Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 81919" data-attributes="member: 34"><p>Siis no, kun. Mul on aina ollu huono itsetunto, luulisin. Varmaan jo lapsena. Koska mul on aina ollu sellasia ajatuksia että mä en saa tehdä kuten ite haluun. Et se millanen mä oikeesti oon ei riitä eikä tuu ikinä riittämään. En oo koskaan ymmärtänyt mistä elämässä on kyse ja must on aina tuntunut että mun lähinnä pitää osua johonkin tiettyyn malliin eikä mitään muuta. Oon koulussaki ollu sellanen melko hikari suoraan sanottuna. En ehkä ihan yhtä paha ku jotkut muut mutta kuitenkin must tuntu et mun pitäs olla täydellinen kaikes muiden mielestä. Jossain vaiheessa mä annoin niiden numeroiden tippua enemmänkin, varsinkin lukiossa en oikee jaksanu välittää ja luin aika vähän kokeisiinkin silloin. Esim ylppäreihin en lukenut paljon paskaakaan loppujen lopuksi. Mutta joo siis jotenki sellanen... Mä oon vaa kokonaisuudessaan niin erilainen ja outo ettei siit pääse yli. Ja sitten ku aina joku muistuttaa siitä mua, niin mulle tulee vähän niinku sellanen olo että mun pitää yrittää ihan hirveesti. Aina jos vaikka just puhun jonkun kanssa ja varsinkin jos sanotaan jotai negatiivist vaikka mun ihastusjutuista, niin mulle tulee sellain olo että mun pitäs yrittää olla samanlainen ku muut ettei kaikki ois aina silleen &quot;mitä vittua&quot; niiku et. Tuntuu et se vika on pakko olla silloin mussa jos mul on aina kaikkien kaa tää sama juttu ettei mua hyväksytä. Jos jopa mun veli on silleen yäk homot ja transseksuaalit on kuvottavia ja sit plus oudoksuu vähän näit muitaki juttuja ehk, nii hyväksyyks kukaan mua ikinä. Tuntuu et pitää vaan yrittää ja yrittää koko ajan, ihan liikaa. Et en pysty paljastaa ihmisille sitä kuka mä oon oikeesti.</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 81919, member: 34"] Siis no, kun. Mul on aina ollu huono itsetunto, luulisin. Varmaan jo lapsena. Koska mul on aina ollu sellasia ajatuksia että mä en saa tehdä kuten ite haluun. Et se millanen mä oikeesti oon ei riitä eikä tuu ikinä riittämään. En oo koskaan ymmärtänyt mistä elämässä on kyse ja must on aina tuntunut että mun lähinnä pitää osua johonkin tiettyyn malliin eikä mitään muuta. Oon koulussaki ollu sellanen melko hikari suoraan sanottuna. En ehkä ihan yhtä paha ku jotkut muut mutta kuitenkin must tuntu et mun pitäs olla täydellinen kaikes muiden mielestä. Jossain vaiheessa mä annoin niiden numeroiden tippua enemmänkin, varsinkin lukiossa en oikee jaksanu välittää ja luin aika vähän kokeisiinkin silloin. Esim ylppäreihin en lukenut paljon paskaakaan loppujen lopuksi. Mutta joo siis jotenki sellanen... Mä oon vaa kokonaisuudessaan niin erilainen ja outo ettei siit pääse yli. Ja sitten ku aina joku muistuttaa siitä mua, niin mulle tulee vähän niinku sellanen olo että mun pitää yrittää ihan hirveesti. Aina jos vaikka just puhun jonkun kanssa ja varsinkin jos sanotaan jotai negatiivist vaikka mun ihastusjutuista, niin mulle tulee sellain olo että mun pitäs yrittää olla samanlainen ku muut ettei kaikki ois aina silleen "mitä vittua" niiku et. Tuntuu et se vika on pakko olla silloin mussa jos mul on aina kaikkien kaa tää sama juttu ettei mua hyväksytä. Jos jopa mun veli on silleen yäk homot ja transseksuaalit on kuvottavia ja sit plus oudoksuu vähän näit muitaki juttuja ehk, nii hyväksyyks kukaan mua ikinä. Tuntuu et pitää vaan yrittää ja yrittää koko ajan, ihan liikaa. Et en pysty paljastaa ihmisille sitä kuka mä oon oikeesti. [/QUOTE]

En ole robotti