Nostalgia "riippuvuus" / todellisuudenpakoilu

[Sipsi]

Haluaisin kovasti kuulla millaisia kokemuksia teillä muilla on todellisuudenpakoilusta tai nostalgia ns "riippuvuudesta"?

Itselläni on kova taipumus dissosioida etenkin silloin jos elämässä on jokin haastava vaihe. Huomaan että usein muistelen menneitä aikoja ja katselen vanhoja kuvia jos ahdistaa, joskus menneisyyden parissa tulee vietettyä hirmu paljon aikaa. ._. välillä tuntuu ihan mahdottomalta olla vaan rauhassa, vaan pitää koko ajan uppoutua joko mielen sopukoihin tai johonkin elokuvaan tmv. Silloin jos elämä rullaa hyvin niin huomaan että dissosioin huomattavasti vähemmän ja osaan keskittyä mihin vaan paljon paremmin

Millaisia kokemuksia teillä on todellisuudenpakoilusta, onko teillä jotain muita tapoja toteuttaa eskapismia?

Sori jos aihe on vähän outo, mutta kiinnostaa hirveästi muidenkin kokemukset c:

 

[Xanor]

Haluaisin kovasti kuulla millaisia kokemuksia teillä muilla on todellisuudenpakoilusta tai nostalgia ns "riippuvuudesta"?

Itselläni on kova taipumus dissosioida etenkin silloin jos elämässä on jokin haastava vaihe. Huomaan että usein muistelen menneitä aikoja ja katselen vanhoja kuvia jos ahdistaa, joskus menneisyyden parissa tulee vietettyä hirmu paljon aikaa. ._. välillä tuntuu ihan mahdottomalta olla vaan rauhassa, vaan pitää koko ajan uppoutua joko mielen sopukoihin tai johonkin elokuvaan tmv. Silloin jos elämä rullaa hyvin niin huomaan että dissosioin huomattavasti vähemmän ja osaan keskittyä mihin vaan paljon paremmin

Millaisia kokemuksia teillä on todellisuudenpakoilusta, onko teillä jotain muita tapoja toteuttaa eskapismia?

Sori jos aihe on vähän outo, mutta kiinnostaa hirveästi muidenkin kokemukset c:

Yritän olla ajattelematta vanhoja aikoja. En siksi, että mulla olisi niistä huonoja muistoja. Mun menneisyys vaan tuntuu nykyhetkeä niin paljon paremmalta. Se ei oo kiva tunne.

Mutta menneisyyden ajattelu on väistämätöntä. Jos en muistele vanhoja kun oon hereillä, niin muistelen menneitä kun nukun.

Ja ne unet on tosi hyviä, mutta niistä tulee tosi surkee olo herättäessä.
Ihan vaan siksi, koska elämäni ottaa nykyisellään enemmän päähän.

Kuuntelen kyllä lapsuuden musaa ja kattelen myös sen ajan leffoja. Youtubessa on kiva tavata ihmisii, jotka on about samaa ikäluokkaa ja muistelee samoja juttuja.

 

[Sipsi]

Yritän olla ajattelematta vanhoja aikoja. En siksi, että mulla olisi niistä huonoja muistoja. Mun menneisyys vaan tuntuu nykyhetkeä niin paljon paremmalta. Se ei oo kiva tunne.

Mutta menneisyyden ajattelu on väistämätöntä. Jos en muistele vanhoja kun oon hereillä, niin muistelen menneitä kun nukun.

Ja ne unet on tosi hyviä, mutta niistä tulee tosi surkee olo herättäessä.
Ihan vaan siksi, koska elämäni ottaa nykyisellään enemmän päähän.

