Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="mamiya" data-source="post: 148248" data-attributes="member: 176">Äiti kuoli reilu kuukausi sitten rintasyöpään, eli diagnoosista alle vuoden. sairaus eteni nopeesti: ekana ei jaksanut kävellä, sitten tuli rollaattori. Huimaus, enää ei voinut jättää yksin kotiin, seuraavaksi rollaattori, pyörätuoli ja lopulta sairaalasänky meidän olohuoneessa. Onneksi sai kuolla kotona. Kesä meni pöllyssä henkisesti ja fyysisesti: sairaalakäyntejä, osastojaksoja, äidin kanssa hoidossa ravaamista ja viimeisten hetkien nauttimista. Äiti ehti täyttää 56 vuotta. Äidin äiti kuoli syöpään, äidin serkulla kans rintasyöpä. Villi veikkaus että alttius periytyvää. Ei ole ehtinyt kunnolla surra, hautajaisten järjestäminen vei ajatukset muualle ja nyt on epätodellinen olo. Miehen psykoottiset oireet pahenee ja niissä on kestämistä, onneksi lupasi hakea apua (tosin sitä ei saa ennen kun on kuivilla). Vuoden sisään kerennyt olemaan suljetulla ja eilen jouduin hakemaan vankilasta pois kun oli vanhoja sakkoja jäänyt maksamatta, onneksi sain lainaan rahaa. Pitäisi nyt kesän jälkeen jatkaa koulua mutta en usko että jaksan ja lopettamalla tuotan muille pettymyksen. Kädet lakkaa huononee, onneksi ensi kuussa fysioterapia. En ole päässyt vielä kuiville enkä tiedä millon pääsen. Elämä ei ole aina reilua tai kivaa mutta olen elossa ja mulla on katto pään päällä, kai sekin on jo jotain.</blockquote>

[QUOTE="mamiya, post: 148248, member: 176"] Äiti kuoli reilu kuukausi sitten rintasyöpään, eli diagnoosista alle vuoden. sairaus eteni nopeesti: ekana ei jaksanut kävellä, sitten tuli rollaattori. Huimaus, enää ei voinut jättää yksin kotiin, seuraavaksi rollaattori, pyörätuoli ja lopulta sairaalasänky meidän olohuoneessa. Onneksi sai kuolla kotona. Kesä meni pöllyssä henkisesti ja fyysisesti: sairaalakäyntejä, osastojaksoja, äidin kanssa hoidossa ravaamista ja viimeisten hetkien nauttimista. Äiti ehti täyttää 56 vuotta. Äidin äiti kuoli syöpään, äidin serkulla kans rintasyöpä. Villi veikkaus että alttius periytyvää. Ei ole ehtinyt kunnolla surra, hautajaisten järjestäminen vei ajatukset muualle ja nyt on epätodellinen olo. Miehen psykoottiset oireet pahenee ja niissä on kestämistä, onneksi lupasi hakea apua (tosin sitä ei saa ennen kun on kuivilla). Vuoden sisään kerennyt olemaan suljetulla ja eilen jouduin hakemaan vankilasta pois kun oli vanhoja sakkoja jäänyt maksamatta, onneksi sain lainaan rahaa. Pitäisi nyt kesän jälkeen jatkaa koulua mutta en usko että jaksan ja lopettamalla tuotan muille pettymyksen. Kädet lakkaa huononee, onneksi ensi kuussa fysioterapia. En ole päässyt vielä kuiville enkä tiedä millon pääsen. Elämä ei ole aina reilua tai kivaa mutta olen elossa ja mulla on katto pään päällä, kai sekin on jo jotain. [/QUOTE]

En ole robotti