisi ollut itsestäänselvyys. Aavaa värisytti pojan tapa puhua tuhosta ja kuolemasta. Mutta toisaalta, Noelhan ei ollut Noel... vaan Kuolema itse.&nbsp; Isä halasi Aavaa lujasti ja katsoi häntä surullisesti. &quot;Sinut pitää saada jonnekin turvaan&quot;, hän mumisi. &quot;Mutta minne?&quot;&nbsp; Noel —Kuolema, Aava muistutti itseään— astui varuillaan lähemmäs. &quot;Aava voi tulla meidän mukaamme.&quot;&nbsp; Isä sinkautti katseensa takaisin häneen. Ennen kuin hän ehti vastata arvatenkin jotain äkäiseltä kuulostavaa, Helmi avasi sanaisen arkkunsa ja sanoi: &quot;Gadriel, minä pyydän, että kuuntelisit. Sinun täytyy ymmärtää. Sinun täytyy mennä suojelemaan muuta perhettäsi ruhtinaan kätyreiltä. Aava on meidän kanssamme paremmassa turvassa kuin teidän.&quot;&nbsp; &quot;Mistä tiedän, voinko luottaa teihin?&quot; isä kysyi. Aava puri huultaan ei osallistunut keskusteluun. Hän tiesi, ettei häntä kuunneltaisi.&nbsp; Hän yritti saada katsekontaktin Noeliin —siis Kuolemaan, mutta tämä vältteli hänen katsettaan.&nbsp; &quot;Minä lähden heidän mukaansa&quot;, Maldur ilmoitti spontaanisti. Helmi näytti kuin seipäännielleeltä, Noel hämmentyneeltä ja isä siltä, kuin ei olisi lainkaan yllättynyt pojan ehdotuksesta. Maldur katsoi Aavaa ja virnisti tavalla, joka saisi kenet tahansa tytön retkahtamaan. Aavaa hymyilytti hieman.&nbsp; &quot;Usko pois, Gadriel&quot;, Maldur vakuutti isälle. &quot;Voin näyttää teille, että voitte luottaa minuun.&quot;&nbsp; &quot;Ei tarvitse—&quot; Helmi aloitti, mutta Noel vaiensi hänet.&nbsp; Maldur sulki keltaiset silmänsä ja asetti kätensä rinnalleen, joka alkoi hohtaa mustaa valoa. Lopulta hänellä oli kädessään jotain, minkä antoi Aavan isälle. Aava näki kuinka muut näyttivät hämmästyneiltä. Itse hän ei huomannut mitään erikoista, kunnes katsoi tarkemmin.&nbsp; Isän kädessä oleva, Maldurilta saatu möykky oli musta, ja se sykki.&nbsp; &quot;Demonilla on sydämessä kaksi puolta. Toinen on niin sanottu varasydän. Se näyttää aivan tavalliselta, mutta jos tämä toinen puolikas—&quot; Maldur nyökkäsi isän kädessä olevaa möykkyä, &quot;—hmm, vahingoittuu, se muuttuu mustaksi ja korvaa vahingoittuneen puolikkaan, pääsydämen, jota sanotaan mustaksi sydämeksi.&quot;&nbsp; Isä katsoi Malduria silmiään uskomatta.&nbsp; Maldur hymyili ja jatkoi: &quot;Mutta jos musta sydän tuhotaan TÄYSIN demonin ruumiin ulkopuolella, varasydän ei aina... toimi niin kuin pitäisi.&quot;&nbsp; Aavan selkää pitkin kulkivat kylmät väreet ja hän sanoi hiljaa: &quot;Henkesi on isän käsissä.&quot;//Mp?</blockquote>

[QUOTE="Myrskyvaroitus, post: 4487, member: 16"] [USER=181]@Kiwilintu[/USER] seuraatko tätä kesua vai merkkaanko sut vai haluutko ees lukee xD [USER=100]@Jokudemittäjä__[/USER] [USER=148]@Keskiyö[/USER] Heips, jatkoa tarinalle :) // Yhdeksästoista luku Mustat enkelit olivat joko kuolleet tai paenneet manalaan. Aava halasi isää ja piti silmänsä kiinni. "Isä, tuo poika, Noel, on se josta kerroin", hän sai kuiskattua. Isä jännitti. "Mitä?" Isä päästi irti Aavasta ja katsoi Noelia raivoissaan. "Miksi valehtelit hänelle? Oletko todella vain ruhtinaan palvelija?" "Terve vain sinullekin, Gadriel", Noel vastasi asiallisesti. "Vastaa kysymykseeni!" isä tiuskaisi. "Etkö välitä ruhtinaan julmuudesta?" Isä