Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 107366" data-attributes="member: 34">Kirjotan viel pikkasen koska mul on oikeasti todella epätodellinen olo niin yritän purkaa?? Tuntuu että mun elämä on tasapainottelua normaalin ja sairaan välillä. Yhdessä hetkessä saattaa olla niin että jutellaan ihan normaalisti vanhempien kanssa ja ehkä jopa nauretaan, seuraavana päivänä isä huutaa mulle niin paljon että pelkään sen tappavan mut. Se ei oo kertaakaan lyöny mua, mut sillä on ollu välikohtauksia mun veljen kanssa. Ilmeisesti joskus mun veli ehk yritti lyödä sitä tai jotain ja sitten niillä oli joku sellai välikohtaus siinä. Tämäkin on tapahtunut silloin kun oon ollu varmaan joku 17 ehkä mut joka tapauksessa aika nuorena ja tälleen. Tiedän että tilanne ei oo pahimmasta päästä mutta on silti vitun sairasta elää tämmöses ympäristös?? En oikeesti ymmärrä enää ja tuntuu vaan että se kuka oikeesti oon on kuollut jo kauan sitten. Tai en osaa selittää sitä mutta joo no tuskin must ois kovin eheää voinu koskaa tullakaa.Ja nyt taas puhun niinku mul ois tapahtunut kaikki kamalimmat jutut koskaan. Sure, tokihan mulla on traumaattisia kokemuksia ja vaikeet kotiolot. Mutta silti must tuntuu et tää on ihan normaalia. Tavanomaista.En oikeesti tiedä.Also naurattaa ja vähän ihmetyttää jopa taas nää mun reaktiot kun telkkarist tulee joku ohjelma tai ainaki äske tuli ja siin oli kai jotain seksikohtauksia niin ei vittu, heti kun näytti siltä että voi olla jotai explicit materiaalia niin mulla lentää ihan automaattisesti käsi silmien eteen. En kestä ajatustakaan siitä että joudun taas kokemaan uusia "traumoja" näkemällä asioita mitä en haluu nähä. Oon nähny jo ihan liikaa ja must tuntuu vaan että en selviä niistä muistoista. Oikeasti naurattaa se kun ihmiset puhuu sitä että seksi on iloinen asia tai jotain ja sit mä vaan oon silleen ":DDDDDDDDDD" koska mulla noiden asioiden näkeminen aiheuttaa pahimmillaan paniikkikohtauksen ja niiden nähtyjen asioiden muistaminen saattaa taas aiheuttaa yhtäkkiä sellasen aivan totaalisen itkukohtauksen. Jokin aika sitten olin äidin kanssa jossain ja sitten mulla vaan alkoi pyörii päässä kaikki asiat (nimenomaan seksuaaliset, ne kaikki traumat) ja olin ihan done ja itkin vaan siinä ja must tuntu et kaikki on lopullisesti pilalla, koko mun elämä. En ymmärrä miten voi pelottaa niin paljon ja traumatisoitua tollasesta. Välillä must tuntuu että pelkäisin seksuaalisia kohtauksia enemmän kuin kauhuleffoja vaikka niitäkin pelkään törkeen paljon. En ymmärrä enää. Miten helvetissä ihmiset elää normaalisti?Ja sitä mä ihmettelen kaikkein eniten että miten IHMEESSÄ ihmiset voi panna jonkun kanssa ja selvitä siitä henkisesti? Mä actually kuolisin. Vähintään menisin paniikkiin mut en tajuu miten pystyisin elää sellasen muiston kanssa, ku en pysty elää ees joidenkin perus leffa/sarja muistojen kans.Tätäkin ihmettelen että mikä trauma mulla on mutta voihan se ehkä olla sit se pornon näkeminen pienenä. Vaan eipä mun kavereille tämmöstä tullu siitä. Ei oo ainakaan koskaan ilmassu mitään tämmöstä. Aika hullua kyllä. Joskus vaan tuntuu siltä että.... Kaikki on niin vitun turhaa. Ja että kaikki on menny pieleen. Oisinpa edes kuollut vaikka vauvana. Ei ois näitäkään asioita sattunu. Tuntuu etten oo enää oma itteni eikä mun elämä oo mun elämää. Mä en oo mä. Enkä mä oo turvassa missään. Miten tyhmä mä oikee oon ollu ku oon luullu et tulevaisuudessa kaikki menee normaalisti. Kaikkea muuta. Jossain vaiheessa jopa luulin että (ehkä) seurustelisin joskus mut nyt sekin tuntuu ihan mahottomalta. Tai no oon mä pitkään jo miettinyt että en mä taida edes oikeasti haluta seurustelua, ainakin lukiossa aattelin jo et en varmana pystyis.</blockquote>

En ole robotti