Mielenterveys Miten oman persoonan voi rakentaa??

[badassbish]

Mulla on ollu mt-ongelmii nyt jonkin aikaa ja oon alkanu käydä psykologilla. Näiden käyntien aikana ja niiden välillä tapahtuvana itsepohdintana mulle on selvinny, ettei mun persoonallisuus oo ikinä päässy kehittyy sellaseks, mikä sen kuuluis olla. Tää selittää tosi monii asioita, mm. sitä etten oo huomannu muita ongelmiani ennen kun nyt, koska mun "persoonallisuus" (eli periaatteessa valeminä sekä kaikki vakiintuneet toimintatavat) on peittäny ne alleen täysin

Todennäkösesti käydään tätä asiaa läpi psykologin kaa vaikka kuinka kauan, mut olis kiva tietää, onks jollai muulla ikinä ollu tämmöstä ongelmaa? Ja onks mitää pienii tai isompii ratkasuehdotuksii? Tavallaa ei oo kehittynyttä persoonaa vaikka on luullu nii, sit on tapahtunu jotai ikävää, on vihdoin tajunnu olevansa iha hukas ja sit ajautunu täyteen identiteettikriisiin sekä huomannu kaikki miljoonat ongelmansa

 

[aviva]

Aika auttaa. Mä oon tässä syksyn ajan etsinyt itseäni ja se et saa puhua ihmisille ja välil se et vaan ottaa aikaa itselleen on molemmat ollu tosi tärkeitä juttuja. Ja sit meen tarkoituksella omien mukavuus alueiden ulkopuolelle

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

Aikaa mäkin olin tulossa sanomaan. Kun alkaa oikeasti pohtia mitä mieltä mistäkin on, ilmaista omia halujaan niin pikkuhiljaa se oma persoona tulee esiin. Voi tosin aiheuttaa suurta kipua ja räjähdyksiä lähipiirin kanssa törmätessä.

 

[Tanssivapina]

Pohdiskelu ja reflective writing on aika hyödyllistä. Just yrittää miettiä säännöllisesti asioista että onko tämä mitä minä haluan vai mitä muut haluaa. Tunnenko minä oikeasti näin, vai onko tämä muuten minä oletan että mun on pitäisikö tuntea. Meille kaikille syötetään niin paljon odotuksia ja paineita muilta. Kaikki kommentit et "sun pitäisi" tai "sinuna minä"... Sitten me yritetään epätoivoisesti sopia joukkoon ja mietitään kuinka muut näkee meidät ja yritetään olla jotain mitä me oletetaan muiden haluavan meidän olla. Tottakai siinä sitten kadottaa autenttisen minänsä, tai jos se tapahtuu just kehitysvaiheessa niin ei koskaan edes kehitä sitä autenttista minää. Mä lähtisin rohkeasti kokeilemaan erilaisia juttuja ja sit kirjoittaa päiväkirjaa siitä että miltä se tuntuu susta. Kirjoittamisessa on se hyvä puoli että sitä voi lukea takas ja huomata paremmin tekstistä että puhutko siltä mistä susta tuntuu vai siitä miltä muista tuntuu? Esimerkiksi nyt tosi simppeli esimerkki vaikka uuden harrastuksen kokeilemisesta. "Musta tuntu vapaata kun tanssin mutta sitten muut oppilaat tunnilla katso mua vinoon ja tanssitunnin jälkeen mulla oli epävarma olo, joten tanssi ei oo mun juttu". Tästä huomaa että se tanssi ei ollut se mikä aiheutti sen olon vaan muut ihmiset... En tiedä onko tässä mun tekstissä järkeä.
Mut yleensä ensi askel on tunnistaa mikä on susta lähtöisin ja minkä sä oot ottanut omaksi ulkopuolelta.