Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="azgeda" data-source="post: 136667" data-attributes="member: 26">viime keskustelu oli ei-niin mukavasta asiasta ja se koko soppa sai miut tajuumaan, että mitä vaan voi tapahtuu silmänräpäyksessä ja hyviä ystäviä pitää vaalii. tottakai oo kohdellu ystäviä aina hyvin, mutta sitä ei tuu sanottuu kovinkaan usein, että hei oot tärkee ja mahtava tyyppi (jotenkin tuommoset sanat harvemmin pääsee meiän suomalaisten suusta, enkä oo ikinä kuullu miun vanhempien sanovan miulle, että oon tärkee tai...mitään).haluun tehä tän keskustelun erityisesti miun aika uudelle ystävälle! tai ainakin alkuun hänestä mainita.myö tutustuttiin tasan neljä päivää miun eron jälkeen. selasin jodelii ja siellä oli joku ilmotus, että kuka 18-86v nainen tulis pelaa lautapelii ja miehän menin :D ei ollu muutakaan tekemistä ja halusin (tarvitsin) olla ihmisten ympäröimänä. kaks jätkää tuli vastaan ja illan päätteeks kysyin toisen heistä snäppiä. siitä päivästä asti ollaan juteltu joka ikinen päivä, mutta tottakai alussa se oli kauheeta small talkia... mutta nyt jutellaan ihan kaikesta ja hän on ensimmäinen, jolle kerron jotain random paskaa ja hän mielellään kuuntelee.ollaan tunnettu 5kk ja se aika on menny tosi nopeesti... hengaaminenkin on ollu tosi kivaa (ollaan katottu lakolta RE8 läpipeluuta :D). en oikeesti tiiä mitä tekisin ilman häntä... hän antaa parhaimmat neuvot, on aina läsnä, ei ikinä tuomitse, on aina niin kiltti ja mukava mutta kumminkin osaa piikitellä. hänen kaa juttelu on super hauskaa ja ois tosi outoo, jos hän yhtäkkii ei oiskaan enää läsnä.mie oon hälle stressannu tuosta inhottavasta kaveri hommasta ja hän on mielellään kuunnellu, jota arvostan niin älyttömästi. tänään laitoinkin sitten hälle aika pitkän viestin siitä, kuinka tärkee hän on miulle ja miten hyvä ystävä on. kerroin, etten missään nimessä pidä häntä itsestään selvyytenä ja oon kiitollinen, että tutustuttiin. oon joskus aiemminkin sanonu hälle, että oon ilonen että tutustuttiin ja...no se lähens meiän välejä entisestään ja miusta tuntuu, että tää kans lähens.haluun nyt myös mainita pari muuta miun ystävää...tottakai koulussa meiän tyttöporukka on tiiviimpi, mutta erään...Juulian ja Miljan kaa oon läheisempi, kuin koskaan. ja jotenkin tuntuu, että me kolme ollaan tosi läheisiä nykyään. voi johtuu siitä, kun meillä on ollu tosi paljon samoja kursseja ja hypäreitä (+toki oon hengannu tosi paljon vapaa-ajalla esim. Miljan kaa ja hän oli yks, keneltä hain tukee eron jälkeen). mutta harmittaa ajatella, miten...yhen Iiriksen kaa olin tosi läheinen lukion ykkösen lopulla ja kakkosen ajan. myö hengattiin usein ja kerrottiin toisillemme kaikkee. ja hän aina tuli avautuu jostain sen fanituksen kohteista ja kaikesta mahollisesta, mitä kaipaan tosi paljon... kliseisesti seurustelun myötä meiän välit on vähän...no ei nyt viilentyny, mutta hän on sitä sorttia, joka hengaa 24/7 poikaystävässä kiinni :D ja tottakai nyt hälle kertoo kaiken, minkä ymmärrän. oon onnellinen hänen puolesta ja heiän parisuhde on aivan ihana, mutta kaipaan viime vuotta... rakastan myös miun parasta ystävää ylikaiken! harmikseen hällä nyt elämäntilanne on vähän vaikeempi, eikä oikein jaksa nähä ihmisiä ja on pistäny välit poikki kaikkien muitten paitsi miun kaa (arvostan sitä, että on jättäny miut elämään, mutta myö ollaan kun kaks marjaa ja harvempi ymmärtää meitä). jännä aatella, miten paljon kaveriporukat on muuttunu vuosien aikana... ja nekin kaverit, joitten kaa olin ihan parhaita ystäviä ala-asteella, on nykysin niin erilaisia. ja myös miun yläaste aikanen paras ystävä on muuttunu niin paljon, ja ollaan kasvettu erilleen. kyllä ollaan vieläkin kavereita, mutta ei enää niin läheisiä tai...no ei enää parhaita ystäviä. omalla tavalla kaipaan vanhoja aikoja, mutta toisaalta en... oon onnellinen nykyään ja nautin elämästä.</blockquote>

En ole robotti