Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Lalamon" data-source="post: 38223" data-attributes="member: 89">Itellä ulkopuolisuuden tunne kasvoi yläasteelta lähtien huomattavasti, kun melkeen jokasessa asiassa aloin olee muiden mielestä outo. Jopa täällä &quot;suvaitsevassa lukiossa&quot;, missä olen, koen yhä muhun kohdistuvaa oudoksuntaa ja ulkopuolelle jäämistä. Oon miettinyt, et onko kohdallani kyse siitä, että nuorena on vaan tarve pysyä porukoissa ja nälviä ulkopuolelle jäänyttä hikkyä, vaikka ei itse tätä sen kummemmin inhoaisi. Esimerkiksi lukio kemian ykköskurssilla mun luokkalaiset hoputteli ja katto oudoksuneena sivusta, kun en oikeen osannut tehdä tunnin labratyötä. Tunnin loputtua yks tyttö tästä porukasta alko kuitenkin olee mulle mukava, kun omat frendinsä lähtivät tunnilta pois. Tästä tulee ihan Harry Potterin tilanne mieleen, kun jästien maassa kukaan luokkatovereista ei kaveerannut hänen kaa, kun Dudleyn jengille se oli merkki Harrystä pitämisestä, mikä oli koulun normien mukaan kiellettyä. :D</blockquote>

[QUOTE="Lalamon, post: 38223, member: 89"] Itellä ulkopuolisuuden tunne kasvoi yläasteelta lähtien huomattavasti, kun melkeen jokasessa asiassa aloin olee muiden mielestä outo. Jopa täällä "suvaitsevassa lukiossa", missä olen, koen yhä muhun kohdistuvaa oudoksuntaa ja ulkopuolelle jäämistä. Oon miettinyt, et onko kohdallani kyse siitä, että nuorena on vaan tarve pysyä porukoissa ja nälviä ulkopuolelle jäänyttä hikkyä, vaikka ei itse tätä sen kummemmin inhoaisi. Esimerkiksi lukio kemian ykköskurssilla mun luokkalaiset hoputteli ja katto oudoksuneena sivusta, kun en oikeen osannut tehdä tunnin labratyötä. Tunnin loputtua yks tyttö tästä porukasta alko kuitenkin olee mulle mukava, kun omat frendinsä lähtivät tunnilta pois. Tästä tulee ihan Harry Potterin tilanne mieleen, kun jästien maassa kukaan luokkatovereista ei kaveerannut hänen kaa, kun Dudleyn jengille se oli merkki Harrystä pitämisestä, mikä oli koulun normien mukaan kiellettyä. :D [/QUOTE]

En ole robotti