Kuuntelen kyllä lapsuuden musaa ja kattelen myös sen ajan leffoja. Youtubessa on kiva tavata ihmisii, jotka on about samaa ikäluokkaa ja muistelee samoja juttuja.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Toivon että sun nykyhetken tilanne paranee 🌻

Mulla taas on hieman toisinpäin.. Teinivuodet oli tosi raskasta sillon ja muistan että olin tosi itsetuhoinenkin, mutta en vaan sen ikäisenä tajunnut, miten helppoa elämä oikeasti oli. Nykyään kaikki on paljon paremmin, mutta aina kun aikuisuuden haasteet ahdistaa niin toivoo että olisi taas hetken 16- vuotias, jonka suurin murhe oli että mitä pukee huomenna kouluun

 

[Poistettukäyttäjänimi1405]

miksi tää kuulostaa niin lohdulliselta tavalta paeta ahdistusta, pystyisinpä itsekin :|

 

[Xanor]

Heräsin taas sellasest unest mis olin lapsi ja hengasin kavereiden kanssa 😰

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

mulla ei ole nostalgista ja ihanaa lapsuutta johon palata, joten sen sijaan haaveilen tulevasta. haluaisin kovasti myös uskoa, että ne mun haavekuvani vielä joskus toteutuvat. mut välillä menee oikeasti pitkiäkin aikoja ihan sumussa, koska elän pääni sisällä mielikuvitustulevaisuuttani. toisaalta en tiedä olisinko edes hengissä ilman tätä taipumusta, sen verran vaikeita vaiheita ollut elämässä.

 

[Sipsi]

mulla ei ole nostalgista ja ihanaa lapsuutta johon palata, joten sen sijaan haaveilen tulevasta. haluaisin kovasti myös uskoa, että ne mun haavekuvani vielä joskus toteutuvat. mut välillä menee oikeasti pitkiäkin aikoja ihan sumussa, koska elän pääni sisällä mielikuvitustulevaisuuttani. toisaalta en tiedä olisinko edes hengissä ilman tätä taipumusta, sen verran vaikeita vaiheita ollut elämässä.

Oih, millaisia tulevaisuudenhaaveita sulla on? Jos sopii kysyä siis :3

 

[Sipsi]

Heräsin taas sellasest unest mis olin lapsi ja hengasin kavereiden kanssa 😰

Voih :<

 

[Totenkopf]

Mulla esiintyy aina tuollaista "pakonomaista" haaveilua, nostalgisointia ja pakoa todellisuudesta. Se on alkanut jo lapsena kun kotona oli ajoittain vaikeaa ja koulussa kiusattiin niin aloin sulkea sitä oikeaa elämää pois mielestäni ja elin tavallaan vain joissain elokuvien ja kirjojen maailmoissa. Sitä on vielä nykyäänkin, mutta se on mulle tavallaan sellainen toinen koti ja rakas harrastus.

 

[Sipsi]

Mulla esiintyy aina tuollaista "pakonomaista" haaveilua, nostalgisointia ja pakoa todellisuudesta. Se on alkanut jo lapsena kun kotona oli ajoittain vaikeaa ja koulussa kiusattiin niin aloin sulkea sitä oikeaa elämää pois mielestäni ja elin tavallaan vain joissain elokuvien ja kirjojen maailmoissa. Sitä on vielä nykyäänkin, mutta se on mulle tavallaan sellainen toinen koti ja rakas harrastus.

Siitä kyllä tulee tosi turvallinen olo aina välillä, kuten sanoitkin että se on tavallaan toinen koti 🌻

 

[Totenkopf]

Siitä kyllä tulee tosi turvallinen olo aina välillä, kuten sanoitkin että se on tavallaan toinen koti 🌻

Ihanaa jos muutkin tuntee samoin. :)

 

[KäveleväNakki]

Itse muistelen usein kans vanhoja jos oon surullinen tai ahdistaa. Usein tulee muisteltua sitä miten joskus ala-asteella olin niin innostunut kun pääsi viikonloppuna parhaan kaverin luo, ja istuttiin tuplapatukat kourassa mun kaverin kanssa niiden vanhan Corollan takapenkillä ja All star soi täysillä bassoilla, ja ei tarvinnu huolehtia mistään muusta kuin että mitä leffoja katotaan viikonloppuna, ja että päästäänkö ulos retkeilemään. Kaikki noi kivat ajat ennenku kaikkien meijän elämä meni alamäkeen ja pilalle.

Lisäks usein saatan kuvitella itseni vaikkapa lempisarjojen tai elokuvien maailmaan hengailemaan omien suosikkihahmojen kanssa, jos on huono olla.

