Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="immortalem" data-source="post: 139562" data-attributes="member: 367">Pitkälti samanlaisia ajatuksia minullakin. Olen aina tiennyt, etten halua lapsia: en ensinnäkään pidä lapsista ja toisekseen kauhistuttaa ajatus olla vastuussa toisesta ihmisestä 18 vuoden ajan. Aina pitäisi miettiä lapsenkin etua päätöksiä tehdessä ja se kahlitsisi paikoilleen niin pitkäksi aikaa. En ylipäänsä halua luoda ketään tähän maailmaan, en minäkään olisi syntynyt jos olisin saanut siitä itse päättää. Yhteiskunnan oletus lisääntymisestä on vanhanaikainen ja se pitäisi unohtaa kokonaan. Parisuhteessa oloa voisin ehkä joskus kokeillakin, mutta siinäkin pelottaa se, että toinen voi lähteä viereltäsi milloin tahansa ja ainoa sitova asia on luottamus toiseen. Luottamuksen kehittyminen vaatii omalla kohdallani niin paljon aikaa, että suhteeseen päätyminen nykyaikaisilla parisuhdemarkkinoilla näyttää omissa silmissäni miltei mahdottomalta. Parisuhde myös vaatii kompromisseja, kuten sanoitkin. En tiedä lähtisinkö siihen, olen niin itsekäs ja itsepäinen etten välttämättä pitkällä aikavälillä jaksaisi huomioida toisen mielipidettä kaikessa. Läheisyys ja kumppanuus olisi suhteessa plussaa, olisi mukavaa kokea tuntevansa toinen läpikotaisin ja olisi aina joku, keneen tukeutua vaikeina aikoina. Katsoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan; ehkä löytyy joku, vaikka pärjään vallan hyvin yksinkin.</blockquote>

[QUOTE="immortalem, post: 139562, member: 367"] Pitkälti samanlaisia ajatuksia minullakin. Olen aina tiennyt, etten halua lapsia: en ensinnäkään pidä lapsista ja toisekseen kauhistuttaa ajatus olla vastuussa toisesta ihmisestä 18 vuoden ajan. Aina pitäisi miettiä lapsenkin etua päätöksiä tehdessä ja se kahlitsisi paikoilleen niin pitkäksi aikaa. En ylipäänsä halua luoda ketään tähän maailmaan, en minäkään olisi syntynyt jos olisin saanut siitä itse päättää. Yhteiskunnan oletus lisääntymisestä on vanhanaikainen ja se pitäisi unohtaa kokonaan. Parisuhteessa oloa voisin ehkä joskus kokeillakin, mutta siinäkin pelottaa se, että toinen voi lähteä viereltäsi milloin tahansa ja ainoa sitova asia on luottamus toiseen. Luottamuksen kehittyminen vaatii omalla kohdallani niin paljon aikaa, että suhteeseen päätyminen nykyaikaisilla parisuhdemarkkinoilla näyttää omissa silmissäni miltei mahdottomalta. Parisuhde myös vaatii kompromisseja, kuten sanoitkin. En tiedä lähtisinkö siihen, olen niin itsekäs ja itsepäinen etten välttämättä pitkällä aikavälillä jaksaisi huomioida toisen mielipidettä kaikessa. Läheisyys ja kumppanuus olisi suhteessa plussaa, olisi mukavaa kokea tuntevansa toinen läpikotaisin ja olisi aina joku, keneen tukeutua vaikeina aikoina. Katsoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan; ehkä löytyy joku, vaikka pärjään vallan hyvin yksinkin. [/QUOTE]

En ole robotti