Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 110274" data-attributes="member: 34">Aaa hyiiiiii se uni vainoo mua 😭😭😭😭 pliis lopettakaaaaaaaaaaaaEn pysty unohtamaan sitä 😭😭😭😭😭 miks tää tapahtuu 😭😭😭😭😭😭😭😭😭Siis mikää uni koskaa ei oo vainonnu mua näin pahasti 😢😢😢😢😢Ja tuli äsken ihan out of nowhere mieleen se yks hetki sillon "kauan" sitten kun katoin jotain pentagonii liittyvää vidii ja ajattelin huista jotain ja se tuska oli niin sanoinkuvaamatonta mitä mulle tuli siitä. Ajattelin just jotain et joo mä en ikinä tuu ees varmaa tapaamaa sitä saati mitää sen enempää. Ja jotenki siit tuli niin järkyttävä tunne ja eih vittu ihan sama, olin mun mielestä jo silloin ihan vittu silleen et jos toi ei oo mun elämäni rakkaus niin kuka on.Oikeest kuka muuKuka vittu muka jos ei hui.Se uni, se miten oikeelta se tuntu, se JUMALATTOMAN suuri tuska mitä tunsin herätessä, tyylii vääntelehdin siinä niinku henkihieverissä ku tajusin hiljalleen mitä vitun unta olin just nähny. Olin ihan sillee et mitä tääl tapahtuu ja miks mä oikeesti nään tollasii unii. Must tuntu silt et mun elämä päätty vittu siihen. Olin jo siinä kohtaa jotenki sillee et ei vittu mä todellakin luovutan. Koska se kun sä heräät tollasesta unesta mis oot ollu maailman onnellisin niin se raastavuus, kaikki vaan jotenki.... Helvetti miten millään ei edes voi olla väliä.Paitsi että olin kyl ihan vitun onnellinen. Siis olin samaa aikaa iha törkeen onnellinen ja tosi surullinen sen unen jälkeen. Olin molempia samaan aikaan. Muistan viel et hymyilin ku katoin ikkunasta mut silti olin surullinen ja mul oli niin kova ikävä sitä. Tää ei oo mahollista enää.Mut olikse muka sattumaa? Se on se perimmäinen kysymys onko nää asiat sattumaa? Oliko se sattumaa että näin sen unen? Olikse sattumaa et se oli ehkä kaikista tunteikkain ja ehkä vieläpä kaikista todentuntuisin uni minkä oon koskaan nähny?  Voiko se olla sattumaa et olin luultavasti onnellisempi kuin ikinä? Muistan kuinka rutistin sitä lujaa ja jotain tyyliin selitin sille et rakas mä oon niin onnellinen et sä oot siinä ja et mä saan nähä sut. Ei ehkä noilla sanoilla mut jotain vastaavaa kai. Tuntu et oltiin siin pitkään vaa toistemme syleilys ja suukotin sitä monta kertaa just silleen niinku jos on ollu pitkään näkemättä. Ja just aikasemmin ennen ku se tuli sielt nii olin ihan maassa koska ilmeisesti aattelin et ei se tuu. Sit näin sen ja juoksin sen luo. En oikeesti voi kestää tätä. Yritin selittää äidillekin sitä miten se tuntui ihan erilaiselta kun unet yleensä.En pysty ymmärtämään. En vaan tajuu. Mut ehkä mun ei tarvi tajuta. Mut sitä mä vaan todellakin ihmettelen et olikse kaikki muka sattumaa? Toi ei VOINU olla sattumaa. Koska se oli varmaan oikeesti merkittävin uni minkä oon koskaan nähny ja must vaan tuntuu et mun pitää "tajuta siitä jotain". Ei välttämättä oikeesti mut tuntuu et se ei vaan voinu olla sattumaa. Täs on pakko olla jotakin. Eikä hui tunnu yhtään sellaselt normi ihastukselta siis miks vitussa se muka on enemmän ku muut? En todellakaan.... Käsitä. Täs on jotain niin helvetin hämärää meneillään.Ei must ehkä edes muuten tuntuis niin vahvasti siltä et täs on joku tarkotus mut ku se uni. Se sai mut viimeistään uskomaan et on oltava joku hemmetin syy sille miks näin sen. Entiiä onko mut pakko olla? Miten tollasia asioita voi muka tapahtua muuten vaan. Ei mulle edes normi ihastusunista tuu tollanen olo vaan pelkästään tosta. Mul oli vissiin about samantien heräämisen jälkeen sellanen olo että tos oli jotain outoo. Olin ihan silleen ei vittu tää on joku vitun käännekohta nyt mun elämässä. Se tuntu oikeest suuremmalt ku monikaan asia. Ja outoo on just se että tavallaan mä uskoin et kaikki menee hyvin. En tiedä saiko se uni mut jotenki uskomaan (hetkeks?) Että tällä on tarkotus ja et se ois jotenki enneuni ja et se on meant to be. Koska mulla oli ainakin vähän aikaa ehk just sellanen olo et kyl kaikki menee just niinku on tarkotuskin. Ja siis oikeesti call me crazy mut se tuntu vaa silt niinku se ois ollu todellisest elämäst, tulevaisuudest tai jotain. Sillee ihan niinku se tulis tapahtuu viel. En tiedä miks se tuntu siltä? Oon nähny sellasia unia aiemminkin missä oon seurustellu jonkun kanssa mut ei ne must tuntunu tolta. Siin se tuntu täysin siltä et meidän KUULUU olla yhdessä. Ei se muissa oo siltä tuntunut. Ei ees siinä unessa minkä näin yutosta, se oli ihan vitun asdjffkfkfkfkld ja tosi intense tavallaan sekin, mut se ei ollu samalla tavalla oikein. Omalla tavallaan joo mutta siin oli selkee ero. Siis voi helvetin perkele kun en oo ikinä mun mielestä aiemmin nähny jotain ihmistä unessa sillee et se on tuntunu niin totaalisesti siltä et that's it, näin sen kuuluu olla. Tuntuu että heti ku näin sen siel ja juoksin sen luo niin se vaan oli niin..... Se oli just niinku sen pitää ollakin. Jo siinä kun soitin sille ja kuulin sen äänen se tuntu nii oikeelt et just meidän kuuluu olla yhessä. Itse asiassa jo aikasemmissa kohtauksissa siinä unessa oli jotain huihin liittyvää ja siinäkin se tuntu jotenki nii eriltä ku mikään. Mut se vika kohtaus oli kaikist eniten sellanen tunteikas. En oo helvetti ikinä unessa pitäny kenestäkään kiinni sillä tavalla. Se oli kaikki niin oikein. Niinku oikeesti mä pidin siit kiinni, se oli ihan kiinni mus. Muistan ihan ku oisin nauranu siin jotain ja sekin ehkä. Ehkä jopa itkin myös. En tiedä miten surulliselt tää kuulostaa mut en tiiä koska oisin unessa tai valveilla viimeks ollu niin onnellinen? Se oli jotain niin puhdasta onnellisuutta ja riemua. Vihdoin mun rakkaani oli siinä mun sylissä ja kaikki oli tasan niinku pitääkin.Että semmosta.Jos toi uni oli sattumaa niin aika julma sellanen koska toi tais sinetöidä mun kohtaloni nimittäin nyt en ainakaan pääse yli ikinä.Mut onko kaikella tarkoitus vai ei? Tuntuu että on mut? En tiiä</blockquote>

En ole robotti