Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Iguessimhuman" data-source="post: 54820" data-attributes="member: 135">Siis asia on:peruskoulu oli mun elämän hirvein yksittäinen asia. Homeinen koulu maksoi mulle mun terveyden. Mä en tuu ikinä pystymään tehdä asioita, jotka on muille täysin normaaleja. No esim. juokseminen. Teille tavallista, mulle asia jota kaipaan kaiholla.Olin koulukiusattu melkein koko kouluaikani. Opettajia ei kiinnostanut. Harva opettaja oli pätevä, saati hyvä opettaja. Oikeestaan mikään asia mun peruskoulussa ei ollu hyvin.Kun pääsin ysiltä, olin vaan täynnä vihaa koko koulua kohtaan. Sit yhtenä kesälomani päivänä menin hyvän kaverini kanssa koululle, kohtaan rakennusta, jonne ei nähnyt oikein mistään. Hän seisoi nurkan takana kattomassa että ketään ei tuu ja mä kusin seinään. Se oli ikäänkuin takaisinmaksu siitä kaikesta paskasta.Kyvyttömyydestä juosta, punnertaa tai ees vittu hengittää.Masennuksesta, ahdistuksesta, paniikkikohtauksesta.Siitä että mun tunteet meni rikki enkä tiiä, että tuleeko ne enää koskaan toimimaankaan normaalisti.Se, et tein ton oikeesti helpotti mun oloa, helpottaa edelleen. En todellakaan kadu ja kyllä, tiedostan että se oli ihan vitun typerää.En kyl usko, et kukaan koskaan huomasi, että siihen seinään oli kustu-Että joo.Sellasta.</blockquote>

[QUOTE="Iguessimhuman, post: 54820, member: 135"] Siis asia on: peruskoulu oli mun elämän hirvein yksittäinen asia. Homeinen koulu maksoi mulle mun terveyden. Mä en tuu ikinä pystymään tehdä asioita, jotka on muille täysin normaaleja. No esim. juokseminen. Teille tavallista, mulle asia jota kaipaan kaiholla. Olin koulukiusattu melkein koko kouluaikani. Opettajia ei kiinnostanut. Harva opettaja oli pätevä, saati hyvä opettaja. Oikeestaan mikään asia mun peruskoulussa ei ollu hyvin. Kun pääsin ysiltä, olin vaan täynnä vihaa koko koulua kohtaan. Sit yhtenä kesälomani päivänä menin hyvän kaverini kanssa koululle, kohtaan rakennusta, jonne ei nähnyt oikein mistään. Hän seisoi nurkan takana kattomassa että ketään ei tuu ja mä kusin seinään. Se oli ikäänkuin takaisinmaksu siitä kaikesta paskasta. Kyvyttömyydestä juosta, punnertaa tai ees vittu hengittää. Masennuksesta, ahdistuksesta, paniikkikohtauksesta. Siitä että mun tunteet meni rikki enkä tiiä, että tuleeko ne enää koskaan toimimaankaan normaalisti. Se, et tein ton oikeesti helpotti mun oloa, helpottaa edelleen. En todellakaan kadu ja kyllä, tiedostan että se oli ihan vitun typerää. En kyl usko, et kukaan koskaan huomasi, että siihen seinään oli kustu- Että joo. Sellasta. [/QUOTE]

En ole robotti