Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 94734" data-attributes="member: 34">Miten voi olla jatkuvasti toistensa kanssa ristiriidassa olevia pakko-oireita.Ja samaan aikaan järjellä tiedän että ei ole mitään suurta tarkoitusta millään mutta samalla tää sama pakkomielle mikä on vaivannut mua koko elämäni jatkuu vaan.Oikeastaan välillä oon uskonut siihen oikeasti ja välillä taas en tiedä enää mihin uskoa.Ja mitä ihastuksiiin tulee? Mulla on pakkomielle siitä että KUKAAN ei oo minkään arvoinen mutta silti mulla on tunteita niin paljon etten kestä.On tunteita niin kaita kuin olaakin kohtaan, näin esim...Kumpaakaan en tunne ja vaikka tuntisinkin niin tuskinpa ne ois silti mun mielestä minkään arvosia. Ja silti on niin vitusti tunteita, oli ihmiset sit millasia kusipäitä tahansa. Se varmaan jo kertoo tarpeeks mun todellisuudentajusta että oon oikeasti ollut helvetin ihastunut ainakin yhteen murhaajaan, joten ei tässä kyllä olla mitenkään erityisen järjissään oltu vuosiin? Jos koskaan?Ainiin, ja tokihan olin putteenkin ihastunut. Olikohan se 2019 vai millon. Joskus siinä main. Ja at this point myönnän nää kaikki aivan surutta koska ei mulla oo mitään ylpeyttä tai todellisuudentajua tai normaaliutta ollu jäljellä enää muutenkaan. Ainahan mä oon ollu tämmönen sekopää ilmeisesti. Ei mua jaksa edes oikein hävettää. Oon moraaliton paska ollu aina.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 94734, member: 34"] Miten voi olla jatkuvasti toistensa kanssa ristiriidassa olevia pakko-oireita. Ja samaan aikaan järjellä tiedän että ei ole mitään suurta tarkoitusta millään mutta samalla tää sama pakkomielle mikä on vaivannut mua koko elämäni jatkuu vaan. Oikeastaan välillä oon uskonut siihen oikeasti ja välillä taas en tiedä enää mihin uskoa. Ja mitä ihastuksiiin tulee? Mulla on pakkomielle siitä että KUKAAN ei oo minkään arvoinen mutta silti mulla on tunteita niin paljon etten kestä. On tunteita niin kaita kuin olaakin kohtaan, näin esim... Kumpaakaan en tunne ja vaikka tuntisinkin niin tuskinpa ne ois silti mun mielestä minkään arvosia. Ja silti on niin vitusti tunteita, oli ihmiset sit millasia kusipäitä tahansa. Se varmaan jo kertoo tarpeeks mun todellisuudentajusta että oon oikeasti ollut helvetin ihastunut ainakin yhteen murhaajaan, joten ei tässä kyllä olla mitenkään erityisen järjissään oltu vuosiin? Jos koskaan? Ainiin, ja tokihan olin putteenkin ihastunut. Olikohan se 2019 vai millon. Joskus siinä main. Ja at this point myönnän nää kaikki aivan surutta koska ei mulla oo mitään ylpeyttä tai todellisuudentajua tai normaaliutta ollu jäljellä enää muutenkaan. Ainahan mä oon ollu tämmönen sekopää ilmeisesti. Ei mua jaksa edes oikein hävettää. Oon moraaliton paska ollu aina. [/QUOTE]

En ole robotti