Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="irwikissa" data-source="post: 76072" data-attributes="member: 56">En haluais valittaa pikkuasioista ja jotenkin semmonen olo että mulla ei ees oo semmoseen oikeutta kun mun ongelmat ei ole kovin isoja ja mä olin ite syyllinen tähän. Muutenkin mulla on ollut kohtuullisen onnellinen lapsuus jne ja monella on asiat miljoona kertaa huonommin. Edes säädölle en kehtaisi valittaa/purkautua kun tiedän hänellä olevan paljon isompiakin ongelmia mietittävänäMutta siis olin ollu pitkän päivän treeni leirillä ja en jaksanu ja saanu aikaseksi lähettyä koiraa ulkoiluttamaan ennen ku nyt. Sohvalla makaava ja elokuvaa katsova isäni päättää kuitenkin taas kerran osoittaa kuinka huono, saamaton, laiska paska olen ihmisenä kun en ensimmäisenä lähtenyt sinne vaan kävin suihkussa (ja tämäkin siksi että hän ei valittaisi minun olevan siellä juuri kun hän haluaa tulla)tiedän että ei ole koiran syy että minua väsyttää ja on sen oikeus päästä ajoissa ulos ja mulla on paha olo siitä miten en vaan aina saa aikaiseksi. Lisäksi syytän itseäni siitä että vain jämähdin käytävälle seisomaan enkä pannut koiraa etusialle. En myöskään voi valittaa tai sanoa etten lähde koska "sinä halusit koiran" ja tottahan se on.En vain ymmärrä mitä sisarukseni ja isäni saavat siitä että jatkuvasti huomauttelevat ja etsivät pikkuvirheitä käytöksestäni. Kuten vaikka olenko laittanut puolitäyden vai täyden vesipullon jääkaappiin. Ja näistä pitää huomauttaa lukuisia kertoja ja irvailla siitä miten en osaa tehdä mitään oikein.Sisarukseltani olen myös kuullut kommentin "ja tulevaisuudessa irwikissalla on diabetes kun se syö aina herkkuja". Tuokin sattui koska tiedän että syön niitä liikaa ja se on minulle huonoksi vaikka normaali ja alipainon rajoilla mennäänkin. Välillä hän huomauttaa myös miten vaikka pesen hiukset väärin tai teen jotain muuta väärin ja yrittää aina osoittaa olevansa parempi ihminen kaikin puolin. Sisarukseni myös irvailla esim jos en ole huonettani siivonnut tms hänelle kuulumatontaTullessani lenkiltä isäni totesi hyvin pettyneeseen sävyyn että "miksi ei voi mennä kun sanotaan?" Ja kun vastasin että yritin välttää sitä että se sittenvalittaisi suihkussa käymisestä kun hän haluaa tulla hampaita pesemään niin hän vain naurahti niinkuin se ei olisi edes totta että hän siitä huutaisi. Sanoin sitten että minulla ei näköjään ole mahdollisuutta toimia nii että hän ei valittaisi ja kysyin että voisiko vaan jättää huutamatta (näissä kohdissa siis jo itkin) ja hän vain vastasi jotain että ei voi. En siis kuullut kunnolla kun puhui niin hiljaa</blockquote>

En ole robotti