Mielenterveys Luin mun päiväkirjat läpi ja tajusin että mulla on ollut todella hyvä elämä

[Hydrangea]

Oon siis aloittanut päiväkirjan suht säännöllisen kirjoittamisen 8-vuotiaana ja pidän sitä edelleen. Aloitin jouluna niiden läpi käymisen ja sain viime viikolla luettua viime vuoden loppuun asti tehdyt.

Mua yllätti hyvin paljon se, miten kirjojen sisältö ja mun omat muistikuvani poikkeavat toisistaan. Mulla on ollut vakavaa masennusta vuosia ja se kyllä näkyy kirjojen sivuilla selkeästi. Mutta mun elämä on ollut ihan toisenlaista kuin mitä olen muistanut. Ilmeisesti masennus on saanut aikaan sen, että olen ihan tosissani luullut, ettei mulla ole teininä ollut kavereita enkä oo juuri koskaan tehnyt mitään. Välivuotenikin luulin maanneeni kotona itkemässä. Oon suoraan sanottuna unohtanut ihmisiä, tapahtumia, kaiken hyvän. Ysiluokalla näytän olleen joka päivä jossain kavereiden kanssa, välivuonna oon saanut tallilta kavereita, käynyt baareissa, jutellut miesten kanssa, reissannut... Ja mä en ole muistanut noita.

Aika järkyttävää. Oon vieläpä vuosia elänyt sellaisessa katumuksessa, että kunpa olisin elänyt elämäni toisin. Ja ihan turhaan näköjään.

Mutta tulipa selväksi miten radikaalisti masennus vaikuttaa aivoihin.