Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Arkisto
Kertoisinko Ilta-Sanomien juttuun omista kiusaamiskokemuksistani?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="Dalai_Mama" data-source="post: 4840" data-attributes="member: 198"><p>Minuakin kiinnostaisi lähettää oma kokemukseni, mutta en halua omaa nimeäni mihinkään iltapulun juttuun. näkyyköhän loppuartikkeli nimettömänä lähettäjänä pyynnöstä? En ehkä jaksa lähettää kyselyä tuonne. Haluan kuitenkin avautua nyt kun tuli muistot mieleen omasta kiva-koulukokemuksesta.</p><p></p><p>en ite muista mitään lomakkeiden täyttöä, mutta omista ala-asteajoista on sen verran aikaa että voi olla etten vain muista tätä. Tuo ryhmäkeskustelu kiusaajan, opettajan ja minun välillä kyllä oli ja opettaja oli täysin kiusaajan puolella. Taustatietoa että tämä keskustelu oli ollessani kuudennella luokalla, kiva-koulu tuli meille käyttöön ollessani neljännellä tai viidennellä? ja tämä luokkalaiseni oli kiusannut minua jo esikoulusta lähtien. Kyseinen tyttö oli välillä ilkeä muillekkin, mutta minä olin ensisijainen kohde varmaankin siksi että olin ujo ja hiljainen joka teki minusta helpon kohteen. Tätä ennen oli tietty ollut kaiken maailman muita keskusteluita ja järjestelyitä, mutta meillä vaihtui opettajat melko tiuhaan joka vaikeutti asiaan puuttumista. Tämä opettaja oli kuitenkin ollut meillä pisimpään, ja tiesi kyllä tilanteen hyvin. Häntä ei vain kiinnostanut.</p><p></p><p>Takaisin tähän kiva-kouluhaastatteluun joka lopulta tapahtui kun äitini painosti koulua tarpeeksi. Keskustelu kesti n. 15 min jossa opettajani vain sanoi että minun täytyy kasvattaa paksumpi nahka sillä yläasteella meno olisi vielä rankempi, enkä selviäisi siitä jos olen näin herkkä :D ja sanoi vielä että kiusaajani on kehittynyt kovasti ja yrittää niin paljon (en tiedä missä hän oli kehittynyt ja mitä yrittää, koska en itse huomannut eroa suuntaan tai toiseen).</p><p></p><p>En itse koe että ongelma olisi niinkään itse kiva-kouluohjelmassa, se on minusta ideana ihan hyvä. MUTTA se on kuitenkin vain työkalu opettajille ja muulle koulun henkilökunnalle kitkeä kiusaamista, ja valitettavan moni ei sitä osaa käyttää oikein joka johtaa sitten tähän kiusatun syyllistämiseen. Voisi verrata tätä mihin tahansa muuhun ammattiin, esim. remonttimiehellä on vasara, ja tarkoitus on naulata naula seinään; sen sijaan hän hakkaa naulan vierestä seinään koloja. Kyse on silkasta ammattitaidottomuudesta, joka aiheuttaa tuhoa. Remonttireiskan kohdalla seinä on pilalla, opettajan kohdalla lapset ja nuoret kärsivät ja saavat mahdollisesti vakaviakin mielenterveysongelmia.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="Dalai_Mama, post: 4840, member: 198"] Minuakin kiinnostaisi lähettää oma kokemukseni, mutta en halua omaa nimeäni mihinkään iltapulun juttuun. näkyyköhän loppuartikkeli nimettömänä lähettäjänä pyynnöstä? En ehkä jaksa lähettää kyselyä tuonne. Haluan kuitenkin avautua nyt kun tuli muistot mieleen omasta kiva-koulukokemuksesta. en ite muista mitään lomakkeiden täyttöä, mutta omista ala-asteajoista on sen verran aikaa että voi olla etten vain muista tätä. Tuo ryhmäkeskustelu kiusaajan, opettajan ja minun välillä kyllä oli ja opettaja oli täysin kiusaajan puolella. Taustatietoa että tämä keskustelu oli ollessani kuudennella luokalla, kiva-koulu tuli meille käyttöön ollessani neljännellä tai viidennellä? ja tämä luokkalaiseni oli kiusannut minua jo esikoulusta lähtien. Kyseinen tyttö oli välillä ilkeä muillekkin, mutta minä olin ensisijainen kohde varmaankin siksi että olin ujo ja hiljainen joka teki minusta helpon kohteen. Tätä ennen oli tietty ollut kaiken maailman muita keskusteluita ja järjestelyitä, mutta meillä vaihtui opettajat melko tiuhaan joka vaikeutti asiaan puuttumista. Tämä opettaja oli kuitenkin ollut meillä pisimpään, ja tiesi kyllä tilanteen hyvin. Häntä ei vain kiinnostanut. Takaisin tähän kiva-kouluhaastatteluun joka lopulta tapahtui kun äitini painosti koulua tarpeeksi. Keskustelu kesti n. 15 min jossa opettajani vain sanoi että minun täytyy kasvattaa paksumpi nahka sillä yläasteella meno olisi vielä rankempi, enkä selviäisi siitä jos olen näin herkkä :D ja sanoi vielä että kiusaajani on kehittynyt kovasti ja yrittää niin paljon (en tiedä missä hän oli kehittynyt ja mitä yrittää, koska en itse huomannut eroa suuntaan tai toiseen). En itse koe että ongelma olisi niinkään itse kiva-kouluohjelmassa, se on minusta ideana ihan hyvä. MUTTA se on kuitenkin vain työkalu opettajille ja muulle koulun henkilökunnalle kitkeä kiusaamista, ja valitettavan moni ei sitä osaa käyttää oikein joka johtaa sitten tähän kiusatun syyllistämiseen. Voisi verrata tätä mihin tahansa muuhun ammattiin, esim. remonttimiehellä on vasara, ja tarkoitus on naulata naula seinään; sen sijaan hän hakkaa naulan vierestä seinään koloja. Kyse on silkasta ammattitaidottomuudesta, joka aiheuttaa tuhoa. Remonttireiskan kohdalla seinä on pilalla, opettajan kohdalla lapset ja nuoret kärsivät ja saavat mahdollisesti vakaviakin mielenterveysongelmia. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Arkisto
Kertoisinko Ilta-Sanomien juttuun omista kiusaamiskokemuksistani?
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja