Ihmettelen ku mua ei enää järkytä leffojen raa’at kohtaukset

[Minkelii]

…vaik nuorempana tunsin jopa dysforiaa sellaisia kohtaan. Esimerkkinä nyt vaikka äskeinen kohtaus yhessä leffassa jossa

Spoileri: Älä lue MISSÄÄN NIMESSÄ jos olet herkkä

ihminen hyppäs kielekkeeltä ja sen koko naama hajos kun se osu kiveen ja toisella ukolla katkes jalka ja se kitu siinä.

Silti en tuntenut sellaista samanlaista paniikinomaista tunnetta ja ahdistusta. Olin vaa sillee ”hyi helvetti!”
Mitä ihmettä mulle on oikein tapahtunut? D:

 

[KäveleväNakki]

Mulla taas ei ole ikinä ollut kai sellasta järkytysreaktiota, ehkä korkeintaan oli vähän vihlovaa kattoa sitä yhtä kohtaa siinä yhessä Saw-elokuvassa (vitosessa tais olla muistaakseni) kun se äijä työntää kätensä pitkittäin sirkkeliin. Ehkä johtuu nimenomaan siitä että aloitin koko kauhugenren katsomisen joskus 11-12 vuotiaana Saw-elokuvilla, niin siihen väkivallalla mässäilyyn kai tottui nopeasti.

Ainoa tämmönen ''shokeeraava gore mässäily elokuva'' jota en pystynyt katsomaan loppuun on The Human centipede, lähinnä koska se tarina oli kokonaisuudessaan jäätävää paskaa ja meni jo ällöttävyydessä minunkin rajojen yli. Sawit nyt oli sentään oikeasti jollain tapaa järkeviä elokuvia.

 

[mamiya]

Ihminen muuttuu ja asioihin tottuu. Ite taas nuorena pystyin katsomaan melkein mitä vaan, nykyään alkaa ahdistamaan ja pelottamaan paaaaljon herkemmin kun teininä. En tiedä miksi :D

 

[Tulisydän]

Itseäni ne järkyttävät joskus, ja joskus eivät. Ehkä riippuu realistisuudesta. Hiljattain katsoin tämän lyhytelokuvan: , ja vain nauroin sille. :D Nuorempana olisin takuulla saanut painajaisia.