Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="badassbish" data-source="post: 141305" data-attributes="member: 474">joojep, itelläki ongelmia!en ala blurraa tätä tekstii ku en tiiä mitä kaikkee blurraisin, joten tw: syömishäiriö, sukupuolidysforia, pakkomielle terveellisyydestänelosluokal terkka ilmotti &quot;ai kauhee sää oot lihava&quot;. sit tuli kasvupyrähdys ja vitosel hän san &quot;ootpas sää laiha, et kai oo laihduttanu?. noihin aikoihin aloin innostuu enemmän julkkiksista ymv, ja halusin olla yhtä laiha kun &quot;huippumallit&quot; (liittyy osittain myös silloiseen balleriinahaaveeseen). vitos-kutosluokil pidin kaikkii diettei, joiden pointti oli syödä terveellisesti, seiskalla se vähä unohtu mt-ongelmien ja fyysisen sairauden myötä, kasi-ysiluokal jatkoin entistä rankemmin &quot;terveellistä elämää&quot;. lukion kakkosella olin kaverilla kyläs ja tajusin, etten oo syöny muroja 4 vuoteen - tän jälkee aloin pikkuhiljaa toipuu ja söin vapaamminennen abivuotta mt-ongelmat palas, identiteettikriisi iski ja syömishäiriö palas. tajusin, että mulla on ollu pitkään myös sukupuolidysforiaa, jonka oon vaa tunkenu &quot;kaikki muutkin tuntee näin&quot;-lokeroon (spoiler: kaikki cisnaiset eivät koe, että rintojen pitäs olla irrotettavissa ym. mukavaa) ja mt-ongelmat ohjas ajatteluu takas siihen, että syön liian epäterveellisestipahinta on, etten tunnistanu itessäni syömishäiriökäytöstä, vaan ajattelin vaa syöväni terveellisesti. abivuoden talvella, eli puol vuotta sit, tajusin mitä tää koko ruokahomma oikeesti on. koen usein olevani liian lihava ja että &quot;terveellinen&quot; ruokavalio vois auttaa siinä. sukupuolidysforian kaa alan tulla jo juttuun ja tajuun, mitä millonkin on tehtävä sen helpottamikseks, mutta tää terveellisyys=laihuus hommeli on yhä iso ongelma</blockquote>

[QUOTE="badassbish, post: 141305, member: 474"] joojep, itelläki ongelmia! en ala blurraa tätä tekstii ku en tiiä mitä kaikkee blurraisin, joten tw: syömishäiriö, sukupuolidysforia, pakkomielle terveellisyydestä nelosluokal terkka ilmotti "ai kauhee sää oot lihava". sit tuli kasvupyrähdys ja vitosel hän san "ootpas sää laiha, et kai oo laihduttanu?. noihin aikoihin aloin innostuu enemmän julkkiksista ymv, ja halusin olla yhtä laiha kun "huippumallit" (liittyy osittain myös silloiseen balleriinahaaveeseen). vitos-kutosluokil pidin kaikkii diettei, joiden pointti oli syödä terveellisesti, seiskalla se vähä unohtu mt-ongelmien ja fyysisen sairauden myötä, kasi-ysiluokal jatkoin entistä rankemmin "terveellistä elämää". lukion kakkosella olin kaverilla kyläs ja tajusin, etten oo syöny muroja 4 vuoteen - tän jälkee aloin pikkuhiljaa toipuu ja söin vapaammin ennen abivuotta mt-ongelmat palas, identiteettikriisi iski ja syömishäiriö palas. tajusin, että mulla on ollu pitkään myös sukupuolidysforiaa, jonka oon vaa tunkenu "kaikki muutkin tuntee näin"-lokeroon (spoiler: kaikki cisnaiset eivät koe, että rintojen pitäs olla irrotettavissa ym. mukavaa) ja mt-ongelmat ohjas ajatteluu takas siihen, että syön liian epäterveellisesti pahinta on, etten tunnistanu itessäni syömishäiriökäytöstä, vaan ajattelin vaa syöväni terveellisesti. abivuoden talvella, eli puol vuotta sit, tajusin mitä tää koko ruokahomma oikeesti on. koen usein olevani liian lihava ja että "terveellinen" ruokavalio vois auttaa siinä. sukupuolidysforian kaa alan tulla jo juttuun ja tajuun, mitä millonkin on tehtävä sen helpottamikseks, mutta tää terveellisyys=laihuus hommeli on yhä iso ongelma [/QUOTE]

En ole robotti