Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 74964" data-attributes="member: 34"><p>Okei eli tosi samankaltanen tilanne siis kaikin puolin D: hautajaiset oli kyllä mullekin raskas päivä mutta toisaalta kuitenkin yllättävän hyvä päivä. Itkin aika paljon ja sinänsä se oli tosi vittumaista (ku en ois halunnu itkee kirkossa koska se on &quot;noloo&quot;) mutta sit kuitenkin tuntu et illalla oli jotenki ihanan rauhallinen fiilis.. et toivotaan et menee sulla lopulta kans ihan hyvin. Pelkäsin sitä ite etukäteen tosi paljon varsinkin sitä itkemistä ku koin sen niin noloks, ja siksi yritin ajatella kaikkee etten itkis mut ei se auttanut. Mut siis lopulta meni hyvin kuitenkin. Ja toisaalta jotenki se autto (kai) kun mulla kuitenkin jylläs kaikki ihastuksetkin päässä silloinkin (ainakin vähän) niin tavallaan se jotenkin &quot;ankkuroi&quot; mut siihen niin sanottuun tavalliseen arkeen siitä huolimatta että oli niin iso asia käsiteltävänä. Samoin koulussa käyminen auttoi mielestäni paljon, vaikka aluksi itkinkin sitä etten varmana pysty tekemään koulutehtäviä ja tuntu että kaikki kaatu niskaan mut meni se lopulta ihan ok. En muista sainko sitten jotain helpotustakin siinä niiden tehtävien kans. Mutjoo tsemppiä niihin hautajaisiin ja muutenki &lt;3 se menee varmasti ihan hyvin.</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 74964, member: 34"] Okei eli tosi samankaltanen tilanne siis kaikin puolin D: hautajaiset oli kyllä mullekin raskas päivä mutta toisaalta kuitenkin yllättävän hyvä päivä. Itkin aika paljon ja sinänsä se oli tosi vittumaista (ku en ois halunnu itkee kirkossa koska se on "noloo") mutta sit kuitenkin tuntu et illalla oli jotenki ihanan rauhallinen fiilis.. et toivotaan et menee sulla lopulta kans ihan hyvin. Pelkäsin sitä ite etukäteen tosi paljon varsinkin sitä itkemistä ku koin sen niin noloks, ja siksi yritin ajatella kaikkee etten itkis mut ei se auttanut. Mut siis lopulta meni hyvin kuitenkin. Ja toisaalta jotenki se autto (kai) kun mulla kuitenkin jylläs kaikki ihastuksetkin päässä silloinkin (ainakin vähän) niin tavallaan se jotenkin "ankkuroi" mut siihen niin sanottuun tavalliseen arkeen siitä huolimatta että oli niin iso asia käsiteltävänä. Samoin koulussa käyminen auttoi mielestäni paljon, vaikka aluksi itkinkin sitä etten varmana pysty tekemään koulutehtäviä ja tuntu että kaikki kaatu niskaan mut meni se lopulta ihan ok. En muista sainko sitten jotain helpotustakin siinä niiden tehtävien kans. Mutjoo tsemppiä niihin hautajaisiin ja muutenki <3 se menee varmasti ihan hyvin. [/QUOTE]

En ole robotti