Syvälliset Mikä saa teidät uskomaan ihmisten hyvyyteen?

[Poistettu käyttäjänimi 92]

Vähän ehkä johdatteleva kysymys otsikossa. Ajattelen, että ihmisillä on täysi kyky toimia sekä ihanasti että kauheasti, mutta että tässä maailmassa on helpompi elää, jos edes uskoo ihmisten kykyyn tehdä mukavia asioita toisilleen.

Minulle itselleni todisteena ihmisten hyvyydestä ja avuliaisuudesta toimii ainakin se kuinka ihmiset auttavat tuntemattomia ja tuttuja suurkatastrofien yhteydessä. Maria Petterssonin kolumni on aika avaava tähän aiheeseen liittyen.

Toisen mukavan ajatuksen muistan esittäneen julkisuudessa hieman pyörähtänyt Emma Vepsä. Hän sanoi, että lifausmatkallaan lähes joka maassa kuskit varoittelivat seuraavan maan ihmisten epäystävällisyydestä ja siitä kuinka Vepsän täytyisi olla varovainen rajaa ylittäessä. Ja tätä jatkui usean maan kohdalla. Nämä kuskit pitivät itseään ja oman maansa kansalaisia poikkeuksellisen mukavina, vaikka todellisuudessa avuliaita löytyy joka paikasta.

Jakakaa toki tekin omakohtaisia tai ei niin omakohtaisia juttuja aiheeseen liittyen!


Pitäis ehkä vielä lisätä mun listaan kaikki ihmiset, jotka jakaa esim netissä heille hyväksi havaittuja juttuja tai tekee esim zinejä, joissa annetaan käytännönläheisiä vinkkejä tai yleisesti jaetaan ajatuksia ilman mitään pönötystä. Myöskin ihania on ihmiset, jotka jaksaa esim kääntää nettiin videoita tai kokonaisia kirjoja ja sitten vielä jakaa ne käännökset ilmaiseksi toisille.

 

[Skeletor]

Oma hyvyyteni ja avuliaisuuteni.

 

[Makkachin]

Oma hyvyyteni ja avuliaisuuteni.

Oikeastaan tämä, koska ihmiset ovat kykeneväisiä hyvyyteen ja pahuuteen yhtä lailla kuin minä itse olen.

 

[Skeletor]

Oikeastaan tämä, koska ihmiset ovat kykeneväisiä hyvyyteen ja pahuuteen yhtä lailla kuin minä itse olen.

Itse en kykene pahuuteen.. hyi tuhmuri..

 

[Makkachin]

Itse en kykene pahuuteen.. hyi tuhmuri..

Heh heh...

 

[Skeletor]

Avaan vähän vastaustani, kun aloittaja tykkäsi:
Minulle on tosi vaikeaa olla auttamatta oikeasti hätää kärsivää, esimerkiksi itkevää ihmistä. Jos minä en auttaisi, niin kuka sitten? Se ehkä edesauttoi muutostani mainosmiehestä nuorisotyöntekijäksi, vaikken ole jälkimmäiseen rooliin kaikkein sopiva tapojeni takia.
En ole uskonnollinen mies, mutta äiti kasvatti minut luterilaiseksi ja sanoi kerran, että ei sinne arkkuun saa kuin itsensä, niin olen aina ajatellut että kaikkia pitää auttaa miten pystyy. Kai niin Jeesuskin tekisi. Buddhalaisesta uskosta olen oppinut Internetin kautta sen, että paha saa aina palkkansa ja olen totta vie auttanut tuon palkan maksamisessa pahantekijöille.
Mutta en osallistu mihinkään rahankeräyksiin mitä korruptoituneet SPR ja Unicef auttavat, ne ovat pelkkää hyväluuloisten riistoa huono-onnisten kustannuksella.

 

[Mandalay]

Uskon vaan siihen, että suurimmalla osalla ihmisistä on sisäänrakennettu moraali, joka yhdistettynä kasvatukseen saa toimimaan hyvällä tavalla. Lisäksi mulla on uskonnollinen puoli tässä hyvyysajattelussa, ja uskonkin että se sisäänrakennettu hyvyys ja se, että ihmiset kokee hyvän antamisen toiselle positiivisena tunteena on jumalan aikaansaamaa ja myös välttämätöntä sen kannalta, että ihmislaji on selvinnyt näinkin pitkälle. Suurin osa on tän sitten sisäistänyt oli uskontoa tai ei. En kuitenkaan aukottomasti usko siihen, että jokainen vastaantulija on hyvä ja toisinaan hyvyys vaan jää jonkun muun motiivin alle ja tehdään jotakin mikä ei ole hyvää. En tiedä käykö tämä selitys nyt hirveästi järkeen kun oon viiniä aika paljon juonut, mutta joo sen verran kiinnostava aihe että oli pakko jotain sanoa :D

 

[klovni]

Ihan kaikki kivat, mukavat ja hyvät asiat mitä jotkut ihmiset toisilleen tekevät, sekä empaattisuus ja avuliaisuus saavat uskomaan, että hyviäkin ihmisiä on vielä olemassa :) Ja vaikka ois kyse pienistäkin asioista, niin silti se luo sen fiiliksen, että kyl täs vielä jotain toivoa on.

 

[Totenkopf]

Se kun talonmies tuli keskellä yötä päästämään minut sisälle koska muutoin olisin paleltunut kuoliaaksi.