 

[Sipsi]

Itse muistelen usein kans vanhoja jos oon surullinen tai ahdistaa. Usein tulee muisteltua sitä miten joskus ala-asteella olin niin innostunut kun pääsi viikonloppuna parhaan kaverin luo, ja istuttiin tuplapatukat kourassa mun kaverin kanssa niiden vanhan Corollan takapenkillä ja All star soi täysillä bassoilla, ja ei tarvinnu huolehtia mistään muusta kuin että mitä leffoja katotaan viikonloppuna, ja että päästäänkö ulos retkeilemään. Kaikki noi kivat ajat ennenku kaikkien meijän elämä meni alamäkeen ja pilalle.

Lisäks usein saatan kuvitella itseni vaikkapa lempisarjojen tai elokuvien maailmaan hengailemaan omien suosikkihahmojen kanssa, jos on huono olla.

Oih miten ihanalta toi kuvaus kuulosti :'3 Lapsena sitä osasi niin paljon paremmin nauttia pienistä asioista ihan täysillä.

Sarjat ja elokuvat on myös tosi koukuttava eskapismin muoto. Itselläni on tapana katsoa tuttuja sarjoja uudelleen ja uudelleen kun on ahdistava jakso elämässä.

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

Oih, millaisia tulevaisuudenhaaveita sulla on? Jos sopii kysyä siis :3

haluaisin työskennellä lastenosastolla sairaanhoitajana. haluaisin ostaa ison omakotitalon jostain pikkukunnasta ja remontoida sitä mieleisekseni. haluaisin sinne sitten afgaaninvinttikoiria ja hevosia. lisäksi haluaisin ehkä joskus yhden lapsen ja mennä naimisiin. matkustelu kiinnostais kanssa kun en oo ihan hirveästi päässyt ulkomailla käymään. :D

 

[Sipsi]

haluaisin työskennellä lastenosastolla sairaanhoitajana. haluaisin ostaa ison omakotitalon jostain pikkukunnasta ja remontoida sitä mieleisekseni. haluaisin sinne sitten afgaaninvinttikoiria ja hevosia. lisäksi haluaisin ehkä joskus yhden lapsen ja mennä naimisiin. matkustelu kiinnostais kanssa kun en oo ihan hirveästi päässyt ulkomailla käymään. :D

Tosi ihania suunnitelmia! :3 toivon että saat ton kaiken 😍

 

[imperfekti]

Näköjään vähän vanhempi keskustelu, mut vastaan kuitenkin.

Samaistun tosi paljon tähän, mitä Antti Holma sanoi yhdessä podcast-jaksossa: " –– tuntuu siltä, että tulevaisuudessa ei oo oikein mitään, menneisyyteen ei enää pääse ja tämä hetki on ihan perseestä."

Menneisyyteen haikailu on mulla usein tapana. Sen lisäksi luen vanhoja tuttuja kirjoja. Harvoin saan katsottua mitään uusia elokuvia, koska palaan aina niihin vanhoihin. Tulevaisuus ahdistaa ja yritän suunnata ajatukset muualle.

 

[Xanor]

Sen lisäksi luen vanhoja tuttuja kirjoja. Harvoin saan katsottua mitään uusia elokuvia, koska palaan aina niihin vanhoihin

Oletko minä? Teen täysin samoja asioita. Kuuntelen myös paljon lapsuudenajan musiikkia. Olen alkanut pitää esimerksi Justin Bieberin varhaistuotannosta, vaikka aikoinaan en pitänyt siitä yhtään. Nostalgia on lisännyt sen arvoa. Moni biisi mistä taas pidin lapsena on nykyään aika meh.

 

[Minkelii]

Mulla oli joskus jotain ton kaltaista. Etenkin lapsena. Siis halusin 2010 syksyllä että asiat menee niinkuin vuonna 2009, koska silloin koin varmaan parasta aikaa lapsuudessani. Saatoin saada raivarin senkin vuoksi koska pikkuveljeni nukkui ilman paitaa koska halusin että nukkuisi pyjama päällä niinkuin edellisvuonna. Nyt tilanne lähinnä naurattaa mutta en tiiä onko se naurun asia.
Nyt aikuisena jos uppoudun nostalgiaan esim katselen lastenohjelmien introja niin ahdistun.