Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Mandalay" data-source="post: 136897" data-attributes="member: 23"><p>Tiiän silleen mistä puhut. Itellä on adhd ja vaikkei se sinällään ole aiheuttanut mitään negatiivista kommentointia perhepiirissä niin kuitenkin ton diagnoosin jälkeen kaikki mitä teen ja olen tunnutaan laitettavan adhd:n piikkiin. Vanhemmilla ei ollut mitään vaikeuksia uskoa tuota (olivat itsekin epäilleet jo pikkulapsesta asti), mutta nykyään sukulaiset puhuu minusta vaan yleisesti &quot;se adhd tyttö&quot; ja laittaa kaikki vähänkin erikoiset elämänvalintani sen piikkiin aivan kuin ei mulla omaa persoonallisuutta olisikaan. Ja samoin kaikki muutkin ongelmani menee sen piikkiin, vaikka kyse tosiasiassa ois traumoista ja mt-ongelmista, joita kukaan ei halua myöntää tai ajatella, kun se väistämättä koskee sitten heitäkin, jos myöntäisivät mun jotain traumoja joskus saaneen. Laittavat sitten kaiken neuroepätyypillisyyden piikkiin ja vituttaahan se. Toisaalta näin muuten diagnoosi on vaan auttanut ymmärtämään itseäni ja menneisyyttäni ja ylipäänsä oon kokenut sen enemmän hyvänä asiana kuin huonona, joten ehkä mä en jättäis sitä sen pelossa hankkimatta. Ja toisaalta eihän diagnoosista ois pakko kaikille kuitenkaan kertoa, ja toisaalta jos sun äiti ei sitä usko niin no, sehän on puhdasta tiedettä ja jätät sen sitten vaan omaan arvoonsa.</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="Mandalay, post: 136897, member: 23"] Tiiän silleen mistä puhut. Itellä on adhd ja vaikkei se sinällään ole aiheuttanut mitään negatiivista kommentointia perhepiirissä niin kuitenkin ton diagnoosin jälkeen kaikki mitä teen ja olen tunnutaan laitettavan adhd:n piikkiin. Vanhemmilla ei ollut mitään vaikeuksia uskoa tuota (olivat itsekin epäilleet jo pikkulapsesta asti), mutta nykyään sukulaiset puhuu minusta vaan yleisesti "se adhd tyttö" ja laittaa kaikki vähänkin erikoiset elämänvalintani sen piikkiin aivan kuin ei mulla omaa persoonallisuutta olisikaan. Ja samoin kaikki muutkin ongelmani menee sen piikkiin, vaikka kyse tosiasiassa ois traumoista ja mt-ongelmista, joita kukaan ei halua myöntää tai ajatella, kun se väistämättä koskee sitten heitäkin, jos myöntäisivät mun jotain traumoja joskus saaneen. Laittavat sitten kaiken neuroepätyypillisyyden piikkiin ja vituttaahan se. Toisaalta näin muuten diagnoosi on vaan auttanut ymmärtämään itseäni ja menneisyyttäni ja ylipäänsä oon kokenut sen enemmän hyvänä asiana kuin huonona, joten ehkä mä en jättäis sitä sen pelossa hankkimatta. Ja toisaalta eihän diagnoosista ois pakko kaikille kuitenkaan kertoa, ja toisaalta jos sun äiti ei sitä usko niin no, sehän on puhdasta tiedettä ja jätät sen sitten vaan omaan arvoonsa. [/QUOTE]

En ole robotti