Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 53760" data-attributes="member: 386"><p>Voin vaan kuvitella, että kun et oo opiskellu pitkään aikaan niin voi tuntuu aika pelottavalta D: Mutta oot kyl tosi rohkee kun meet silti. Ja muista ettei oo heikkoutta jättää kesken, kuuntele vaan omaa vointia ja yritä mennä mahollisimman oman tahtiin. Jos tuntuu liian raskaalta nii ei kannata leikkii terveydellä D: Ja en tiiä onko siulla sosiaalisten tilanteiden pelkoo vai mitä kun sanoit että pelottaa jos joku tulee tutustumaan, mutta jos on, niin kuulemma siihen auttaa se että yrittää siedättäytyy niille tilanteille pikkuhiljaa. Mut toki ymmärrän että se voi ahdistaa paljonkin D: Sanosin kuitenkin että jos vaan millään pystyt niin yritä, mutta älä kuitenkaan missään nimessä pakota ittees vaan tässäki kuuntele omaa jaksamista. Jos joku tulee puhumaan ja alkaa ahistaa liikaa, niin ite ainakin sanosin suoraan mikä tilanne siulla on. Ja uskon ettet oo siellä ainoo jota pelottaa että muut tulee puhumaan. En tiiä käytkö psykalla tai jonkun muun ammattilaisen luona, mutta jos käyt nii ainakin hälle kannattaa puhuu tuosta. Ja voit myös kertoo esim. opettajille että pelottaa, jotta ne osaa huomioida tilanteen. Sekin monesti helpottaa kun tietää, ettei tarvii esittää muille että ois hyvä olla (itellä on kyllä vähän sellanen paha tapa, että esitän kaikille että oon kunnossa, vaikka en todellakaan ois D: Hymyilen vaan aina vaikka kuinka sattuis.. toivon ettei siulla oo sellasta, koska se on pidemmän päälle todella rankkaa. En vaan pääse siitä eroon, enkä päässy edes osastolla ollessani D: Tosin mie kyllä kerron rehellisesti just esim. opettajille tilanteestani ja kerroin siellä osastollakin hoitajille, mutta silti miun ilmeet on usein sellasia että näyttää niinku miulla ois kaikki hyvin). Mutta tsemppiä siulle!♡♡</p></blockquote><p></p>

En ole robotti