Hazel
Nainen uskoi, että heidän pelistään tulisi hauska ja oli melkoisen varma siitä, että Nate tulisi voittamaan sen. Eikä se haittaisi häntä, sillä hän halusi pitää vain hauskaa. Nainen vilkaisi Natea, he olivat selvästi täysin eri maailmoista, mutta sillä ei ollut tällä hetkellä minkäänlaista merkitystä. Hän piti siitä, ettei Nate tiennyt hänestä mitään, ei suhteestaan, ei perheensä rahoista tai mistään. Moni muu, joka tiesi, ei ollut näin aito kuin mitä Nate tuntui olevan häntä kohtaan.
Hazel hymyili hieman, kun mies ryhtyi ohjeistamaan häntä ja siirtyi hänen taakseen, laskien kätensä hänen lantiolleen. Hazel tunsi miten lämpö tuntui huokuvan Natesta, samalla kun hän kuunteli tuon sanoja ja hymyili hiljaa itsekseen. Olonsa ei ollut missään nimessä epämukava, kun mies oli niin lähellä häntä. Enemmänkin tuntui jännittävältä olla näin lähellä jotain muuta miestä kuin kihlattuaan. Hazel puraisi kevyesti alahuultaan, miehen siirtäessä häntä lähemmäksi pöytää ja vilkaisi sitten tuota, kun mies astui kauemmaksi hänestä.
”Kiitos”, nainen sanoi.
”Tiedätkö, pidän siitä miten sovin sinun kehosi lähelle. Kuin kuuluisin siihen”, Hazel tuumasi puoliksi vitsaillen ja puoliksi flirttaillen.
”Ehkä olen löytänyt tulevan puolisoni”, nainen kiusoitteli hymyillen, käänsi katseensa ja keskittyi hetken noudattamaan miehen ohjeita, jonka jälkeen hän löi valkoisen pallon kohti muita.