kääntyi Aavan puoleen. "Tuo poika ei ole ihminen", hän ärähti. "Eikä tuo ole hänen oikea ulkomuotonsa." "Mikä hän sitten on?" Aava kysyi hiljaa, vaikka tiesi jo vastauksen. "Itse Kuolema, elämän alun ja päätöksen valtias ja manalan saattaja!" Maldur hihkaisi ja virnisti hilpeästi. "Joka on tainnut alkaa hieman kapinoida", hän lisäsi sitten keltaiset silmät välähtäen. Helmi, joka oli tähän mennessä ollut hiljaa, mulkaisi demonia. Helmistä välittämättä —tai ennemminkin tätä ärsyttäen Maldur jatkoi: "Unohtamatta tietenkään Helmiä, tai siis—" Maldur sanoi jotain Aavalle oudolla kielellä, mikä kuulosti soinnukkaalta mutta oudolta sorahdukselta. Aava ymmärsi, että se tarkoitti Helmin oikeaa nimeä. Isä tuijotti Noelia ja Helmiä läpitunkevasti. "Mikä teidän tavoitteenne on?" hän murisi. Noel näytti aidosti yllättyneeltä. "Luulin, että tajusit sen jo. Ruhtinaan tuho", hän vastasi, kuin asia olisi ollut itsestäänselvyys. Aavaa värisytti pojan tapa puhua tuhosta ja kuolemasta. Mutta toisaalta, Noelhan ei ollut Noel... vaan Kuolema itse. Isä halasi Aavaa lujasti ja katsoi häntä surullisesti. "Sinut pitää saada jonnekin turvaan", hän mumisi. "Mutta minne?" Noel —Kuolema, Aava muistutti itseään— astui varuillaan lähemmäs. "Aava voi tulla meidän mukaamme." Isä sinkautti katseensa takaisin häneen. Ennen kuin hän ehti vastata arvatenkin jotain äkäiseltä kuulostavaa, Helmi avasi sanaisen arkkunsa ja sanoi: "Gadriel, minä pyydän, että kuuntelisit. Sinun täytyy ymmärtää. Sinun täytyy mennä suojelemaan muuta perhettäsi ruhtinaan kätyreiltä. Aava on meidän kanssamme paremmassa turvassa kuin teidän." "Mistä tiedän, voinko luottaa teihin?" isä kysyi. Aava puri huultaan ei osallistunut keskusteluun. Hän tiesi, ettei häntä kuunneltaisi. Hän yritti saada katsekontaktin Noeliin —siis Kuolemaan, mutta tämä vältteli hänen katsettaan. "Minä lähden heidän mukaansa", Maldur ilmoitti spontaanisti. Helmi näytti kuin seipäännielleeltä, Noel hämmentyneeltä ja isä siltä, kuin ei olisi lainkaan yllättynyt pojan ehdotuksesta. Maldur katsoi Aavaa ja virnisti tavalla, joka saisi kenet tahansa tytön retkahtamaan. Aavaa hymyilytti hieman. "Usko pois, Gadriel", Maldur vakuutti isälle. "Voin näyttää teille, että voitte luottaa minuun." "Ei tarvitse—" Helmi aloitti, mutta Noel vaiensi hänet. Maldur sulki keltaiset silmänsä ja asetti kätensä rinnalleen, joka alkoi hohtaa mustaa valoa. Lopulta hänellä oli kädessään jotain, minkä antoi Aavan isälle. Aava näki kuinka muut näyttivät hämmästyneiltä. Itse hän ei huomannut mitään erikoista, kunnes katsoi tarkemmin. Isän kädessä oleva, Maldurilta saatu möykky oli musta, ja se [I]sykki[/I]. "Demonilla on sydämessä kaksi puolta. Toinen on niin sanottu varasydän. Se näyttää aivan tavalliselta, mutta jos tämä toinen puolikas—" Maldur nyökkäsi isän kädessä olevaa möykkyä, "—hmm, [I]vahingoittuu[/I], se muuttuu mustaksi ja korvaa vahingoittuneen puolikkaan, pääsydämen, jota sanotaan mustaksi sydämeksi." Isä katsoi Malduria silmiään uskomatta. Maldur hymyili ja jatkoi: "Mutta jos musta sydän tuhotaan TÄYSIN demonin ruumiin ulkopuolella, varasydän ei aina... toimi niin kuin pitäisi." Aavan selkää pitkin kulkivat kylmät väreet ja hän sanoi hiljaa: "Henkesi on isän käsissä." //Mp? [/QUOTE]

En ole robotti